Suomalaisuuden synkän syvässä ytimessä – arviossa Karri Lehtosen & Hautajaismuusikoiden ”Kuoleman puutarhassa”

Karri Lehtonen julkaisi ensimmäisen soololevynsä nimeltään ”Karaokebaarissa yksin” vuonna 2022. Nyt esikoinen sai jatko-osan, ja mukana on pieni muutos: Lehtosen ympärille on muodostunut kokonainen bändi nimeltään Hautajaismuusikot. Suomesta ja suomalaisuudesta ammentava pitkäsoitto on saanut innoituksensa erityisesti Hugo Simbergin ”Kuoleman puutarha” -taulusta, josta myös levy on saanut nimensä. Jos sinua kiinnostaa, miten Hautajaismuusikot muodostui tai kuinka levyntekoprosessi eteni, suosittelen lukemaan hiljattain tekemäni Karri Lehtosen haastattelun.

Albumin ensimmäinen single oli viime kesän kynnyksellä julkaistu ”Bodomjärvi”. Sen jälkeen jatkoa saatiin kappaleiden ”Autiomaa”, ”Pelkääjän paikalla” ja ”Hautajaismuusikot” myötä. Jo jokaisen singlen nimi kutkutteli mukavasti allekirjoittaneen mielikuvitusta ja tarjosi mielenkiintoisen kosketuksen tulevaan pitkäsoittoon.

”Kuoleman puutarhassa” käynnistyy komeasti kirkkouruilla ”Leskisen fuugan” myötä, mikä tarjoaa mainion virittäytymisen tulevaan. Seuraavaksi kuulemme tarinan muusikoista vaikean aiheen äärellä musiikillaan lohduttaen eli vuorossa on ”Hautajaismuusikot”. ”Autiomaa” on puolestaan loistava kuvaus Suomen pikkuhiljaa autioituvasta maaseudusta, joka on kuitenkin vain hetki sitten pitänyt sisällään paljon elämää.

”Palaneen savusaunan raunioilla” on balladi, joka saa kuulijansa miettimään, miten kaikki voikaan muuttua hetkessä: vasta illalla on saunottu, ja yöllä rakennus palaakin jo ilmiliekeissä. Haikeasta tunnelmasta sukelletaan kuitenkin aivan toiseen ääripäähän ”Hugorockin” merkeissä. Riisutun akustinen ”Pelkääjän paikalla” kannustaa puolestaan elämään tässä hetkessä ja ottamaan ohjat omasta elämästä.

Teemoissa käsitellään suomalaisuutta erittäin osuvasti. Lyriikoissa onnistutaan löytämään häkellyttävän tarkasti, paikoin jopa hieman ironisesti, ympärillä olevaan maailmaan liittyviä oivalluksia. Minua true crimen kuluttajana koskettaa ”Bodomjärvi”. ”Toksisen positiivinen” saa sanoituksillaan hymyilemään, sillä kenelläpä meistä ei olisi joskus nenässä herne jos toinenkin.

Levyn jokainen raita on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Kahta saman tyyppistä kappaletta ei löydy, vaan niissä on vaihtelua niin tyylillisesti kuin tempollisestikin. Ajoittain mennään suurella soittimien kirjolla, kun välillä typistetään hyvinkin riisutun tunnelman ääreen. Jos olisi pakko valita albumin biiseistä esiteltäväksi vain yksi, nostaisin esille ehdottomasti ”Autiomaan”, joka kasvaa upeasti loppuaan kohti.

Vaikka niin pitkäsoiton kuin raitojenkin nimet viittaavat ihmiselämän synkempiin puoliin, jättää kokonaisuus kaikesta huolimatta jälkeensä positiivisen tunteen. Sanoituksissa on löydetty useita tunnekirjon eri sävyjä, ja varmasti jokainen löytää levyltä ainakin sen yhden kappaleen, johon samaistua. Jos lyriikat eivät henkilökohtaisesti osu kohdalleen, tuntee jokainen varmasti joko lähipiiristään tai hieman kauempaa jonkun kuvaukseen osuvan.

”Kuoleman puutarhassa” nauhoitettiin kokonaisuudessaan viikon aikana Lehtosen mökillä, jonne rakennettiin omanlaisensa kuoleman puutarha. Miljööllä on ollut luonnollisesti osansa siihen, että sessioissa on voitu käyttää melko luoviakin ratkaisuja – ja sitä on hyödynnetty täysimääräisesti kaikin kuviteltavissa olevin keinoin. Mukana on niin Toyotan kaasuttelua, Lehtosen laulua suoraan kaivon uumenista, saunan kiukaan kolinaa, lapiointia pellolla, edellä mainitut Luvian kirkon urut ja paljon muuta.

Eri soittimien ja ratkaisujen runsaus vie kuulijansa kiinnostavaan äänimaailmaan, joka kuulostaa miellyttävän raikkaalta. Olen henkilökohtaisesti tätä ennen hieman vierastanut viulua kevyemmässä musiikissa, mutta näihin kappaleisiin se sopii kuin nakutettuna. Erityisesti pidän siitä, että Karri Lehtonen & Hautajaismuusikot ei tyyliltään lokeroidu vain yhteen genreen vaan mukana on niin folkia, popia kuin rokkiakin. Se mahdollistaa sen, että ”Kuoleman puutarhassa” viehättää varmasti monia erilaisia musiikin kuluttajia.

Kaiken edellä kertomani myötä albumia on vaikea, ellei jopa mahdotonta, kuvailla täysin kaiken kattavasti. Suosittelen siis ottamaan mukavan asennon sekä avoimen mielen, hetkisen kiireetöntä aikaa ja sukeltamaan levyn pariin. Kuulet todennäköisesti jotain sellaista, jota et osannut odottaa. Jos kaipaat kaikelle kuulemallesi myös hieman visuaalisuutta, kannattaa katsoa alempaa löytyvät Turkka Taipaleen ohjaamat musiikkivideot.

Kokoonpano:

Karri Lehtonen – laulu ja akustinen kitara
Tuomas ”Jankkari” Viiliäinen – kitarat, mandoliini, banjo, perkussiot ja taustalaulut
Pasi Eerikäinen – viulu
Juho Leskinen – koskettimet, urut, sähköpiano ja taustalaulut
Rasmus Harinen – basso ja taustalaulut
Tuomas Ruokonen – rummut ja perkussiot