Suloisinta synkistelyä – Insomnium ja Kaunis Kuolematon 24.10. Tampereella

Voiko olla parempaa tapaa viettää lokakuun toiseksi viimeistä lauantai-iltaa kuin lähteä todistamaan Insomniumin ja Kauniin Kuolemattoman melankolista tuplatyrmäystä? Yli tuhat tamperelaista uskoi vastauksen löytyvän Tavara-asemalta, jossa Insomnium ja Kaunis Kuolematon konsertoivat verrattain aikaisin soittoajoin. Enemmänkin halukkaita olisi paikalle varmasti riittänyt, mutta talon kapasiteetti asetti rajat reiluun tuhanteen silmä- ja sierainpariin. Seurakunta pääsikin sitten todistamaan mitä sydämellisintä synkistelyä kahden kotimaisen ammattiryhmän toimesta. Ja kun synkistelyä suoritetaan sellaisella laadulla ja pieteetillä kuin Insomnium ja Kaunis Kuolematon ilmentävät, kääntyy homma pimeimpänäkin syysiltana iloksi.

Kaunis Kuolematon

Haminalainen Kaunis Kuolematon julkaisi edellislevynsä ”Kun valo minussa kuoli” viime vuoden marraskuussa. Yhtyeen armoton kaiho ei ole ihan joka Tuulan ja Tarmon makuun, joten nyt käynnissä oleva yhdeksän kaupungin syyskiertue Insomniumin lämppärinä oli porukalle tarpeellinen onnenkantamoinen. Bändi pääsi nyt esiintymään todella myötämielisen ja vastaanottavaisen yleisön edessä, mikä Tavara-asemalla näyttäytyi tummanpuhuvana väenpaljoutena heti alkuillasta kello 19.30 alkaen. 

Kaunis Kuolematon soitti tamperelaisille tunnin setin, josta ei puuttunut ihokarvoja nostattavia tunnelmia. Kaihon, kylmyyden ja rujouden kaikki sävyt olivat käytössä, kun laulajat Olli Suvanto ja Mikko Heikkilä vuorottelivat osuuksissaan ensimmäinen ärjyen ja jälkimmäinen puhtaasti artikuloiden. Taustan videotaulu tarjosi oivaa visuaalista tukea esitykselle, ja tyylitajuiset liidikitarat siivittivät kappaleita sopivissa kohdin yhä uusiin sfääreihin. Pientä kompastelua koettiin, kun bändin tekniikka petti setin puoliväliin sijoitetun ”Syttyköön toinen aurinko” -kappaleen alussa. Joitakin minuutteja kestäneen huoltokatkon aikana yleisö viihdytti itseään hyväntuulisella puheensorinalla. Kömmähdys ei kuitenkaan leikannut yhtään biisiä setistä, joka huipentui uusinta albumia edustaneeseen ”Rauniot”-tunnelmointiin. Laulaja-kitaristi Mikko Heikkilä taustoitti kappaletta jakamalla siitä saamansa palautteen, jonka mukaan sanoja ei tarvitse ymmärtää, kunhan melodia puhuttelee. Mitäpä tuohon lisäämään.

Insomnium

Tavara-asemalla bändejä avustaneen henkilökunnan ammattitaidosta kertoo paljon, että vaikka Kauniin Kuolemattoman laiteoikutteluihin tuhrautui huomattavasti aikaa, ei Insomnium myöhästynyt omasta aloituksestaan kello 21.00 minuuttiakaan. Introna toimi Insomniumin kautta aikain ensimmäinen cover-kappale ”The Cold Song”, jonka aikana yhtye saapui lavalle yleisön virittyessä lopullisesti tunnelmaan. Melodisella yksinkertaisuudellaan vastustamaton ”Shadowlife” käynnisti Tampereen lauantain iloisimmat kaihokarkelot, jotka kestivät napakat puolitoista tuntia. 

Insomnium julkaisi kuluvan kuukauden 16. päivänä 10. pitkäsoittonsa ”Netherworlds”. Neljätoista kappaletta kattaneessa keikkasetissä oli albumilla viiden biisin edustus, josta itselleni parhaiten erottui edukseen keikan jälkipuoliskolla soitettu ”The Hour Grows Late”. Kahdeksanminuuttinen eepos soljui tunnelmasta toiseen niin sujuvasti, että aika lensi kuin mustilla siivillä. 

Loppuunmyydyllä klubilla tunnelma oli tiivis ja lämmin koko illan, mutta ilmeisesti pitti ei lähtenyt pyörimään laulaja-basisti Niilo Seväsen mielestä tarpeeksi joutuisasti, sillä sen verran monta kertaa hän asiasta huomautti. On mielenkiintoinen kysymys, miten pontevasti bändin kannattaa vaatia yleisöltään tällaisia tai tuollaisia suorituksia. Ensireaktioni keikalla oli, että ehkä olisi tyylikkäämpää antaa pittien muodostua itsekseen ilman käskyjä ja kehotuksia. Tarkemmin ajateltuna on kuitenkin selviö, että joskus yleisö yksinkertaisesti tarvitsee lavalta tulevaa rohkaisua, jonka jälkeen tunnelma on entistä vapautuneempi ja riehakkaampi. Niin kävi myös Tampereella, jossa pitti käyntiin päästyään pyöri toverillisesti keikan loppuun saakka huipentuen hulppeaan wall of deathiin ”Lilianin” aikana. 

”Lilianin” hurmion jälkeen varsinaisen setin päättänyt ”Journey’s End” ylipitkine introineen ja tympäisevine puhelauluineen tuntui suorastaan pieneltä lässähdykseltä. Jotain yleisön mielentilasta kertoo, että sellaisenkin hapuilun aikana pitissä pyrittiin jonkinlaiseen liikehdintään ja ilonpitoon. Encoren iänikuiset ”The Primeval Darkit” ja ”While We Sleepit” tuntuivat suorastaan pakkopullalta, mutta vihoviimeisenä kuultu ”Heart Like a Grave” pisti päät pyörälle klubin kakkoskerrosta myöten, ja parkkiintuneinkin kriitikko tunsi syvää kiitollisuutta paikalle vaivautumisestaan. 

Insomnium käynnisti syksyisen Suomen-kiertueensa ”Netherworlds”-albumin julkaisupäivänä perjantaina, 16. lokakuuta. Tampereelle orkesteri saapui sen uutisen siivittämänä, että uusi albumi löysi paikkansa Suomen virallisen albumilistan sijalta yksi. Tieto epäilemättä antoi lisäpotkua illalle, jolta ei muutenkaan puuttunut positiivista jännitettä. Runsaat kaksi vuotta sitten Insomnium oli kovassa paikassa, kun bändiin rutkasti soitto-, laulu- ja biisinkirjoitustaitoa tuonut Jani Liimatainen häipyi omille teilleen epäselvissä olosuhteissa. Korvaaja Tomy Laisto on ottanut hienosti paikkansa ryhmän toisena kitaristina ja taustalaulaja. Tuoreen veren, uuden albumin, Suomi-sukseen ja myöhemmin syksyllä käynnistyvän jenkkirundin nostattamana Insomnium vaikuttaa nyt vahvemmalta kuin koskaan.

Kuvat: (Lahdesta) Olga Järvenpää web – instagram

Keikan settlista löytyy täältä.