Suomalaista outoilua vaihtelevalla intensiteetillä: Tekramütisch ja WÖYH Kerubissa

Tekramütisch Kerubi 5.2.Innostuin kovasti, kun perjantaiaamuna 5.2.2016 selvisi, että WÖYH:in lämppäribändinä toimii joensuulainen Tekramütisch. Tuon hilpeän duon näin livenä ensimmäistä kertaa vain pari kuukautta sitten, ja muistan nauraneeni poskilihakset kipeinä hauskoille sanoituksille ja kaksikon koheltamiselle instrumenttiensa kanssa. Kun kappale ”Laiva uppoaa” polkaistiin käyntiin, leveä hymy piirtyi kasvoilleni heti, eivätkä hillittömät naurukohtauksetkaan olleet kaukana.

Tekramütischin soitinarsenaali oli tuttuun tapaan varsin laaja; biisejä säestettiin niin akustisella kitaralla, rummuilla, banjolla kuin viulullakin. Yhtyeen aikaisemmilta albumeilta kuultiin reilu kymmenkunta napakkaa klassikkoa, kuten ”Märkä saippua”, ”Tihrusilmä” ja ”Natsimutsinaamujatsi”. Uunituoretta ’’TM1/2016’’ -albumia edustivat puolestaan hupaisat ”Kaupungin iloisin pikku gootti” ja ”Fakiiri”. Harmillisesti bändi joutui soittamaan lähes tyhjälle salille, sillä monikaan ei tiennyt etukäteen tästä ”t-mäisestä yllätyskeikasta”. Paikallaolijat näyttivät kuitenkin nauttivat näistä oudoista, arjesta ja juhlan puutteesta kertovista lauluista. Viimeinen biisi ”Kuutamolla” jäi kokonaan kuulematta, koska herrojen tasan kolmeksi vartiksi ajastettu kello pärähti soimaan ja kaksikko poistui lavalta. Keikasta jäi joka tapauksessa erittäin hyvä fiilis, ja odotan jo kovasti yhtyeen seuraavaa keikkaa. (IR)

Wöyh Kerubi 5.2.Progeilevaa dadarockia soittava WÖYH edustaa minulle ehdottomasti hyvän mielen musiikkia, jonka kuunteleminen saa aina hymyn huulille erityisesti sympaattisten sanoitustensa takia. WÖYH:in molemmat albumit ovat olleet kovassa kuuntelussa, ja tämä olisi ensimmäinen kerta, kun näkisin bändin livenä. Odotukset keikkaa kohtaan olivat täten korkealla, ja olin kuullut etukäteen pelkkää hyvää bändin live-esiintymisestä. Nämä kuulopuheet pystyin hyvin uskomaan, koska onhan bändin musiikkikin sellaista, joka suorastaan vaatii energisen liveshow’n kaverikseen. Odotukset eivät kuitenkaan valitettavasti tänä iltana täyttyneet alkuunkaan. WÖYH:iltä tuntui olevan veto aivan poissa, ja syykin tälle selvisi välispiikissä: osa bändistä oli joutunut jonkinlaisen kurjan vatsapöpön kaatamaksi edellisillan Tampereen-keikan jälkeen.

Wöyh Kerubi 5.2.Kerubin lavalla nähtiin väsyneen oloisia miehiä. Etenkin Jussi Hyyrynen kamppaili jatkuvasti soittamisen ja laulamisen yhteensovittamisen kanssa, mikä ei niinkin kokeneelle muusikolle liene kovin tavallista. Ainoastaan rumpali Anssi Nykänen vaikutti olevan pirteällä mielellä. Keikan tunnelman ylläpito tuntuikin laskeutuvan lähes yksinomaan hänen ja hänen välispiikkiensä varaan. Onneksi Nykäsellä tuntui riittävän juttua, ja jää yleisön ja bändin välillä saatiin rikottua.

Settilistan puolesta keikassa ei ollut mitään vikaa: reilun tunnin mittaisen vedon aikana kuultiin kattavasti kappaleita yhtyeen molemmilta albumeilta. Kaikki hitit ”Kalasatamaan”-veisua lukuun ottamatta soitettiin. Riehakkaampien rallien vastapainoksi kuultiin myös rauhallisempia biisejä, jotka toimivat bändin energianpuutteen takia ehkä jopa paremmin kuin menevämmät rykäisyt, koska hitaampien kappaleiden aikana bändin ei olisi odottanutkaan riekkuvan. Encoren aikana bändi taisi olla huojentunut keikan lopun häämöttäessä, ja ehkä siksi ukot jaksoivat vetää muutaman biisin hieman paremmalla energialla. Vihonviimeisenä soitettu ”Lokki” oli ehdottomasti illan kohokohta yleisössä toiseksi eniten innokkuutta herättäneen ”Kaskelotin” lisäksi. Viimeisen kappaleen aikana lokkipatsas laitettiin kiertämään yleisöön kuin Poika konsanaan, mistä yleisö oli aivan pähkinöinä. Meininki oli vihdoinkin sitä, mitä olisin odottanut sen olevan koko keikan ajan, mutta liian myöhään.

Wöyh Kerubi 5.2.Kerubin Sali ei ollut läheskään täynnä, muttei bändin tarvinnut kuitenkaan tyhjälle tilalle soittaa. Yleisössä näkyi kaikenlaista porukkaa perushevarista hipsteriin. Tämä kertoo mielestäni siitä, että ”wöyhötys” onnistuu rikkomaan genrerajoja, mikä on iloinen asia. Harmi vain, että tällä kertaa WÖYH ei pystynyt ilahduttamaan monenkirjavaa yleisöään tämän enempää. Odotin intensiivistä show’ta, mutta sainkin vain vaisuja, joskin sympaattisen oloisia ukkoja hassuissa vaatteissa soittelemassa sinnepäin. Bändi tuntui itsekin olevan ihmeissään siitä, että biisit saatiin soitettua kunnialla läpi: useamman kappaleen jälkeen aina joku heistä totesi: ”No, sehän meni ihan hyvin.” Ei kovin luottamusta herättävää.

Minulla ei ole vertailukohtia, mutta haluan uskoa, että WÖYH on oikeasti tätä parempi livebändi. Keikka ei ollut varsinaisesti huono, mutta vaisu, haalea ja haparoiva. Sattuuhan näitä syystä tai toisesta heikompia keikkoja toisinaan paremmissakin piireissä, mutta harmi minun ja muiden Kerubiin tulleiden kannalta, että tällainen keikka sattui olemaan juuri tänään. (ALH)

Raportti: Iina Ryynänen (IR) ja Anna-Leena Harinen (ALH)
Valokuvat: Iina Ryynänen

https://www.facebook.com/tekramutisch/?fref=ts

https://www.facebook.com/WOYHWOYH/?fref=ts

Kommentoi julkaisua