Sunset Stripin rakastajat ovat täällä taas – arviossa The Cruel Intentions ja ”All Hail Hypocrisy”
The Cruel Intentions oli itselleni pitkään tuttu ainoastaan nimenä eri musiikkimedioista, kunnes puolisoni vinkkasi että se saattaisi olla jotain minun makuuni. Pitihän bändiin sitten tutustua tarkemmin, ja viimeistään kun kuulin edellisellä ”Venomous Anonymous” albumilla olleen ”Sunrise Over Sunset” -biisin, oli se menoa. Uutta albumia odotin erittäin suurella mielenkiinnolla, ja etukäteen julkaistuista singleistä erityisesti ”Beating in My Chest” iski kuin se kuuluisa metrinen halko päähän.
”All Hail Hypocrisy” sisältää yhteensä 11 kappaletta, joissa tempo pysyy korkealla läpi koko levyn. Ainut hengähdystauko on fiksusti albumin keskivaiheille sijoitettu ”Wasteland”, jonka sanomaa tukee akustinen toteutus. Mainion vastakohdan ja täysin toisen ääripään tarjoilee hieman myöhemmin kuultava ”Pseudo Genius”.
Legendaarinen Sunset Strip on aikaisemminkin noussut The Cruel Intentionsin teksteissä esille, eikä jo mainittu ”Beating in My Chest” tee tässä poikkeusta. Toinen, joidenkin mielestä jo kulunut, mutta yhä toimiva klisee on rockin pyhä kolminaisuus, joka mainitaan ”Triple Threat” -raidalla. Itselleni hyvän biisin merkki on, että sen kuultuaan tekee heti mieli kuunnella se uudelleen. ”Bad Addiction” osui juuri tähän, eikä fiilis ole hiipunut, vaikka levy on pyörinyt soittimessa jo useampaan kertaan.
Mainos päättyy
The Cruel Intentionsin vahvuuksiin kuuluvat iskevät biisit ja mieleen kertakuulemalla jäävät kertosäkeet. Vaikka peruskaava on jokaisessa biisissä sama, ei yhtye kuitenkaan toista itseään. ”All Hail Hypocrisy” on uskomattoman kovatasoinen kokonaisuus, joka toivon mukaan nostanee yhtyeen vielä suurempaan suosioon. Itselleni tässä on ehdottomasti yksi vuoden 2026 parhaimpia pitkäsoittoja.