Suomalaisen nu metalin juhlaa – Blind Channel valloitti Nokia Arenan

Tampereen aurinkoinen päivä oli kääntymässä alkuiltaan ja taivaalle kerääntymässä tummahkoja pilviä, kun suuntasin kulkuni kohti Nokia Arenaa. Suurin keikalle menijöiden ruuhka oli jo ohi ja innokkaimmat jonottajat jo areenan uumenissa, mutta paikalle saapui edelleen porukkaa tasaiseen tahtiin. Monella keikalle suuntaavalla oli päällään jotain bändiin viittaavaa, joten illan pääesiintyjästä ei voinut erehtyä.

Turvatarkastuksen jälkeen suuntasin suorinta reittiä mediapassini noutoon. Matkalla huomasin merchandise-tiskin, jossa oli fanituotteita jokaiselta illan bändiltä. Paidat ja muut tuotteet tekivätkin varmasti kauppansa, sillä niin pitkä jono tiskille oli sekä ennen että jälkeen keikan.

Tupsahtaessani katsomoon ensimmäinen asia, jonka huomasin, olivat arenaa reunustavilla screeneillä pyörivät Blind Channel -logot. Löysin oman paikkani juuri sopivasti siihen mennessä, kun Tampereen omat pojat eli LASTOUT saapui lavalle. Näin sen ensimmäistä kertaa viime lokakuussa Black Box Mikkelissä ja osasin jo odottaa hyväntuulista ja ammattitaitoista meininkiä. Bändi koostuu 17–18-vuotiaista nuorista, ja ihailin jälleen kerran sitä, miten suvereenisti he ottivat lavan haltuunsa – aivan kuin uraa olisi takana jo vähintäänkin vuosikymmenen verran. LASTOUT julkaisi hiljattain ensimmäisen singlen valmisteilla olevalta debyyttialbumiltaan, ja biisihän on nimeltään ”Irate”. Yhtye oli selkeästi innoissaan keikasta ja kiitteli sen mahdollistaneita tahoja useaan otteeseen.

Toisena esiintyvä costee oli ainakin minulle aivan uusi tuttavuus. Nimi oli toki tuttu, mutta en osannut yhdistää sitä mihinkään biisiin saati genreen. Aloitusta odotellessani ihmettelin lavalla olevia korkeita kynttilänjalkoja sekä väärinpäin olevaa ristiä, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Muu yleisö tuntui olevan paremmin kartalla, sillä niin hyvin se osasi laulaa biisien sanoja mukana. costee ei ollut ihan omaan makuuni mutta tiedän nyt ainakin, mistä on kyse.

Mitä lähemmäs kello tuli Blind Channelin aloitusaikaa, sitä sähköisemmäksi kävi tunnelma yleisössä ja etenkin permannon puolella. Loppuunmyyty permannon etuosan käsittävä Golden Circle oli pakkautunut niin lähelle etuaitaa kuin vain oli mahdollista. Yleisön edustajien väliin olisi tuskin mahtunut ujuttamaan edes paperiarkkia. Keikan alkua odotellessa oli viihdyttävää kuunnella taustalla soivaa Radio Exitiä (kyseessä on siis radiolähetykseltä kuulostava taustanauha). Se oli mielestäni nerokas yksityiskohta, enkä ole muistaakseni aiemmin tainnut ideaan törmätäkään. Katsomopaikaltani näkyi sopivasti hieman mustan verhon takana olevalle lavalle, jossa näin jo häämöttävän valtavan ”Exit Emotions” -albumin kannesta tutun piikkipallon.

Varsinkin viimeiset minuutit ennen keikan ilmoitettua aloitusaikaa tuntuivat kuluvan hitaasti, ja yleisö odotti jännittyneenä Joel Hokan, Niko Moilasen, Joonas Porkon, Tommi Lallin, Olli Matelan ja Aleksi Kaunisveden nousemista lavalle. Lopulta lavan etuosaa verhoavaan kankaaseen ilmestyi näkyviin punainen EXIT-teksti ”Deadzonen” alkutahtien vallatessa arenan. Seurasin hieman huolestuneena verhon tippumista alas, sillä se ei ehkä sujunut niin sulavasti kuin oli suunniteltu. Vaikutti nimittäin hetken siltä, että osa bändistä hautautuu pyrojen kannalta vaarallisesti kankaan alle. Kangas saatiin kuitenkin nopeasti lavalta pois ilman, että se vaikutti sen suuremmin keikan kulkuun. Sen jälkeen paahdettiinkin satanen lasissa keikkaa eteenpäin muun muassa kappaleiden ”Where’s the Exit”, ”We Are No Saints” ja ”Phobia” parissa.

”Died Enough For Youn” jälkeen oli vuorossa hetken hengähdystauko, ja lavalle tuotiin piano Niko Moilasen istahtaessa sen ääreen. Muu bändi Joel Hokkaa lukuun ottamatta poistui lavalta, ja seuraavaksi kuultiinkin koruttoman kauniit, pianolla säestetyt versiot ”Sharks Love Bloodista” ja ”Feel Nothingista”. Itse myös klassista pianon soittoa opiskelleena en voinut kuin ihailla herkäksi muuttunutta tunnelmaa ja sitä, miten hyvin Moilasen ja Hokan äänet soivat yhdessä. Niiden jälkeen siirryttiin ”Die Another Day” -biisiin. Levyllähän biisin naisvokalistina kuullaan RØRY, ja ennätinkin ennen keikkaa miettiä, kuka astelisi vierailijana lavalle. Pian asia selvisikin Rita Behmin saapuessa yleisön eteen. Vierailijoita keikalla riitti muutenkin, sillä mukana olivat omalla vuorollaan niin Good Luck Million, Jokrates kuin myös Lost Societyn karismaattinen keulakuva Samy Elbanna.

”Bad Idean” jälkeen bändi poistui lavalta, ja screeneillä alkoivat raksuttaa kellotaulut yhä kiihtyvämpään tahtiin. Yleisössä oli aistittavissa hienoista levottomuutta tauon kestäessä, mutta viimein yhtye palasi lavalle vaihdettuaan asut valkoisiin, ja ”Happy Doomsday” pääsi alkamaan. ”Flatlinen” jälkeen ilmaa halkoivat kirkkaan siniset laservalot enteillen ”Dark Siden” alkamista. Moni varmasti ajatteli keikan päättyvän siihen, mutta Blind Channelilla oli vielä yksi yllätys tarjolla. Viimeisenä yleisö sai kuulla metalliversion Backstreet Boysin aikoinaan tunnetuksi tekemästä ”Everybody (Backstreet’s Back)” -hitistä. Se oli mainio esimerkki yhtyeen itseironian tajusta, ja esitykseen oli suunniteltu myös tanssikoreografia niin kuin poikabändillä ikään.

Tunnelataus oli aistittavissa niin yleisössä kuin myös lavalla, ja bändi vaikutti erittäin tyytyväiseltä saamaansa vastaanottoon kotimaassa. Puolitoista tuntia kestänyt keikka kului kuin siivillä ja tuntui olevan aivan liian nopeasti ohi. Vaikka Blind Channelin yleisön on luonnehdittu varsinkin Suomessa koostuvan lähinnä nuorista naisista, näytti ainakin Nokia Arenalla olevan yleisöä tasaisesti ikähaarukan laidasta laitaan.

Blind Channel oli todellakin panostanut uransa tähän asti isoimpaan headline-keikkaan. Lavarakennelma oli visuaalisesti upea ja etenkin rumpuraiserin screeniä hyödynnettiin näyttävästi. Yksityiskohdat, vierailijat sekä settilista oli mietitty tarkasti, mikä näkyi viihdyttävänä keikkana. Kuten kiertueen nimikin sen kertoi saatiin keikalla kuulla tuore ”Exit Emotions” -albumi kokonaisuudessaan. Uuden levyn biisien väliin oli sijoiteltu mukavasti ja sopivassa suhteessa hieman aikaisempaakin tuotantoa.

Eräs asia, jota Blind Channelin kohdalla mainitaan valitettavan harvoin, on bändin jäsenten ammattitaito niin muusikkoina kuin esiintyjinä. Yhteissoitto on erittäin tiukkaa ja siinä on aistittavissa lukuisat treenitunnit sekä vuosien tasaisen keikkailun mukanaan tuoma kokemus. Yhtye sai biisit rullaamaan keikalla vielä levyversioitakin tanakammin. Jos Blind Channel osuu sopivasti kohdallesi esimerkiksi kesän festareilla, kannattaa meininki käydä ehdottomasti vilkaisemassa. Yhtyeen esiintyminen on vauhdikasta ja viihdyttävää katsottavaa, jos vaikka musiikki ei niin makuusi olisikaan.

Biisilista:

1. Deadzone
2. Where’s the Exit
3. Over My Dead Body
4. Red Tail Lights
5. We Are No Saints
6. Phobia
7. XOXO
8. Not Your Bro
9. Died Enough For You
10. Pianopotpuri
11. Die Another Day
12. Keeping It Surreal
13. One Last Time
14. Cover-potpuri
15. Wolves in California
16. Balboa
17. Bad Idea
18. Happy Doomsday
19. Flatline
20. Dark Side
21. Everybody

Pääset katsomaan lisää kuvia keikalta tästä.