Stoner-pioneeri Sleep teki ”The Sciences” -paluualbuminsa täysin omilla ehdoillaan
Sankan savuverhon saattelemana vuoteen 2018 on ilmestynyt Sleepin uusi ”The Sciences” -albumi, mitä ilmeisimmin jonkin madonreiän tai aikarepeämän kautta. Kuukausien hypettämisen ja massiivisen mainoskampanjan sijaan albumi ilmestyi viime huhtikuussa suoratoistopalveluihin kuin tyhjästä. Sittemmin tarjolle ovat tulleet myös CD- ja LP-painokset. Keskisormen heiluttaminen markkinatalouden laeille on kieltämättä varsin tyylikäs tapa palata vuosikausien levytystauolta. Möhömahaiset pukumiehet suurten levy-yhtiöiden johtoportaissa tuskin innostuvat siitä varsinkaan tänä tuotteistamisen ja kylmän sieluttomuuden aikakautena, mutta Sleepille rahan tahkomista tärkeämpää vaikuttavat olevan aitous itseä, musiikkia ja taiteellista ilmaisua kohtaan.
Sleepin edellinen albumi on ”Dopesmoker”, vuonna 2003 julkaistu stonerdoom-performanssi; nerouden ja hulluuden välisellä harmaalla alueella tasapainotteleva osoitus siitä, miten pitkälle yhden kappaleen voi viedä. Paperilla idea yli tunnin kestävästä riffilaahustuksesta saattaa vaikuttaa mielipuoliselta, ja levy-yhtiössä oltiinkin varmasti tukehtumassa sikareihin tuollaisen musiikin rajoja koettelevan teoksen edessä. Aluksihan ”Dopesmoker” julkaistiin ”Jerusalem”-nimisenä leikattuna versiona jo vuonna 1998. ”The Sciences” on siis ensimmäinen varsinaisesti uusi Sleep-albumi 20 vuoteen. Tosin jo vuonna 2014 saatiin esimakua nykymuotoisesta Sleepistä, kun uusi ”The Clarity” -kappale julkaistiin. Yhtyeen kokoonpanossahan ei ole tapahtunut muutoksia kuin rumpalin osalta, mutta jäsenten omat sisäiset muutokset saattavat olla sitäkin suurempia. ”The Clarityn” kuunnelleilla on jo vahva aavistus siitä, miltä ”The Sciences” kuulostaa.
”The Scienceshan” on aivan tunnistettavaa Sleepiä, joskin jäsenten muiden projektien taustalla olevat vaikutteetkin kuuluvat enemmän ja vähemmän. Varsinkin basisti-laulaja Al Cisnerosin Om kuultaa lävitse melko vahvasti. Kaikki albumin kappaleet eivät ole uusia, vaikkei niitä ole koskaan studiossa äänitettykään. ”Sonic Titanin” live-versio löytyy jo ”Jerusalemilta”, ja ”Antarcticans Thawed” on kuultu livenä ensimmäisen kerran vuonna 2009, joskin sekin on peräisin jo ”Dopesmokerin” äänityssessioista. Molemmista kappaleista on kuitenkin vasta nyt olemassa studiossa äänitetty versio. ”The Sciencesia” kuunnellessa kappaleiden ikäeroa ei kylläkään huomaa mistään. Albumi on eheä ja vahva kokonaisuus, jonka jokaisella osalla on myös omat tunnistettavat piirteensä.
Mainos päättyy
Sleepin aiemmista levyistä ”The Sciencesilla” on vahvimmat yhteydet juuri ”Dopesmokeriin”. Myös ”Holy Mountainin” räväkkyys ja räjähtävyys kuuluvat hetkittäin, mutta pääosan hypnoottisen tunnelman luomisessa esittävät raskaasti laahustavat minimalistiset riffit. Niitä ei ole määrällisesti paljon, mutta laadusta on takuu ja lukuisat toistokerrat ovat osa ”The Sciencesin” mystiikkaa. Kappaleiden huippukohtia ja kulminaatiopisteitä alustetaan ja rakennetaan oikein kunnolla, minkä ansiosta niiden iskiessä on niiden voima aivan valtava. Napakasti tiivistäen kappaleet ovat massiivisia riffijärkäleitä. Cisnerosin rauhallinen laulu on kuin hypnotisoiva mantra, jonka avulla ajatus uppoutuu syvälle musiikkiin. Vaikka ”The Sciencesilla” on selkeitä yhteyksiä Sleepin aiempaan tuotantoon, on se täysin oma albuminsa, jolla on oma äänien muodostama maisemansa ja mystinen vetovoimansa.
Sleepin paluualbumia oli odotettu jo pitkään, ja sen työstämisestä saatiin enemmän ja vähemmän epämääräisiä päivityksiä parin vuoden ajan. Silti sen julkaisu oli yllätys, erittäin mieluisa ja täysin yhtyeen omilla ehdoilla tapahtunut sellainen. Muutamista päämäärättömään hapuiluun vaipuvista suvantokohdista huolimatta ”The Sciences” on erittäin vahva ja kiinnostava albumi, joka kuvastaa hyvin Sleepin syvintä olemusta. Vielä kun Sleep saataisiin esiintymään Suomeenkin asti, niin kaikki olisi hyvin.
9/10
Kappalelista:
1. The Sciences
2. Marijuanaut’s Theme
3. Sonic Titan
4. Antarcticans Thawed
5. Giza Butler
6. The Botanist
Mainos päättyy