Suomalaisia sananparsia tatuoinneissa ja kertomuksia auringon putoamisesta – Haastattelussa In Mourning

Rakkaasta läntisestä naapurimaastamme tulee paljon hyvää metallia. Merkittävä on niin sanottu Göteborg-suuntaus, joka pitää sisällään hyvin tunnettuja melodeath-bändejä kuten Dark Tranquillity ja In Flames. Mutta osaavat ruotsalaiset tehdä melodista deathia toisenlaisellakin kaavalla, sen todistaa hyvin esimerkiksi In Mourning, jonka progressiivisen pitkät melodeath-biisit ovat omaa luokkaansa monellakin tavalla. Bändin uusin albumi ”Afterglow” näki päivänvalon 20.5.2016, mistä syystä Kaaoszine otti yhteyttä yhteen bändin kitaristeista Tim Nedergårdiin ja kyseli levyn syntyprosessista ja bändin tulevaisuudensuunnitelmista.

Morjensta! Mitenkäs bändin asiat sujuvat tällä hetkellä?

Tim Nedergård: Yleisesti ottaen odottelemme, harjoittelemme uutta liveshow’ta, teemme uusia settilistoja uusilla kappaleilla ja treenaamme muutenkin esiintymistämme ensimmäistä kertaa tauon jälkeen – ja sehän tuntuu hyvältä! Fanit voivat odottaa meiltä entistä vahvempaa live-esiintymistä; pääpaino tulee luonnollisesti olemaan uusissa kappaleissa. Kuten tiedossa on, biisimme ovat melkoisen pitkiä mikä omalta osaltaan vaikeuttaa settilistojen tekemistä. Pyrimme tekemään kolme eri settilistaa, joita voimme vaihdella. Uudet biisit ovat kiinnostavimpia soittaa, mutta emme toki unohda vanhojakaan. Livenä meno on siis muuten samanlaista 100 prosenttia antavaa, täydellä kaasulla vedettävää mutta vielä hieman entistä parempaa, siinä tavoitteeni tuleville keikoille!

Uusi albuminne ”Afterglow” julkaistiin muutama päivä sitten. Millainen prosessi uuden albumin luominen oli ja kauanko se vei aikaa?

Tim Nedergård: Prosessi oli vittumainen, jos näin suoraan voidaan sanoa. Se oli hyvin pitkä prosessi. ”Weight of the Oceansin” jälkeen teimme vain muutaman keikan ja sitten jäimme tauolle, koska meillä oli tekemistä perheidemme kanssa, lapsia syntyi ja muuta sellaista. Tauon venyessä yhä pidemmäksi lapsia alkoi syntyä lisää, mikä tietysti kielii siitä, mitä bändimme jäsenet vapaa-ajallaan tekevät! Laulajamme tosin ei osaa heittäytyä täysin vapaalle, vaan hän on aina ”kirjoitusmoodissa”. Tauon aikana hän kirjoitti musiikkia ja demoja, joita ryhdyttiin tarkastelemaan jo tauon aikana koko bändinkin voimin. Voidaan sanoa, että biisien tekeminen kesti noin kolme vuotta; lapsien kasvattaminen ja töissä käyminen on toisinaan hankalaa yhdistää bänditoimintaan, se on melkoinen palapeli totta puhuakseni!

Nykyään kuulen paljon siitä, miten bänditoiminta hankaloituu jäsenten vanhentuessa, jolloin elämässä pitäisi tehdä muutakin kuin keikkailla ja juoda olutta

Tim Nedergård: Juuri näin! Juomme toki yhä olutta, mutta krapulat ovat aivan järkyttäviä! Olimme viime perjantaina katsomassa Dark Funeralin keikkaa ja vain muutaman oluen jälkeen olimme melko humalassa, ja seuraava päivä menikin sitten nukkuessa. Voisi kaiketi sanoa, että olemme tulossa vanhoiksi!

Mutta palatakseni albumiin, niin teimme ensin joitain demoja, joista ryhdyimme kehittämään materiaalia. Aluksi kappaleet kirjoitettiin 7-kieliselle kitaralle, mutta kun nauhoitimme muutaman kappaleen, fiilis ei vain ollut oikea. Vähän tämän jälkeen Crille halusi lähteä bändistä ja kaikki tavallaan levisi: biisit eivät tuntuneet toimivilta, eikä meillä ollut rumpalia. Yritimme viimeistellä biisejä ilman rumpalia, mutta totuus on, että tehdäksesi hyvää metallia tarvitset kaverin, jolla on rumpalin aivot. Teimme pari keikkaa tuuraavan rumpalin kanssa. Hän kyllä soitti hyvin, mutta kemiamme eivät pelanneet toivotusti, joten otimme yhteyttä Daniel Liljekvistiin ja kysyimme, haluaisiko hän kokeilla kanssamme soittamista. Hänen kanssaan soittaminen tuntui hyvältä, joten ajattelimme: ”Vitut pohtimisesta, lähdemme kiertueelle tämän kaverin kanssa.” Kiertueen jälkeen ryhdyimme taas työstämään albumia, ja tällä kertaa fiilis oli toivotunlainen ja saimme albumin valmiiksi. Mutta tosiaan, voidaan puhua melko pitkästä prosessista!

On ymmärrettävää, että jäsentenvaihdokset kesken levyntekoprosessin saattavat vaikeuttaa asioita ja pitkittää prosessia. Onneksi levy kuitenkin saatiin valmiiksi.

Tim Nedergård: Tietysti, on mahdollista saada aikaiseksi musiikkia vain ”tekemällä” sitä, mutta mielestäni tarvitset hyvän fiiliksen ja tunnelman saadaksesi aikaan musiikkia, johon olet itsekin tyytyväinen. Kitaristina voisin soittaa vain yhtä kieltä koko biisin verran, mikä olisi käsittämättömän tylsää mutta mikäli se toimisi levyn kannalta ja tuntuisi oikealle, tekisin niin! Joskus asioita vaikeuttaa myös se, että studiossa on viisi ihmistä, joilla on toisinaan erilaisia mielipiteitä asioista, mikä vaikeuttaa joskus hieman asioita.

Missä levy äänitettiin, entä oliko äänitysprosessi kiireinen vai oliko aikaa nauhoittamiseen varattu riittävästi?

Tim Nedergård: Tätä voitaisiin sanoa laiskanlaiseksi nauhoitusprosessiksi. Meillä oli mahdollisuus asettaa julkaisuajankohta haluamaamme kohtaan uuden levy-yhtiömme Agonia Recordsin avustuksella. Asetimme päivänmäärän hyvin kauas aloituskohdasta, jotta aikaa olisi tarpeeksi. Rummut nauhoitettiin studiossa, joka oli itse asiassa vanha kasarmirakennus. Ystävämme, joka toimii myös avustavana tuottajana ja hoitaa miksauksen ja masteroinnin, oli studiolla nauhoittamassa rumpuja. Tämä auttoi saamaan nauhoitukset valmiiksi viikossa. Eli rummut nauhoitettiin oikeassa studiossa toisin kuin kitarat ja laulut, jotka nauhoitettiin harjoittelukämpässämme. Niiden tekeminen vei muutaman kuukauden, koska nauhoitimme aina kun ehdimme; joskus paikalla oli vain yksi kitaristi, joskus kaikki kolme. Halusin kovasti sanoa viimeisen sanan siitä, mille kitarat kuulostavat, joten pyysin vahvistimia ammatikseen rakentavan ystäväni hoitamaan kitaroiden soundimaailman kohdalleen. Minä ajan rekkaa työkseni, joten ammattilaisen läsnäolo säästää aikaa ja helpottaa elämää.

Levyltä on julkaistu etukäteen muutama single, ”Below Rise to the Above”, ”Fire And Ocean” ja ”The Call to Orion”. Miksi juuri nämä kappaleet valittiin ensimmäisiksi maistiaisiksi? Entä millaista palautetta ne ovat saaneet ja millaista palautetta taas koko levyn sisältävä streami?

Tim Nedergård: Me oikeastaan vain päätimme, että esimerkiksi ”Below” sisältää kaikki elementit, joita haluamme esitellä levyltä faneille. En ole lukenut palautetta streamista, koska olen ollut töissä kaiken aikaa, mutta biiseistä saatu palaute on ollut hyvää. Hyvät fiilikset ilmeisesti välittyvät faneille, koska he pitävät biiseistä. Uusi levy tuntuu olevan odotettu. Kappaleet ovat myös läpäisseet äärimmäisen testin eli Youtuben kommenttiosion, jossa palaute on ollut hyvää, eli fanit tuntuvat tyytyväisiltä!

Miten bändi on kehittynyt musiikillisesti verrattuna edelliseen albumiinne ”The Weight of Oceansiin”? Onko kehitystä tapahtunut tarkoituksellisesti johonkin tiettyyn suuntaan?

Tim Nedergård: Meillä on uusi rumpali, mikä vaikuttaa aina paljon. Crille soitti edellisellä levyllä rumpuja hyvin teknisesti ja räjähtävällä tyylillä, emmekä halunneet toista samanlaista rumpalia vaan jotain erilaista kokeilun vuoksi. Daniel oli paras vaihtoehtomme; hän ei ehkä ole yhtä tekninen ja nopea kuin Crille, mutta hänen soittonsa on hyvin menevää ja rentoa, mikä on minulle hyvin tärkeää. Kitaroiden osalta levyllä ei yhä ole kovinkaan paljon sooloja mutta kuitenkin muutama enemmän kuinaikaisemmin. Lisäksi levyltä löytyy syntetisaattoreita, joita emme ole käyttäneet musiikissamme demoaikojen jälkeen. Ne ovat hyviä työkaluja tunnelman luomiseen, kunhan niitä ei ylikäytetä.

Millaisia teemoja ja asioita levyn sanoitukset käsittelevät?

Tim Nedergård: ”Afterglow” jatkaa ”Weight of the Oceansin” tarinaa. ”Oceansilla” meillä oli mytologinen tarina kerrottavana, ja uusi levymme jatkaa siitä, mihin se loppuu. ”Oceansin” tarinan oli tarkoitus alun perinkin olla trilogia, ja tämä levy on nyt sen toinen osa.

Eli voimme odottaa vielä saman tarinan kolmatta osaa?

Tim Nedergård: Kyllä! ”Afterglow” alkaa hetkestä, jolloin aurinko syöksyy mereen, rikkoo merenpohjan ja jatkaa matkaansa maan ytimeen, jossa se herättää joitain pahimpia kuviteltavissa olevia asioita. Kaikki tämä alkaa kohota takaisin maan päälle. Sen on tarkoitus olla puhtaasti mytologinen tarina, mutta tietysti joitain seikkoja voidaan lukea rivien välistä. Siellä ei ole mitään suoranaista poliittista materiaalia, koska kaikilla bändin jäsenillä on omat kantansa asioihin, mutta joitain viittauksia tiettyihin tapahtumiin saattaa löytyä, jos kuuntelee tarkasti.

Kuka on vastuussa levyn kansitaiteesta?

Tim Nedergård: Kristian Wahlin A.K.A Nekrolordi, joka teki kansitaiteen myös ”Weight of the Oceansille”. Hän on ruotsalainen tyyppi, joka maalaa ainoastaan öljyväreillä. Hänen työnsä on aivan mahtavaa, meidän oli pakko saada hänet tekemään tämäkin kansikuva.

Millaisia kiertuesuunnitelmia teillä on täksi kesäksi, ja kenties osaat jo sanoa jotain tulevasta syksystä?

Tim Nedergård: Meillä on muutama keikka luvassa itäisessä Euroopassa tämä kesän aikana, jos oikein muistan. Jotain on myös suunnitteilla syksyä varten, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon… mutta jotain on kyllä luvassa. Emme keikkaile tänä vuonna kovinkaan paljon, mutta tarkoituksena olisi tehdä enemmän keikkaa ensi vuonna. Keikkojen järjestämistä estää vain se fakta, että joudumme käymään töissä, mutta kaikkihan on suunnittelusta kiinni!

Luonnollisesti minun on pakko kysyä, oletteko tulossa lähiaikoina Suomeen keikalle.

Tim Nedergård: Hmm…en voi kertoa tuosta aiheesta mitään juuri nyt! Mutta emmehän ole kovin kaukana yleisesti ottaenkaan, ihan viereisessä maassa. Mutta kuten sanoin, jotain on suunnitteilla, sillä tunnemme erään ihmisen, joka tuntee ihmisiä. Joten katsotaan, mitä tulevaisuus tuo mukanaan!

Festarikauden pian käynnistyessä olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi oma unelmafestivaalisi. Missä järjestäisit sen ja mitkä olisivat sen kolme pääesiintyjää?

Tim Nedergård: Tähän onkin hieman vaikeampi vastata! Tietysti haluaisin pitää sen kotikylässäni Falunissa, ihana paikka kaukana kaikesta ja täydellinen festivaalia varten. Olisi mahtavaa saada Dissection soittamaan sinne, mutta se tuskin käytännön syistä olisi mahdollista. Toinen vaihtoehto black metal -päivälle olisi Dawn, josta myös pidän suuresti. Clutch-niminen stoner rock -bändi olisi hyvä toiseksi päiväksi ja tietysti päätöspäiväksi suosikkibändini Symphony X. Soitimme kerran sen kanssa, ja se on todella hyvä, usko pois! Joten festarilla olisi kolme päivää hieman erilaisia bändejä, mutta uskoisin sen toimivan hyvin.

Nimikkoalkoholijuomat ovat nykyään yleinen osa bändien fanituotteita. Mikä olisi In Mourningin alkoholijuoma, jos saisitte vapaasti valita, vai olisiko se alkoholijuoma ollenkaan?

Tim Nedergård: Tietysti siinä pitäisi olla alkoholia! Sen nimenä olisi tietysti Afterglow, ja nimeä tukisi hyvin, jos se olisi red ale -tyyppistä olutta. Nykyäänhän on muodikasta kasvattaa parta ja panna omaa olutta. Ainoa mahdollinen paikka sen tekemiseen olisi Ahvenanmaa. Rakastan sitä paikkaa ja minulla on siellä sukua. Se on minulle henkilökohtaisesti paras paikka maailmassa ja siellä on myös panimo, joten tekisimme oluen siellä!

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain suomalaisille faneillesi, sana on perinteisesti vapaa!

Tim Nedergård: Minun on pakko sanoa tämä: ”Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin on tauti kuolemaksi.” Minulla on tuo lause yhdessä tatuoinnissa muistutuksena tästä elämänviisaudesta. Eläkää sen mukaan!