Osaavat metallibändit ovat Suomessa ehtymätön luonnonvara. Gladenfold on hieno lisä sinfonisen ja virtuoosimaisen metallin kentälle. Ei voi kuin ihmetellä, mistä näitä bändejä tulee. Viisi vuotta valmisteltu ”When Gods Descend” ei todellakaan kuulosta hapuilevalta, vaikka se on vasta bändin toinen albumi vuoden 2014 debyytin ”From Dusk To Eternity” jälkeen. Bändi on valmis ja osaa asiansa. Jo albumin aloittava ”The Descent Of Gods” soi vakuuttavasti, melodisesti ja tyylikkäästi. Sinfoniset elementit, soitintaituruus ja monipuolinen vokaalityöskentely vakuuttavat joka tasolla. Puhumattakaan sinkkuna julkaistusta ”Brothers” -viisusta, joka soi ylväästi upeilla kitara- ja syntikkasoundeilla tykittäen.

Gladenfold soittaa eeppistä ja sinfonista power metalia kevyillä death metal -vaikutteilla. Kolmosbiisi ”Immortalis” kuulostaa aluksi erehdyttävästi Kamelotilta kunnes siirtyy saumattomasti ärinävokaaleihin. Bändin sekoitus toimii hyvin ja musiikki virtaa vapautuneesti hengittäen. Komeat kitarariffit sekä -soolot ja laulumelodiat seuraavat toisiaan. Kuulijana huomaa lyövänsä jalkaa lattiaan, ja tarttuvasta musiikista on helppoa nauttia. Helposti pureskeltavaa musiikkia ”When Gods Descend” ei kuitenkaan ole. Tämä johtuu jo musiikin monipuolisuudesta ja sen sisältämästä informaatiosta. Biisit vaativat kuuntelua avautuakseen kaikessa komeudessaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Suorastaan hupaisan tarttuva ”Sanctuary Denied” on hieno genrensä edustaja. Kamelotin fanina arvostaa bändin kykyä loihtia samanlaisia tunnelmia, samalla maustaen musiikkiaan myös raskaammilla mausteilla. Vokalisti Esko Itälä on erittäin lahjakas sekä monipuolinen laulaja, ja miehen kyvyt pääsevät loistamaan varsinkin puhtaiden laulujen osalta. Itälän syvä ääni ei häviä ollenkaan vaikkapa Kamelotin ruotsalaiselle kultakurkulle Tommy Karevikille. Myös Matias Knuuttilan sekä Toke Fønskov Gerdtsin kitarointi ja Paavali Poutun syntikat soivat läpi levyn upeasti, ja bändin soittotaito on ihailtavalla tasolla. Sävellystaitoa löytyy, ja albumin biisit ovat tarttuvuudestaan huolimatta monipuolisia, ja puitteet pitkäikäisyydelle ovat olemassa. Biiseistä paljastuu jokaisella kuuntelulla uusia mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Kevyen ”Ghost Of Our Past” -balladin jälkeen ”Unreligion” soi albumin raskaimpana yksilönä. Hieno, polveileva ja raskas biisi paranee kuuntelu kuuntelulta. Raskaudestaan huolimatta biisi ei unohda suvantoja, ja lopussa puhtailla vokaaleilla laulettu c-osa kruunaa kokonaisuuden. ”Shadows And Dust” lyö silmään ”Children Of Bodom meets Kamelot” -vaihteen, ja kuin ihmeen kaupalla biisi toimii hyvin omilla ansioillaan. Vaikutteistaan huolimatta Gladenfold soi omana itsenään, eli bändillä on oma vahva identiteettinsä ja oma lokeronsa kilpaillussa genressä. Albumin päättää yli 7-minuuttinen ”Last Goodbyes”. Rauhallisella melodialla alkava teos soi koko albumin eri puolia heijastaen ja sitoo kokonaisuuden langanpäät yhteen.

”When Gods Descend” on hieno kokonaisuus. Plussaa tulee myös albumin sopivasta 10 biisin mitasta. Mielenkiinto säilyy halki albumin, tyhjäkäyntiä ei ole ja alusta on helppo aloittaa heti uudelleen. Ihan genren klassikoiden tasolle ei vielä ylletä, mutta erittäin lähelle kiitettävää arvosanaa kuitenkin. Gladenfold on bändi, joka on tullut jäädäkseen, ja potentiaali tuleviin merkkiteoksiin on ilmeinen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:

1. The Descent Of Gods
2. Brothers
3. Immortalis
4. Sanctuary Denied
5. The Forsaken
6. Ghost Of Our Past
7. Unreligion
8. Shadows And Dust
9. Succubus Kiss
10. Last Goodbyes

Gladenfold Facebookissa