Stratovarius – Nemesis
2000-luvulla lukuisia myllerryksiä läpikäynyt Stratovarius on päässyt nyt jo viidenteentoista studioalbumiinsa. Kyseessä on kolmas albumi ilman bändin entistä päähahmoa Timo Tolkkia ja ensimmäinen uuden rumpalin Rolf Pilveen kanssa. Jörg Michaelin lähdön jälkeen legendaarisesta Stratovarius-kokoonpanosta jäljelle on jäänyt enää vain Timo Kotipelto ja Jens Johansson. Tästä huolimatta ”Nemesiksellä” kuullaan vahvin Stratovariuksen levy sitten 2000-luvun alkupuolen.
Edelliseen albumiin verrattuna ”Nemesiksellä” on selkeästi pyritty yksinkertaistamaan yhtyeen ilmaisua. Kappaleet ovat rakenteiltaan paljon selkeämpiä ja levyyn pääsee hyvin sisään jo muutaman ensimmäisen kuuntelukerran aikana. Levyllä on kuultavissa myös Stratovariukselle epätyypillisiä kokeiluja, sillä ”Halcyon Days” kappaleessa kuullaan vaikutteita industrial metallista. Pinnan alta paljastuu kuitenkin hyvin perinteistä Stratovarius-kaavaa noudatteleva biisi. Kappaleeseen on saatu hyvin kontrasteja eri osien välille, sillä biisissä vallitsee muuten hyvin synkeä tunnelma, mutta kertosäkeeksi rävähtääkin perinteinen power metal -kertosäe. Biisi nouseekin ehdottomasti levyn parhaimmistoon. Industrial metallista otettujen vivahteiden virka jäi tosin hieman kysymysmerkiksi, sillä ilman niitäkin kappale olisi toiminut hyvin.
Ensimmäisenä singlenä levyltä julkaistu ”Unbreakable” edustaa albumin hitikkäintä antia ja on perusteltu valinta ensisinkuksi, sillä kyseessä on hyvin tarttuva kappale ja se myös antaa oikeanlaisen kuvan koko albumista. Kyseessä onkin Stratovariuksen paras sinkkujulkaisu moniin vuosiin. Muutoinkin yhtye on tällä levyllä panostanut erityisen paljon tarttuviin kertosäkeisiin ja niitä ”Nemesikseltä” löytyykin useasta kappaleesta, kuten esimerkiksi ”Fantasy” ja ”Dragons” osoittavat. Levyn ainoa rauhallisempi kappale on levyn loppupuolella kuultava ”If the Story Is Over”, joka on ihan toimiva, mutta ei pysty tarjoamaan samanlaisia tunnelmia kuin mihin Stratovariuksen balladit parhaimmillaan yltävät.
”Nemesis” vahvistaa kyllä kitaristi Matias Kupiaisen tärkeyttä bändille. Kupiaisen löytäminen Stratovariukseen Timo Tolkin tilalle on ollut todellinen lottovoitto, sillä tälläkin levyllä parhaimmat sävellykset ovat syntyneet Kupiaisen kynästä. Kupiainen on tuonut modernia ilmettä Stratovariuksen sävellyksiin kunnioittaen samalla kuitenkin yhtyeen perinteistä power metal -tyylistä ilmaisua. Kitarasooloihinkin mies on tuonut uutta vivahdetta, sillä Tolkki ei pidemmän päälle oikein kyennyt tuomaan sooloihinsa mitään uutta. Kupiainen pystyy sooloissaan tarjoamaan paljon monipuolisempia ideoita, eikä tyydy pelkkään asteikkosahaukseen.
”Nemesis” on ehdottomasti vahvin ja tasaisin kokonaisuus Tolkin jälkeisen Stratovariuksen albumeista. Tällä levyllä on saatu karkotettua muutamaa edellistä levyä vaivannut epätasaisuus ja levyltä huokuu oikea soittamisen ilo. Vaikka tällekin levylle toki muutama keskinkertaisempi biisi on päätynyt, niin yksikään kappale ei ole kuitenkaan sellainen, jonka yli olisi pakko hypätä. Mitään ”Visionsin” kaltaista klassikkoa ei tällä levyllä vielä saatu, mutta kyseessä on kuitenkin erittäin hyvin toimiva kokonaisuus. Bändi tuntuu vihdoin löytäneen kunnollaan uuden tyylinsä kahden edellisen albumin haparoinnin jälkeen. Ehkäpä seuraava levy sitten tarjoaisi ”Visionsin” kaltaisen täyden kympin klassikkoalbumin?
9/10
Kappalelista:
01. Abandon
02. Unbreakable
03. Stand My Ground
04. Halcyon Days
05. Fantasy
06. Out of the Fog
07. Castles In The Air
08. Dragons
09. One Must Fall
10. If The Story Is Over
11. Nemesis
Kirjoittanut: Taavi Lindfors