Subscribe

Unkarilaisen Subscriben edellisestä ”Bookmarks”-nimistestä pitkäsoitosta on kulunut reilusti yli vuoden, jonka aikana yhtye on elänyt tiukkaa kiertue-elämää ja taistellut monenlaisten muiden kiireiden ja ongelmien parissa, jolloin heidän seuraavan levyn ilmestymisen ajankohta on vielä täysi mysteeri. Sillä välin Kaaoszine jututti sähköpostitse yhtyeen toista laulajaa, Máte Tilkiä, mitä yhtyeelle kuuluu.

Ei taida moni suomalainen metallifani tietää Subscribestä juuri mitään. Heitä lyhyt kuvaus yhtyeestänne?

Máté Tilk: Vuonna 1999 lukioikäisinä kuusi parasta ystävystä huomasi tahtovansa samaa asiaa: perustaa rokkibändin ja tulla ”rokkitähdiksi”. No, sen saavutimme ilman jäsenvaihdoksia uniikilla ja hankalasti lähestyttävällä progressiivisella modernilla metallilla.

Viimeisin albuminne, ”Bookmarks”, on ollut nyt ilmestyneenä jo vuoden päivät. Mitä yhtyeelle kuuluu tällä hetkellä ja onko mitään muutoksia tapahtunut?

Máté Tilk: Olemme olleet kiertueella siitä lähtien, ja samalla teimme kevyempiä versioita aiempien albumeittemme kappaleista puhallinsoittimilla, jousikvartetilla, perkussioilla ja taustalaulajilla kuorrutettuna. Esiinnyimme myös tämän konseptin kanssa Unkarin isoimmassa kulttuurikeskuksessa, jonka samalla äänitimme ja teimme siitä keikasta DVD:n nimellä ”Re-Tuned”. Ja mitäs muuta olikaan… Ai niin! Menetimme kaikki instrumenttimme ja vahvistimet putkiston hajotessa.

Olette siis jonkinlaisessa kulttiasemassa kotimaassanne. Kuinka suuria nyt oikein olettekaan Unkarissa?

Máté Tilk: Täällä olemme melko suuria, melkeinpä suurin metalliyhtye. Metalliskene täällä on melko omituista vanhan koulukunnan meininkiä, mutta saimme silti lyötyä itsemme lävitse kansan tietouteen.

Olette soittaneet kerran Suomessa ”Metallia Perkele!” -kiertueella viime vuonna. Minkälaisia muistoja siitä jäi mieleen? Miten yleisö otti vastaan ja miten tulitte muiden yhtyeiden kanssa toimeen jne.?

Máté Tilk: Se oli todella hyvä kokemus meille, pidimme maastanne todella paljon. Luulimme omistavamme koko paikan, mutta te veitte pidemmän korren, jota emme osanneet odottaa. Kuitenkin keikat olivat hienoja ja tapasimme paljon mukavaa porukkaa. Teidän kielenne on kummallinen, kuten meidänkin ja ainakaan ei kukaan tullut syyttelemään, että ”mitä helvetin kieltä nuo oikein puhuu?”, niin kuin muissa Euroopan maissa usein käy.

Jotkut ovat kutsuneet teitä Unkarin, tai jopa Euroopan System Of A Downiksi. Mitäs mieltä olet siitä?

Máté Tilk: No, meillä on myös jotain folk-vaikutteita musiikissamme ja olemme myös Itä-Euroopasta, kuten heidänkin juurensa, mutten itse käyttäisi tuota määritelmää.

Olet toinen yhtyeenne laulajista. Millainen on musiikkitaustasi ja mitä vaikuttajia sinulla on?

Máté Tilk: Olen itse opiskellut soittamaan akustista kitaraa ja edelleen oppimassa laulamaan, mutta siinä se onkin sitten. Ensimmäiset rock-idolini olivat Queen ja Led Zeppelin. Aikoinaan kuuntelin paljon Kornia, Rage Against The Machinea, Limb Bizkitiä, Metallicaa ja Panteraa. Tämän jälkeen sitten mieltymykseni muuttuivat hieman ja olin uppoutunut Tooliin, sitten Porcupine Treehen, Opethiin, George Michaeliin, Refusediin, Rise Againstiin, Alberta Crossiin, Mutemathiin, The Mars Voltaan, jne. Saan myös inspiksiä kirjoista ja romaaneista. Lempikirjailijoitani ovat Boris Vian, Kurt Vonnegut ja tällä hetkellä selailen Michail Bulgakovin tuotantoa.

Minkälainen prosessi on tehdä uusi Subscribe-kappale?

Máté Tilk: Meillä on kolme pääbiisintekijää: Attila ”Atish” Horváth (kitara), Anga-Kis Miklós (basso) ja Csongor Bálint (laulu). He useimmiten työskentelevät kodeissaan kyhäten miltei valmiit kappaleet, jonka jälkeen me kaikki kokoonnumme reenikämpällemme. Siellä rupeamme kaljan sekä viinin voimin käymään kappaleet lävitse pätkien ne osiin ja muokkaamaan niistä valmiita kappaleita niin, että kaikki antavat niille hyväksyvän nyökkäyksensä.

Yleensä musiikkipuoli on aina valmiina ennen kun rupeamme työstämään lauluja. Kun meillä on rakenne kasassa, sanoitukset tulevat sitten viimeiseksi, jonka jälkeen nauhoitamme ne demoiksi. Onneksemme meidän studioääniteknikkomme on meidän kitaristimme Atish, joten siirrämme vain demot suoraan studion (http://www.supersizerecording.com) koneelle ja uudelleen äänitämme ne kaikki eri tavalla, koska muutamme melkein jokaista kohtaa kappaleista ennen pitkään. On olemassa 10 vuotta vanhoja kappaleita, joita emme enää soita samalla tavalla kuin aikoinaan, koska se tuntuu meistä tylsältä. Luonnollisesti pääkohdat pysyvät muuttumattomina, mutta iso ylläri säkeessä tai kertsissä on aina tervetullutta.

Koen sanoituksenne humoristisina ja kummallisina, mutta samalla löytyy vakavampiakin juttuja. Mistä oikein revitte ne ja saatte inspiraationne?

Máté Tilk: Yleensä sanoituksemme kumpuavat meidän elämistä, kokemuksista ja petoksista. ”Bookmarks” oli konseptialbumi, kaikki sen sanoitukset pyörivät naisen ympärillä. Jokainen albumin osa tulee bändin jäsenten kokemuksista: raskas ero tyttöystävästä, äidin kuolema tai ongelmat parisuhteissa. Albumin viimeinen kappale, ”Gay Rodeo”, tulee Balintin surullisesta mietiskelystä hänestä itsestään, aivan kuin laulaisi peilin edessä. Hän yrittää löytää totuuden omasta itsestään.

Subscribe on ollut pystyssä nyt 13 vuotta. Mikä on ollut suurin ja tärkein tapahtuma urallanne? Kadutteko jotain?

Máté Tilk: Ensimmäinen iso askel meille oli vuonna 2004, kun soitimme meidän ensimmäisen loppuunmyydyn keikkamme Budabestin parhaimmassa underground-tapahtumassa. Sitten vuonna 2005 teimme Euroopan kiertueen newyorkilaisen Pro-Painin kanssa, joka oli mahtava kokemus meille ja opimme paljon kiertueen organisoinnista, miten saamme kiertueasiamme hoidettua ja nukuttua liikkuvassa sängyssä. Vuonna 2008 voitimme Unkarin Fonogramm-nimisen musiikkipalkinnon meidän kakkosalbumistamme, samalla kun olimme kiertueella läpi Itä-Euroopan. Kadumme vain sitä, ettemme voi tehdä tätä 24/7, koska jossain vaiheessa meidän on pakko levätäkin.

Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmanne?

Máté Tilk: Suunnitelmamme on tulla kuuluisammaksi maissa, joissa emme ole ikinä käyneet ja soittaa niin, ettei henki enää kulje.

Kiitoksia paljon haastattelusta! Onko teillä jotain terveisiä suomalaisille faneillenne? Niille kaikille kolmelle! No vitsi vitsi…

Máté Tilk: Olemme valmiit tulemaan takaisin Suomeen mahdollisimman pian! Postittakaa meille lisää Jaloviinaa, kiitos!