Stone Ship – The Eye

Kirjoittanut Sami Elamaa - 30.6.2016

Stone Ship on Lahdesta kotoisin oleva yli kymmenvuotias, jokseenkin tuntematon progressiivista rockia ja doomia soittava yhtye. Vuodesta 2005 alkaen Antti Lehdon ja Janne Kuosmasen perustaman kokoonpanon diskografiaan on mahtunut yksi demo sekä instrumentaaliteos ”The Steps of the Abysmal Pyramid” (2012). Kyseisen ep:n jälkeen bändi aloitti viimeisimmän julkaisunsa ”The Eye” (2015) äänittämisen ja miksaamisen vuosien 2012 ja 2013 välillä. Saatuaan levyn valmiiksi yhtye julkaisi sen digitaalisesti ja myöhemmin siitä painettiin rajoitetusti kasettijulkaisuja. Tämän jälkeen yhtye on viettänyt hieman hiljaisempaa eloa, sillä bändin alkuperäisjäsen ja perustaja Antti Lehto poistui keskuudestamme vuonna 2014.

Kokopitkäksi ”The Eye” on perin mielenkiintoinen, sillä julkaisulla on ainoastaan kaksi kappaletta, joiden molempien kesto ylittää 20 minuuttia. Molemmat kappaleet on vielä jaettu riimukirjainten Pertho -ja Eihwaz -nimisiin osiin. Riimukirjoitusta en valitettavasti osaa, mutta pikaisella tiedonhaulla selviää, että Pertholla kuvataan mysteriaa ja/tai jumaluutta ja Eihwazilla kuolemaa. Syyttäkää minua, mikäli olen väärässä asian suhteen.

Ensimmäisessä osassa eli Perthossa on ”The Ship of Stone”, joka alkaa synkästi, hieman kohtalaisen hitaasti avautuvalla introlla, mutta siihen pääsee pidemmän päälle hyvin mukaan. Hypnoottinen ja musta tunnelma imaisee kuuntelijan illuusioon, kunnes Markus Heinosen (Astral Sleep) kaiku ja laulut viimeistelevät sulavasti kulkevan progressiivisen rockin ja doomin hybridin. Kappale muuttuu pitkien minuuttien jälkeen hivenen nopeatempoisempaan suuntaan tarjoten hyvää vaihtelua, mutta ”The Ship of Stone” ei kolauta minua niin hyvin, että siitä jäisi mullistava kokemus. Todennäköisesti tämä johtuu juuri siitä, että kappale on jo itsestään todella pitkä. Kappaleen osat ovat pitkiä, minkä vuoksi kärsivällisyyttä tarvitaan kuuntelun aikana. ”The Ship of Stone” ei ole todellakaan sellainen kappale, jota haluaisi kuunnella joka päivä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Jos näistä kahdesta kappaleesta pitäisi valita voittaja, se on ehdottomasti Eihwaz-puoliskon ”The Crooked Tree”. Tämäkin kappale alkaa hitaasti ja rauhallisesti kuten edellinen, mutta ”The Crooked Treen” kitarakuviot on sovitettu paremmin. Kuuntelutuokio on kuin trippi omiin, tummahenkisiin hautajaisiin. Puhumattakaan vielä siitä, että kappaleen loppusuoraa on höystetty sovitukseltaan tarttuvalla bassokuviolla unohtamatta kieroja kitarasoolo-osuuksia. ”The Crooked Tree” ei omasta mielestäni ole niin progressiivinen kuin ensimmäinen kappale, mutta ”The Crooked Tree” jätti sellaisen itselleni maun, että olisin kaivannut tämäntyyppistä vielä lisää. Huvittavaa on vielä se, että yli kaksikymmentä minuuttia ei tuntunut pitkältä ajalta tämän kappaleen kanssa.

”The Eye”-julkaisussa on omat hyvät ja huonot puolensa. En ehkä voi suositella kaikille tätä julkaisua, mutta doomin ystäville tämä on hyvä lisä levyhyllyyn varsinkin, jos kerää kasettijulkaisuja. ”The Eye” on vielä erittäin hieno perintö edesmenneeltä Antti Lehdolta.