Sukellus kosmiseen pimeyteen – Assemble the Chariotsin debyyttialbumi ”Unyielding Night” on tarinankerronnallinen mestariteos
Assemble the Chariots julkaisi perjantaina debyyttialbuminsa ”Unyielding Night”. Sain kunnian kirjoittaa arvostelun ATC:n mestariteoksellisesta tarinasta Akvilegialaisten maailmasta kosmisen pimeyden kynnyksellä. Assemble the Chariots on tuottanut metalheadeille kauniin, brutaalin ja ennen kaikkea pysäyttävän tarinan, joka vie kokonaisvaltaisesti mukanaan.
Albumin avaa mystisellä tunnelmalla ”Aquilegia In Peril”, joka saa elokuvamaisella äänimaisemallaan kuuntelijan varpailleen matkaa varten. Albumin introna toimiva pohjustus ei kaipaa turhia koristeita ja vie suoraan asiaan: maailmanloppu on lähellä, oletteko valmiina?
”Departure” tuntuu kuin tiputukselta sotaisalle tantereelle toisessa universumissa ja luo pohjan koko albumin läpikantavalle teemalle. Kappaleen motiivit kantautuvat koko ”Unyielding Nightin” läpi, ja Kevin Apostol kuvailee kappaleen olleen selkeä valinta debyyttialbumin avaavaksi kappaleeksi. Onni Holmströmin ääni aateloi sotahuudot Akvilegialaisten taistolle loppumatonta pimeyttä vastaan. Tempoa riittää vaikka muille jakaa, ja kappaletta taustoittava kuorolaulu sitoo kokonaisuuden nopeassa tempossaan täydelliseksi avaukseksi ”Unyielding Nightille”.
Hetkinen, nyt lantio keinuu! Assemble the Chariots pääsi todella yllättämään kappaleellaan ”Admorean Monolith”, jota maustavat mielestäni ”Dimmu Borgirmainen” ja tanssittava tempo sekä moshaustakuun kattava melodia. Ai että, miten ihminen voi nauttia kitaran staccato-soundeista ja korvia hivelevistä rummuista. Admorea on albumin tarinassa Akvalegialaisten mystinen mineraali, joka kaappaa energiaa tähdistä. Kosmoksen salat avautuvat, kun kappaleen kruunaavat jälleen Holmströmin vankat huudot jopa deathcoremaisine ”blegh!”-soundeineen. Onnea matkaan – pitäkää hatuistanne kiinni!
”As Was Seen by Augurers” kuulostaa perinteisemmältä ATC:ltä, ja mytologisen tarinan matka jatkuu kohti synkempiä vesiä Auguurien ennustaessa viestein Admorean kirouksen vaarasta. Albumin orkestraalinen kokonaisuus on kaikessa mahtipontisuudessaan teknisen kaunis ja vakuuttava. Vaikka tarina vie kuulijansa audiovisuaalisen maailman läpi, ei ähkyä tule, vaikka kuinka yrittäisi. Kauneus kantaa albumia lyriikoissa, ja voisinpa tunnustaa jo ”nörtteileväni” Assemble the Chariotsin universumin tarinassa.
Jälleen, kun en olisi odottanut ATC:n hurmaavan enempää, kajahtaa ilmoille elokuvamaisen upea ja orkestraalisen painava ”Shimmering, Pulsing Glow”, josta upea sello kantautuu pehmeästi ilmoille. Kappale pohjustaa esittelyn albumin ”pääviholliselle” ennen ”Evermurkia”, joka jo kesäkuussa julkaistuna singlenä on kaikessa synkkyydessään vienyt bändin faneilta jalat alta. ”Evermurk” ei turhia esittelyjä kaipaile. En edes oikein tiedä, miten kuvailisin tuota musiikillista räjähdystä muuten kuin ”perkele vie että toimii”. Kappaleen pulssi ja rytmi luovat vahvan pohjan toimintaelokuvamaiselle äänimaisemalle, ja draama kantautuu voimakkaasti läpi kappaleen. ”Evermurk” on yksi suosikkini ATC:n kovaakin kovemmasta debyyttialbumista. Blast beatit pärisevät, kuoro laulaa, ja sinfoninen kokonaisuus saa ihon kananlihalle. On pakko istua ihan alas kappaletta kuunnellessa.
Joko luulitte, että blast beatit lakkaisivat? Ehei, ”Reavers March” jatkaa ohjastuksellaan kohti loppumattoman yön ydintä sulavana jatkona ”Evermurkista” ammennetulle tunnelmalle. Kappaleen nopeatempoinen sello ja korvia hivelevä kitarakierto saavat varpaat rullalle ja havahdun olevani transsissa. Melodia sitoo täydellisyyttä hipovan kokonaisuuden kuin kuulijalleen tehdyksi. Tuntuu kuin jokainen albumin kappaleista ohjaisi kohti seuraavaa askelta oli se niin yön pimeydessä kuin keskellä suurinta ”Ragnarökiä”.
”Ephemeral Stream” on puolestaan kuin tuutulaulu tarinassa matkaajalle. Kappaleella vierailevan Milma Laitisen heleä ja eteerisen kaunis lauluääni sekä tarinaa taustoittava monologi ohjaavat teatraalisen orkesterin säestäessä lempeästi läpi Akvalegialaisten tuskan, jossa tässä kohtaa tarinaa vaikuttaa siltä, että loppumaton pimeys on ottamassa vallan, vaikka taisto on kaikessa mahtavuudessaan uupumaton. Kaikki rakennettu odotus purkautuu kirjaimellisesti kappaleessa ”Emancipation” , joka saattelee kuulijan jälleen sotajalalle loppua kohti. Korvia hivelevä kitarasoolo sinetöi power metalista elementtejä ammentavan taipaleen kohti pimeyttä. Kappaleessa vierailevan Nitte Valon komea lauluääni saa sukat pyörimään jaloissa, ja jokainen sekunti tuntuu aiempaa pysäyttävämmältä.
Miesäänistä koostuva kuoro avaa kappaleen ”Keepers of the Stars”, joka valmistelee kuulijan tarinan juonessa pian alkavaan sotaan. Tuntuu jälleen siltä, että Assemble the Chariots on syystä hautonut debyyttiään, kun tuotanto on näinkin vahva ja voimakas. Jokainen soittimista kuuluu ansaitulla komeudella läpi albumin, ja Assemble the Chariots on onnistunut luomaan täysin oman universumin, jossa pelkkä musiikki kantaa mestarillisesti tarinan. Happi meinaa loppua, kun ”Keepers of the Stars” pohjustaa saumattomasti pian ilmoille kajahtavan ”Empressin”.
Korvilleni tuttua hunajaa tuo jo livenäkin kahteen otteeseen kuulemani ”Empress”. Naisellisesta voimasta ja raivosta kertovan kappaleen jumalatar tuhoaa vihollisensa kaikkivoipaisuudessaan ja saa vahvimmatkin vastustajansa polvilleen. Jumalten ja aurinkojen surmaaja ja pimeyden valtiatar kuuluu läpi kappaleen sanan jokaisessa merkityksessä. Vielä, kun viimeiset joukot kootaan taistoon pimeyttä vastaan, on aika valmistautua ”Last Line of Defencen” mahtipontisin sanoin. Akvalegialaiset eivät alistu ja aikovat taistella, kun kohtalot sinetöidään kappaleessa ”Galactic Order”.
”Galactic Order” on yksi albumilta julkaistuista singleistä, ja yksi suosikeistani livenä kuultuna. Kappaleesta uhkuu uupumaton voima, jossa ATC:n loppumaton musiikillinen lahjakkuus pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa. Kuin vasten maailmanloppua sinetöivät blast beatit, raivoisat huudot ja voimaa antava soitinkollektiivi hetken, jossa on lyriikoiden kertomana aika kohdata vihollinen ja uhmata loppumatonta pimeyttä kuoleman porteilla.
Albumin päättävä ”Equinox” on ”Unyielding Nightin” pisin kappale, jossa Assemble the Chariots antaa kuulijalleen kaikkensa. Tarina ei todellakaan pääty, se on ennemminkin alkamassa. Akvalegialaisten universumissa odotetaan seuraavaa taistelua, jossa uupumaton kansa kestää, ja maailma ei lopu. Kuin itseään syövä käärme on Assemble the Chariots luonut albumin päättävällä balladillaan täydellisen päätöksen debyyttialbumilleen. Aivan kuten albumin avaava ”Aquilegia in Peril” on ”Equinox” sovitettu samoihin tunnelmiin: ”Unyielding Night” kiertää loppumatonta, pysäyttävää kehää, jonka haluaa kuunnella tarina toisensa jälkeen uudestaan.
Assemble the Chariotsin debyyttialbumi on kaikessa monipuolisuudessaan unohtumaton matka, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen kuulijaansa. Jään odottamaan jatkoa Akvalegialaisten tarinalle tuolistani kiinni pitäen ja kumarran syvään albumin mestarilliselle tuotannolle. ”Unyielding Night” on kaikessa brutaaliudessaan ja elokuvamaisen mahtipontisessa olemuksessaan tarinankerronnallinen mestariteos.
Mikäli Assemble the Chariotsin debyyttialbumi vie sinutkin mukanaan upealla tarinallaan, kannattaa hankkia liput ensi viikon lauantain levyjulkaisukeikalle Helsingin on The Rocksiin. Assemble The Chariots soittaa koko debyyttialbumin keikalla, jossa liveshow on räätälöity erityisesti albumia varten. Lavan lämmittelystä vastaavat tamperelainen Lightbearer ja helsinkiläinen IA. Uskon, että illasta tulee unohtumaton!
la 27.7. Helsinki, On The Rocks. Liput: 15/18 e (Tiketti)