Sunrunnerin mielikuvituksellinen progressiivinen rock on kiehtovaa kuunneltavaa – arviossa yhdysvaltalaisyhtyeen viides albumi, ”Sacred Arts of Navigation”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 15.3.2022

Yhdysvaltalaisen Sunrunnerin ”Sacred Arts of Navigation” -albumin kansikuva on huomiota herättävä ja huokuu scifiä. Kannessa komeilee futuristisesti pukeutunut amerikkalaisen alkuperäiskansanedustaja, jonka takana avautuu kaunis maisema, jota koristavat niin kaunis vesistö, metsä, jylhät tornit kuin kolossaalinen kuu.

”Sacred Arts of Navigation” on vuonna 2008 perustetun Sunrunnerin viides pitkäsoitto. Kansikuvassa on samanlaisia vivahteita kuin vuonna 2018 julkaistulla ”Ancient Arts of Survival” -albumilla, ja veikkaankin tuoreimman albumin olevan jossain määrin jatkoa mainelaisyhtyeen kolmannelle täyspitkälle. Tuoreimmalle albumilleen Sunrunner on luonut lähes tunnin mittaisen progressiivisen rockin maailman, jossa seikkaillaan monenlaisissa maastoissa ja tunnetiloissa. Toisin kuin albumin nimestä ja kannesta voisi luulla, pitkäsoitto ei ole tiivis konsepti vaan löyhä kokonaisuus kappaleita, joista osa käsittelee eeppisiä seikkailuja, osa sydänsuruja ja loput aivan muuta.

Lähtölaukauksena toimii ”Launch”, ”Promise of Gold” kertoo aarteiden metsästyksestä ja ”Faraway Worlds” universumin kaukaisimpien perukoiden saavuttamisesta. ”Last Night in Tulum” ja ”No Mess, No Magic” edustavat lyriikoidensa suhteen parisuhdeosastoa. Sen sijaan ”Invisible Demon Of Ideology” ja ”Obstacle Illusion” ovat sanoitusten suhteen hyvin kryptisiä, eikä niiden tarkoitusperät auenneet täysin minulle. Oma erikoinen lukunsa on myös päätösraita ”Navigating the Apocalypse”, joka sulkee tämän persoonallisen kokonaisuuden omalla tarinallaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka albumi ei lyriikoiden suhteensa olekaan erityisen eheä, ei se tuota kuunnellessa ongelmia. Albumin kantavin voima on itse musiikki, joka on progressiiviselle rockille ominaisesti hyvin monitahoista. Kappaleet ovat rakenteeltaan häilyviä eivätkä ole erityisen harmonisia, joten ne haastavat kuulijaa keskittymään. Helposti lähestyttävää osastoa edustavat pitkäsoiton radiosoittoystävällisin kappale, ”Where Is My Home”, sekä taidokkaat instrumentaaliteokset ”Acadia Morning Ride” ja ”Dragonship”, jotka keventävät albumikokonaisuutta miellyttävästi.

”Sacred Arts of Navigation” ei ole kokonaisuutena eheimpiä eikä helpoimmasta päästä kuunnella, mutta siitä huolimatta pitkäsoittoa on mukava kuunnella. Sunrunner on onnistunut luomaan niin albumin visuaalisesta kuin musiikillisesta sisällöstä niin kiehtovan, etteivät kryptiset sanoitukset tai haastavat kappalerakenteet turruta kuulijaa liiaksi. Vaikka ”Sacred Arts of Navigation” haastaa kuulijaa, esittelee se samalla kuulijalle useampia aspekteja Sunrunnerin äänimaailmasta.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen