Turusta ja Humppilasta kotoisin oleva ja kolmihenkisen miehistön omaava Stone Monolith on ponnistanut suuremman yleisön tietoisuuteen voittamalla Turun kaupungin järjestämän ”Turku Bandstand”-kilpailun vuonna 2014. Stone Monolith on kategorioitu stoner-rock genreen kuuluvaksi. Eräässä haastattelussa yhtye toteaakin määritelmän olevan osuvin, vaikka heidän musiikissaan on havaittavissa myös hard rockin ja modernin metallin piirteitä.

Stone Monolith koostuu Sami Kuusiston aggressiivisesta laulutyylistä ja bassosta, Sauli Peltomäen kitarasooloista ja Aki Mäen konekiväärimäisen tarkasta rummutuksesta. ”Starborn” on viisi raitaa sisältävä omakustanne, joka johdattaa kuulijan stoner-rockin ja hiukan proge-vivahteiseen maailmaan.  Albumin aloitusraita ”Uprising” alkaa kunnon kitarasäröriffeillä ja verkkaisella laulamisella. Ääni kellossa muuttuu kuitenkin minuutin jälkeen, kun Stone Monolith paljastaa karvansa. Kuusiston vihainen laulu voi yllättää kuulijan alun leppoisuuden takia. Kertosäkeissä kuitenkin näytetään mistä tässä yhtyeessä on kyse; vihainen laulu jota rytmittävät konemaisen tarkat kitarariffit ja rumpukompit karistavat viimeistään alun leppoisuuden. Myös Peltomäen kitaransoittotaitoja tuodaan esille räväkällä soololla.

”The Legion” ja ”Irreversible Necessity” jatkavat samalla vihaisen paahdon linjalla, niistä tulevat hyvin esiin trion hyvin hitsautunut yhteistyö. Jälkimmäisessä kappaleessa Mäen tappavan tarkka rumpupoljenta pääsee hyvin esille. Molemmat kappaleet ovat aggressiivisia ja hyviä, mutta ep:n parhaimmisto löytyy sen loppupuolelta. ”Out Of The Sea” tarjoaa paahdon lisäksi melodisempaa, proge-vivahteisempaa puolta. Se ei ajaudu liikaa kitarasooloiluun tai leppoisaan tunnelmaan, vaan siihen on saatu hyvin yhdistettyä yhtyeen aggressiivisempaa ilmaisua. Päätöskappale ”Starborn” on yli kahdeksan minuuttinen ja alkaa kauniilla ja seesteisellä melodialla, jota kitarariffit ja rummut säestävät hienosti. Vasta kahden minuutin jälkeen alkaa lauluosuus, jossa vokalisti laulaa kevyemmin kuin aiemmin. Itse kappale ei ole kuitenkaan liiaksi kaavasta poikkeava. Vihaista laulua löytyy, mutta sen lisäksi on myös yhteislauluosuuksia, jotka saavat aikaan ”aavemaisen” tunnelman. Kitarasoololle on myös tehty tilaa ja se sopii kappaleeseen kuin nenä päähän. ”Starborn” on mainio päätöskappale ja se sinetöi ep:n hienosti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Starborn” on monipuolinen viiden kappaleen ep:ksi. Se antaa näytteen Stone Monolithin niin raskaammasta kuin kevyemmästäkin puolesta. Yhtye pystyy tekemään musiikkia mikä saa niskalihakset koville, mutta myös luomaan pidempiä, syvällisempiä teoksia. Vaikka 80-luvun rockbändien vivahteita voikin yhtyeen musiikista löytää, ovat he löytäneet oman musiikillisen tyylinsä. Joku voisi moittia yhtyettä siitä, ettei heidän ep:nsä ole tarpeeksi yhtenäinen kokonaisuus. Itse näkisin sen enemmänkin teoksena, jossa näytetään mihin yhtye musiikin tekijöinä pystyy. Stone Monolith on potentiaalinen yhtye, joka luonnollisesti näin uransa alussa hakee vielä omaa tyyliään. ”Starborn” on hyvä perusta, jonka pohjalta bändi voi lähteä etsimään entistä persoonallisempaa ilmaisua.

8/10

Kappalelista:

1. Uprising
2. The Legion
3. Irreversible Necessity
4. Out Of The Sea
5. Starborn

Stone Monolith Facebookissa