Maj Karma, kuva: Anne Kosonen

Suomalaista raskasta rockia ja melankoliaa jo 30 vuotta – Maj Karma juhlisti pitkää uraa neljän keikan voimin: keikkaraportti Jyväskylän Lutakosta

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 18.12.2022

Maj Karman perustamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi 30 vuotta, jota yhtye juhlisti tämän viikon aikana neljän konsertin voimin. Keikkapaikoiksi valikoituivat Tampere, Jyväskylä, Helsinki ja Pori. Torstain keikka Jyväskylässä oli kiertueen toinen konsertti-ilta, jota Lutakkoon oli kertynyt katsomaan reilunkokoinen yleisö.

Maj Karma avasi illan yllättäen ”Sotaa ei tule” -kappaleella, ottaen huomioon Venäjän ja Ukrainan sodan. Odotin kappaletta seuraavan jonkinlaisen puheen siihen liittyen, mutta yhtye siirtyi nopeasti ”Johnny Deppin näköinen nainen” -kappaleeseen. Tuon jälkeen Herra Ylppö toivottikin yleisön tervetulleeksi paikalle ja oli taatusti huomannut itsekin, kuinka paljon väkeä oli kertynyt saliin.

Pakko myöntää, että yllätyin kuinka paljon kuulijoita Lutakkoon olikaan saapunut. Vaikka Maj Karma on ollut ”Ukkonen”-albumin jälkeen suuren yleisön tietoisuudessa, koen yhtyeen silti profiloituneen vaihtoehtoisen rockin ja siten pienempien piirien yhtyeeksi. Viimeiset vuodet Maj Karma on viettänyt verrattain hiljaiseloa ja tieto keikoistakin iski kuin salama kirkkaalta taivaalta syyskuun lopulla. Torstai-illan konsertti osoitti kuitenkin sen, että moni muukin oli kaivannut yhtyettä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Maj Karma, kuva: Anne Kosonen
Maj Karma, kuva: Anne Kosonen

Maj Karman 30-vuotiselle uralle mahtuu kymmenen studioalbumia, joista puolet on julkaistu Maj Karman Kauniit Kuvat muodossa (lukuun ottamatta debyyttialbumi jolla yhtyeen nimioli muotoa Maij’ Karman Kauniit Kuvat) ja nykyisen nimen alla. Lähes kaksituntiselle keikkasetille oli valikoitu kappaleita monipuolisesti ja suhteellisen tasapainoisesti. Eniten edustusta saivat luonnollisesti ”101 tapaa olla vapaa” ja ”Ukkonen” -albumien kappaleet, sillä ensimmäinen edellä mainituista on Maj Karman viimeisin julkaisu ja ”Ukkonen” vastaavasti menestynein. Jälkimmäisen albumin suosio oli helposti havaittavissa illan aikana, kun ”Sid ja Nancy”, ”Ukkonen” ja ”Attentaatti” -kappaleet jyrisivät. Myös ”Kokki, Varas, Vaimo ja Rakastaja” jäi erityisesti mieleen Ylpön hyvin heittäytyneen tulkinnan ansiosta.

Paikalle saapunut yleisö koostui selvästi vannoutuneesta kuulijakunnasta, sillä kuulijat innostuivat kovasti myös ”Korni” ja ”Iskelmä” -kappaleista, jotka toki ovat keskeinen osa Maj Karman diskografiaa, mutta jotka eivät edusta yhtyeen tunnetuinta virtaa. Omiksi henkilökohtaisiksi suosikeikseni lukeutuvat ”Valaiden laulu” ja ”Sodankylä” ovat yhtyeen keikkojen vakiokalustoa, ja molemmat kappaleet olivat tälläkin kertaa hyytävän hienoja vetoja. Myös rumpali J. Savolaisen suorittama rumpusoolo kirvoitti myös hymyn huulille, kuten moni kappale illan aikana.

Aika keikalla kului liian nopeasti ja encoreen alkoi noin 80 minuutin soiton jälkeen. Oli kuitenkin iloinen yllätys huomata encoren olleen pitkä, kun yhtye soitti vielä lähes puolentunnin verran. Encore alkoi mielenkiintoisella ja mielipuolisesti kuulostavalla kappaleella, jonka nimeä en valitettavasti saanut tietooni. Kyseinen kappale oli kuitenkin ”Kaukana puhelimesta” -albumilta jonka Ylppö toi yleisön tietoon. Encore, kuten ilta aiemminkin sujui räiskyvissä merkeissä loppuun saakka ja päätöskappaleeksi valikoitunut ”Rukous” päätti illan rohkaisevasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Olen todistanut Maj Karman soittoa useamman keikan verran ja tämän kerran perusteella olen vakuuttunut siitä että yhtye on erinomainen klubibändi. Yhtyeen soitto rullasi muhkeasti ja tunnelma pysyi korkealla koko keikan ajan. Nähtäväksi jää, nähdäänkö Maj Karmaa seuraavan kerran festareilla vai klubeilla – mitään osviittaa asiasta yhtye ei antanut. Joka tapauksessa, kun yhtye tulee seuraavan kerran lähellesi, suosittelen menemään paikalle. Jos pidät raskaasta rockista, saat vastinetta rahoillesi.

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/majkarma

Raportti: Aleksi Parkkonen

Kuvat: Anne Kosonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy