Stratovarius – Under Flaming Winter Skies

Käsillä on useammassa formaatissa julkaistu Stratovariuksen live-DVD, joka on taltioitu Tampereen Pakkahuoneella osana rumpali Jörg Michaelin – jäähyväiskiertuetta. DVD on nimeltään ”Under Flaming Winter Skies” ja sen lisäksi on julkaistu myös tuplalive-CD. DVD on tietenkin se tämän paketin pääasia.

Aluksi: en ole kuuna päivänä nähnyt yhtä hyvin digitaaliseen muotoon taltioitua keikkaa. Äänet ovat stereomuodossakin loistavat, kuva on terävä ja kaikki oleellinen on saatu taltioitua. Pakkahuoneen ryminät on tallennettu noin seitsemällä kameralla ja Pekka Olavan loihtima valoshow on karkkia silmille. Yleisö, esiintymispaikka, bändin ja taustajoukkojen luoma show ovat hyvässä kombinaatiossa toisiinsa nähden ja näin ollen narulle onkin tallentunut loistava show.

Ammattitaidolla ja hyvällä sykkeellä vedettyä keikkaa on ilo katsoa, mutta pettymys on pieni kun jotenkin pöhöttyneeltä vaikuttava Kotipelto ei laulakaan tuttu violetti silkkipaita päällään. Hittikavalkadia on ripoteltu vähän sinne sun tänne. ”Paradise” ei vakuuta millään tasolla; menneisyydessä tämä on vedetty täysillä, mutta nyt jotenkin himmaillaan. Kappaleet ”Speed Of Light”, ”Kiss Of Judas”, ”Black Diamond” ja ”Father Time” sentään lohduttavat, koska niissä päästään jo hyvään menoon. Se väli- ja uudempi materiaali ei oikein nappaa, vaikka kitaristi Kupiainen pääsee niissä näyttämään paremmin omaa osaamistaan ilman vertailua Timo Tolkin männävuosien vetoihin. Kyllä pojat yhdessä hyvin soittavat – sitä ei käy kieltäminen.

Erikseen mainitsemisen arvoista ovat kaksi cover-biisiä, jotka ovat setissä mukana. Ei Kotipeltokaan The Who:n tasolle yllä ”Behind Blue Eyesiä” laulaessaan, mutta Fred Durst kyllä saa turpiinsa mennen tullen. Tätä ennen kuullaan ihan ok Deep Purple -cover nimeltään ”Burn”.

Tokkeensa jokainen instrumentti saa oman soolonsa, mutta Jensin ja Jörgin omat soolo-osuudet ovat todella köyhiä ja tuntuu, että Kupiainenkin himmailee tilutteluaan vähäsen. Toista on sentään Lauri Porran spotti – perkeles, että siinä on kyllä Suomen kärkibasisti.

Käsillä oleva DVD ja tuplalive-CD on saatavilla myös Blu-Ray -formaatissa. Jos DVD näyttää ja kuulostaa noinkin hyvältä, niin voisin kuvitella että Blu-Ray -versio on vielä parempaa, mutta en voi muuta kuin veikata kun en tiedä. Se kuitenkin on varmaa, ja faneille kivaa lisäbonusta hankkia koko setti kokoelmiinsa, että jokaisessa julkaisussa on erilainen sisäkansitaide. Kyse on siis Pakkahuoneen bäkkäriltä, lavoilta ja matkan varrelta otetuista kuvista, jotka ovat hieno katselmus. Kuvia olisi saanut olla enemmänkin, mutta tämä riittäkööt.

Keikan lisäksi levyltä löytyy myös puolituntinen bonus-dokkari ”Rewinding from the Past to 2012”, joka kertoo bändin nykyjäsenten voimin siitä, miten homma lähti käyntiin heidän osaltaan ja missä ollaan nyt tällä hetkellä. Pääpaino on tietenkin Kotipellolla, joka on yhtyeessä kauiten ollut. Bändin taipaleesta olisi saanut varmasti sisällöllisemmänkin dokumentaation aikaan, mutta nyt jää sisältö kyllä aika köyhäksi. Varmaan uudet ja uteliaat fanit saavat tästä kaikkein eniten irti.

Oma mielenkiinto Stratovariukseen kulminoitui ”Destiny” ja ”Visions” -aikakauteen. Livenäkin jokunen kerta nähty yhtye menetti allekirjoittaneen intressit sen entisen mestarikitaristi Timo Tolkin ja Timo Kotipellon riitelyihin, joita yritettiin paikkailla. Tolkki vs. Kotipelto jupakan jälkeen yritettiin tehdä jotain löyhää paluuta sen aikaisella kokoonpanolla, mutta kun näin Nummirockissa vuonna miekka ja kives tämän yhtyeen, niin oli kyllä säälittävää miten Kotipellon piti pitää vähintään viiden metrin etäisyys kaimaansa. Se oli siinä – sen aikakauden loppu ja siihen loppui fiilis tätä pelleilyä kohtaan.

Jos pähkäilet, että minkä formaateista haluat ostaa, niin ehdottomasti kannattaa aloittaa DVD:stä. CD on mainiota kuunneltava autoreissulla, junassa tai bussimatkalla, mutta jostain syystä se jättää kylmäksi kotioloissa ja audiopuoli ei pääse oikeuksiinsa.

Vielä kerran, kokonaisuutena paketti vakuuttaa. Tuplalive-CD on hieman laimea kokemus yksinään, joten suositeltava on hankkia todella laadukas DVD tai jopa Blu-Ray. DVD:n taltiointi on huikea äänen sekä kuvan puolesta ja valoshow Pakkahuoneessa on jotain mikä olisi nyt tehnyt mieli kokea. Lisäksi Porran upea bassottelu on hienoa katseltavaa! Harmittavasti tiettyjä biisejä ei vedetä täysillä, Jens ja Jörg ovat yllättävän vaisuina. Kannattaapi kuitenkin hankkiman jos Stratovarius on lähellä sydäntä tai etsit jotain varteenotettavaa keikkanautintoa soittimeesi.

Ei nyt mitään hirveän haikeaa fiilistä jäänyt Jörgin lopettaessa 15-vuoden uransa yhtyeessä, mutta saapa kaiken nousun ja menestyksen (sekä laskun ja paskan) kokenut bändi taas kerran tilaisuuden vähäsen uudistua. Kaikkea hyvää Jörgille tulevissa seikkailuissa ja tietenkin paljon onnea ja menestystä bändin uudelle rumpalille, Rolf Pilvelle!

9/10

Kappalelista:
01. Intro (DVD)
02. Under Flaming Skies
03. I Walk My Own Song
04. Speed Of Light
05. Kiss Of Judas
06. Deep Unknown
07. Guitar Solo
08. Eagleheart
09. Paradise
10. Visions
11. Bass Solo
12. Coming Home
13. Legions Of The Twilight
14. Darkest Hours
15. Jörg Speech (DVD)
16. Burn
17. Behind Blue Eyes
18. Winter Skies
19. Keyboard Solo
20. Black Diamond
21. Father Time
22. Hunting High And Low

http://www.stratovarius.com/

Kirjoittanut Jarmo Hänninen

Kommentoi julkaisua