Kotimaisen suometallin ykkösnimi Kalmah on profiloitunut kovatasoiseksi tekijäksi melodisen kuolonmetallin kentällä.  Erityisesti studio-olosuhteissa jälki on ollut äärimmäisen laadukasta ja vuonna 2000 julkaistu debyyttialbumi ”Swamplord” aloitti sellaisen julkaisujen sarjan, ettei tuohon ole vielä tähän päivään mennessäkään eksynyt ainuttakaan ohilaukausta. Eikä Kalmah petä tälläkään kertaa, sillä metalliryhmän kahdeksas studioalbumi ”Palo” on jälleen vahva osoitus yhtyeen taidoista luoda tyylilleen uskollista ja laadukasta kuolonmetallia.

Vaikka albumin nimi on perinteistä poiketen suomeksi, ei yhtye ole muuten lähtenyt ulosantiaan suuremmin päivittämään. “Palo” on ehtaa Kalmahia, joka yhdistelee hienolla tavalla raivoisasti etenevää kuolonmetallia, upeita melodioita sekä vahvasti luontoon kallellaan olevia tekstejä. Siitäkin huolimatta, että albumin yleisilme on totuttua aggressiivisempi, seisovat yhtyeelle ominaiset elementit tukevasti paikoillaan ja joukosta löytyvät muun muassa ne pakolliset äijäköörien kuorohuudatukset sekä vimmaisesti kilpailevat syntikka- ja kitarajuoksutukset. Kaiken sitoo yhteen selkeä, mutta rouheasti potkiva äänimaailma, joka luo albumille ajattoman yleisilmeen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

“Palo” on laadukas kokonaisuus, joka ei kolmevarttisen kestonsa aikana puuduta missään vaiheessa. Pientä miinusta albumi kerää selkeiden hittiviisujen vähäisestä määrästä, sillä paikoitellen materiaali ei hyvästä laadustaan huolimatta ole mitenkään ikimuistoista. Esimerkiksi kappalekolmikko “The World of Rage”, “Into the Black Marsh” sekä “Paystreak” on laadukasta ja varmalla taidolla kasaan lyötyä metallirähinää, mutta mitään erityisen erottuvaa ei ole tarjolla. Ne tasapaksummat viisut jäävät kuitenkin vähemmistöön, sillä “Palo” paiskoo niskaan suurimman osan kestostaan jäätävän tiukkaa materiaalia. Esimerkiksi “Waiting in the Wings” on kiihdyttelyraita parhaasta päästä  ja ennakkomaistiaisina tarjoiltu “The Evil Kin” runnoo kanveesiin jämäkän kitaraosastonsa voimalla. Vaan silti ne  huippuhetket ovat melodioillaan ja tunnelmallaan pelaavat esitykset, joista parhaimmiksi nousevat albumin päättävä “The Stalker” sekä upeaa tunnelmaa rakentava “Take Me Away”. Viimeiseksi mainittu nousee kevyesti albumin kirkkaimmaksi timantiksi, sillä kappaleen rujoa kauneutta huokuvat sävellykset ovat vakuuttavaa kuultavaa.

Vaikka “Palo” ei ole täydellinen albumi, nostavat kiekon huippuhetket kokonaisuuden helposti voiton puolelle. Jos sekaan olisi saatu ujutettua vielä muutama tarttuva hittiviisu, olisi albumi laadultaan hyvin lähellä täydellistä. Pienistä puutteistaan huolimatta komealla kannella varustettu ”Palo” on albumi, jota voi suositella jokaiselle melodisen kuolonmetallin ystävälle.

8½/10

Kappalelista:
1. Blood Ran Cold
2. The Evil Kin
3. The World of Rage
4. Into the Black Marsh
5. Take Me Away
6. Paystreak
7. Waiting in the Wings
8. Through the Shallow Waters
9. Erase and Diverge
10. The Stalker

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy