Suomalaista mielenmaisemaa synkimmillään – synttäriarviossa Sentencedin 20-vuotias ”Frozen”

Vuonna 2005 kuopattuun Sentenced-yhtyeeseen törmää tänä päivänä säännöllisesti, eikä sen tekemää lähtemätöntä vaikutusta suomalaisen metallimusiikin antiin voi väheksyä. Vaikka yhtyeen entiset jäsenet kulkevat kukin omia musiikillisia polkujaan ja ikonisen solisti Ville Laihialan (Poisonblack, S-Tool) rosoista ääntä kuulee edelleen hänen uusien yhtyeidensä kautta, on tuon kauniiksi muistoksi jääneen oululaisyhtyeen taival niin merkittävä, että sen ääreen tulee palattua yhä uudelleen.

Sentencedin järjestyksessään viides pitkäsoitto ”Frozen” täyttää tänään pyöreät 20 vuotta. Löysin yhtyeen teini-ikäisenä raskaampaan poljentoon hurahtaneena kyseisen albumin ja sitä edeltäneen julkaisun ”Downin” myötä suunnilleen vuosina 2004–2005. Saatesanat menivät kutakuinkin näin: ”Tää bändi lopettaa, vielä ehtii faniksi”. Faniksi ehdittiin, keikalle ei koskaan. ”Frozen” jäi kuitenkin rinnakkaisjulkaisujensa kanssa pysyvästi levysoittimeen; tätä nykyä ehkä enemmän soittolistoille, eikä se sieltä tunnu poistuvan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Sentenced oli edellisellä albumillaan ”Downilla” pestannut uudeksi laulajakseen raspikurkkuisen Ville Laihialan, jonka puhtaampi ja melodisempi ulosanti vei yhtyeen musiikillista suuntaa eteenpäin poiketen alkuaikojen death metal -tyylisestä suuntauksesta. Fanien keskuudessa on edelleen keskustelua siitä, toimiko edellisen laulajan Taneli Jarvan, vai Ville Laihialan aikainen yhtye paremmin. Laihialan aikana bändi saavutti kuitenkin kiistatta suurimman suosionsa ennen melkeinpä yllätyksellistä lopettamispäätöstään. ”Frozenilla” saatiin korjattua myös edellisen levyn basistipuutos  Sami Kukkohovin liityttyä yhtyeeseen. Laihiala ei juurikaan vaikuttanut edellisen albumin sävellystyöhön, joten ”Frozenin” kohdalla sopassa oli useampi keittäjä mukana, vaikka suurin osa yhtyeen sävellyksistä meneekin kunnioitettavasti edesmenneen kitaristi Miika Tenkulan piikkiin.

Sentenced on tullut tunnetuksi Miika Tenkulan nerokkaista ja melodisista sävellyksistä sekä melankoliaa, ahdistusta, menetystä, kärsimystä, itseironiaa ja itsemurhaa käsittelevistä sanoituksista. Mielenmaisema ei paljon tätä synkemmäksi enää mene. Matti Riekin vuonna 2014 julkaistussa ”Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina” -kirjassa Ville Laihiala toteaa muun muassa seuraavasti: ”Kirjoitettiin niin paljon tekstiä ittensä satuttamisesta että repeilytti”.

”Frozen” lähtee käyntiin kaikki nostalgiat herättävällä ja vanhat haavat auki repivällä ”Kaamos”-instrumentaalilla, joka pohjustaa aloituskappaletta ”Farewell”. Mukaansa tempaava ”Suicider” sekä kaunis ”The Rain Comes Falling Down” siivittävät albumin kylmää ja synkkää sanomaa eteenpäin. Albumi ei sisällä yhtään huonoa kappaletta tai filleriltä tuntuvaa sävellystä. Tunnustusta ansaitsevat myös hieman vähemmän tunnetut ”Grave Sweet Grave” sekä ”Burn”. Albumin ehdoton kohokohta on yksi yhtyeen parhaimpia ralleja ”Drown Together”, jossa melodiat, sanoitukset ja tunnelma sitoutuvat täydellisesti yhteen kuin silmukka kaulan ympärille.

Albumin päättävä instrumentaalikappale ”Mourn” on täydellinen esimerkki termistä ”antaa musiikin puhua puolestaan”. Miika Tenkulan riipivä taidonnäyte on omistettu hänen tuolloin vastikään edesmenneelle isoisälleen. Biisi on kaunis ja taustan tietäen hyvin koskettava ja täysin omalla paikallaan paketoimassa yhtyeen puhtaasti uutta tyylisuuntaa edustavaa julkaisua.

Yhtyeen tarinasta, biisien taustoista ja lopettamispäätöksestä voin lämpimästi suositella jo aiemmin mainitsemaani Matti Riekin kirjaa ”Täältä pohjoiseen – Sentencedin tarina” sekä Sami Lopakan kirjoittamaa teosta ”Marras”.

Kappalelista:

1. Kaamos
2. Farewell
3. Dead Leaves
4. For the Love I Bear
5. One With Misery
6. The Suicider
7. The Rain Comes Falling Down
8. Grave Sweet Grave
9. Burn
10. Drown Together
11. Let Go (The Last Chapter)
12. Mourn

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy