Kaaoszinen haastattelussa Suomeen FFDP:n sekä Papa Roachin kanssa saapuva Devil You Know
Yhdysvaltalainen, Killswitch Engagen entisen vokalistin Howard Jonesin luotsaama metalliyhtye Devil You Know julkaisee uransa toisen albumin ”They Bleed Red” 6. marraskuuta Nuclear Blast Recordsin kautta ja esiintyy neljä päivää ennen albumin julkaisua Papa Roachin sekä Five Finger Death Punchin lämppärinä Helsingin Jäähallissa. Kaaoszine tavoitti yhtyeen kitaristi Francesco Artusaton ja jutteli hänen kanssaan muun muassa bändin tulevasta levystä ja bändin jäsenten kokemuksesta musiikkialalla. Voit lukea haastattelun tästä:
Mitenkäs 2015 on sinulla ja Devil You Know’lla mennyt?
Francesco Artusato: On ollut hyvin kiireinen vuosi. Aloitimme vuoden levyn säveltämisellä. Tai siis olimmehan jo säveltäneet aiemminkin, mutta nyt keskityimme vain siihen. Sitten suunnilleen huhtikuussa aloitimme levyn esituotannon, jonka jälkeen äänitimme kaiken. Tämä tuntuu olevan bändin ”juttu”: haluamme olla studiossa oikean ajan emmekä halua kiirehtiä mitään. Jos jokin ei ole täydellistä, äänitämme sen uusiksi. Niinpä levyn tekeminen vei paljon aikaa ja energiaa. Tätä siis olemme tehneet koko vuoden heinäkuuhun asti, jolloin lähdimme kiertueelle muutama päivä studiossa valmistumisen jälkeen, mikä taas oli aika rankkaa. Kiertue meni hyvin, olemme nyt kotona ja levy ilmestyy noin kuukauden päästä, minkä jälkeen menemme taas kiertueelle. Joten on ollut kiireistä!
Julkaisette toisen levynne ”They Bleed Red” marraskuun alussa. Voisitko kertoa levyn sävellys- ja äänitysprosessista, oliko se erilainen verrattuna ensimmäiseen levyynne?
Francesco Artusato: Oli se kyllä aika erilaista, vaikka alkoikin aika samalla tavalla: minä ja rumpalimme John (Sankey) lähettelimme toisillemme erinäisiä ideoita ja aloimme koota kappaleita. Teemme tätä paljon ja yritämme yleensä saada tällöin paljon materiaalia aikaan. Ensimmäiselle levylle kehittelimme aika naurettavan määrän kappaleideoita, niitä oli melkein 40 ennen studioon menemistä! Tällä kertaa kappaleita oli noin 20, ehkä hieman enemmän. Halusimme tällä kertaa työskennellä tuottaja Josh Wilburin kanssa ja aloitimme hänen kanssaan esituotannossa kappaleiden rakenteista, minkä jälkeen siirryimme noin kuukausi myöhemmin studioon äänittämään kaiken.
Sanoit kappaleita olleen kehittelyvaiheessa vähemmän kuin ensimmäisen levyn kohdalla. Näkyykö tämä levyllä musiikillisina eroina debyyttiin verrattuna?
Francesco Artusato: Ehdottomasti. Ensimmäinen levy oli meille hieman kuin kokeilua studiossa, minkä takia halusimme saada aikaan paljon kappaleita. Emme siinä vaiheessa vielä oikein tienneet, mikä toimisi parhaiten, joten halusimme paljon materiaalia. Tällä kertaa tiesimme, mitä halusimme, eikä meillä ollut sitä tunnetta, että meidän täytyisi työstää niin paljon kappaleita. Jo ennen esituotantoa olimme täysin varmoja, että ”nämä viisi kappaletta menevät takuuvarmasti levylle” ja oli muutama, joita halusimme parannella levyä varten. Tiesimme, mitä halusimme musiikillisesti: raskaamman ja synkemmän levyn ja samalla hieman monimutkaisemman. Johnin ja minun soitto, rummut ja kitara siis, on hieman teknisempää sorttia, kuten bassokin. Howard (Jones, laulu) oli myös sitä mieltä, että levyn pitäisi olla raskaampi. Toisaalta, raskaampi ei välttämättä tarkoita nopeampaa ja hevimpää; minusta jokin voi olla raskaampaa, jos se on siinä mielessä ”vähemmän heviä”.
Sanoisitko siis, että ensimmäinen levynne jätti sinut jollain tasolla tyytymättömäksi?
Francesco Artusato: On ehkä hieman outoa puhua tämmöisestä, sillä se on kuin puhuisi omasta lapsestaan, yksi ei ole parempi kuin toinen. Näen toki paljon enemmän kypsyyttä tässä levyssä. Monet bändit tuntuvat olevan yhdessä neljä – viisi vuotta ennen ensimmäisen levyn julkaisua, mutta meillä se oli enemmän luokkaa ”hei, mennään studioon heti”. Se tuntui siinä vaiheessa hyvin paljon pelkältä kokeilulta, ja jos minun nyt pitäisi valita siltä levyltä kappaleita uudelleen työstettäväksi, tekisin ne eri tavalla. Eli kuten sanoin, tällä kertaa tiesimme tarkalleen, mitä halusimme. Työstimme kappaleita siihen asti, kunnes olimme enemmän kuin tyytyväisiä ennen niiden valmiiksi saattamista. Tulet aina hieman jopa vihaamaan kappaleitasi äänittämisprosessin jälkeen. Tällä kertaa kuitenkin rakastimme kappaleita kaiken tämän jälkeen, sillä ne tuntuivat hyvin vahvoilta ja olemme hyvin iloisia lopputuloksesta.
Olet varsin tunnettu kitaransoittotaidoistasi. Onko tämän levyn kitaroinnissa eroa viime levyyn verrattuna?
Mainos päättyy
Francesco Artusato: Kyllä, levyn kitaransoitto ovat ehdottomasti monimutkaisempaa ja sitä on ylipäätänsä enemmän. Levyllä on pidempiä sooloja ja instrumentaaliosuuksia, ja se on ehdottomasti kitaransoittajan näkökulmasta paljon mielenkiintoisempi levy kuin edellinen. On pakko myöntää, että osa ensimmäisen levyn kitaraosuuksista pidettiin hyvin yksinkertaisina tunnelman luomisen vuoksi. Tällä kertaa kuitenkin ajattelimme, että ”jos sille on tilaa, tehdään se”, joten sitä on ylipäätänsä paljon enemmän.
Onko levyn kappaleilla mitään yhteistä teemaa tai tarinaa?
Francesco Artusato: Iso osa levyn teemoista tulee Howardilta ja hänen lyriikoistaan. Hänen tyylinsä, varsinkin tässä bändissä, on hyvin synkkä ja tunteellinen ja ammentaa paljon hänen vuosistaan masennuksen ja ahdistuksen kourissa, mikä toimiikin aika yleisenä teemana. Tämä levy on kuitenkin enemmän kuin vastareaktio näille tunteille, enemmänkin näitä tuntemuksia vastaan taistelemista hieman aggressiivisemmalla tavalla. Kaiken kaikkiaan tuo kaikki kuulostaa ainakin minun mielestäni aggressiivisemmalta. Eli en siis sanoisi levyllä olevan varsinaista tarinaa, joka liittäisi kappaleet yhteen, mutta teemat ovat varsin samanlaisia. Eli siinä on hieman samaa, mutta kuitenkin hieman kehittyneempänä kuin edellisellä levyllä.
Mistä levyn nimi tulee?
Francesco Artusato: Pyörittelimme päässämme ideoita, jotka sopisivat levyn lyriikkoihin, ja Howard keksi nimen. Se on aika peruskonsepti: olemme kaikki samanlaisia, ei väliä rodusta tai syntymäpaikasta; mitä ikinä teemmekään, me kaikki vuodatamme punaista verta. Joillain ihmisillä on ongelmia, joiden he uskovat olevan pahempia kuin muiden samalla, kun toiset kärsivät toisaalla. Olemme ja elämme kaikki samalla planeetalla ja teemme pääpiirteittäin samat asiat, osittain kärsimme ja osittain nautimme elämästämme.
Levyn kansitaiteen on suunnitellut Travis Smith. Mitä lähditte taiteelta hakemaan ja miten päädyitte lopputulokseen?
Francesco Artusato: Hän suunnitteli myös ensimmäisen levymme kansitaiteen. Olen tiennyt hänestä siitä asti, kun aloin kuunnella Opethia, jolloin huomasin myös sen kansitaiteen. Kun sain selville hänen nimensä, sain myös selville, että hän on suunnitellut kannet monelle muullekin bändille. Aloittaessamme tämän bändin kanssa mietin, että olisi mahtavaa, jos hän suunnittelisi levymme taiteet. Pidän itse ainakin paljon siitä, että bändi pitäytyy visuaalisesti samankaltaisessa konseptissa, ja tämä näkyy meidänkin kansitaiteissa. Jos vertaat ensimmäisen ja toisen levyn kantta, huomaat niiden temaattisen ja tyylillisenkin samanlaisuuden, ja tätä me myös halusimme, emme mitään täysin erilaista. Kun tapasimme hänet, annoimme hänelle levyn nimen ja vaihtelimme ideoita, kunnes päädyimme yhteen meidän keksimäämme ideaan. Levyn kirjasessa on myös paljon erilaisia kuvia, jotka sopivat levyn kannessa olevaan verta vuotavan planeetan teemaan kertoen hieman siitä, millaista on elää yksilönä tässä maailmassa. Se kannattaa nähdä, se on todella hieno!
Bändiänne kutsutaan usein ”supergroupiksi”. Mitä mieltä olet asiasta?
Mainos päättyy
Francesco Artusato: Tällä hetkellä on aika selvää, ettei tämä ole mikään sivuprojekti. Usein se nimike liitetään levyyn, jolla sattuu soittamaan väkeä eri bändeistä. Termillä nostetaan ihmisten kiinnostusta. Tässä tapauksessa minua kiinnostaa eniten kuitenkin se, että ihmiset nauttivat musiikista, sillä olemme käyttäneet niin paljon energiaa siihen ja pidän ihmisten reaktioiden näkemisestä. Minulle kuitenkin ”supergroup” tarkoittaa loppupeleissä sitä, että nämä ihmiset ovat tehneet tätä aiemmin ja heillä on monien vuosien kokemusta tästä ammattina. He tietävät, miten kiertuehommat menevät ja miten puhua ihmisille, joita sattuu tulemaan vastaan kadulla. He eivät harrasta kokemattomien tavoin rokkistarailua. Mielestäni on hyvä, että meillä kaikilla on tästä kaikesta kokemusta. Teemme tätä itse musiikin takia ja koska nautimme toistemme seurasta. Käymme kiertueella ja pidämme hauskaa: se on meille kaikista hienointa ja parasta tässä.
Kuten mainitsitkin, bändinne jäsenillä on kokemusta tältä alalta. Miltä tuntuu työskennellä kokeneempien muusikoiden kanssa verrattuna alkuaikojen kokemattomaan menoon?
Francesco Artusato: Kaipa jotkin asiat voivat tuntua vähemmän jännittäviltä, kun ei ole sitä ”hahaa, ensimmäinen kertani, kun teen tätä” -olotilaa, kuten esimerkiksi silloin, kun kierrät ensimmäistä kertaa vaikkapa Eurooppaa tai Australiaa. Tämän bändin kanssa kiertäessä miettii kuitenkin, että ”olenpa kiertänyt täällä ja täällä muutamaan otteeseen”. Mutta kuitenkin samalla nautimme paljon toistemme seurasta, joten pienetkin asiat voivat olla mukavia. Voimme vaikkapa oleskella jollain parkkipaikalla Amerikassa ja keksiä jotain pientä hauskaa tekemistä. Jotkin bändit voivat mennä ensimmäisille kiertueilleen ja käyttäytyä tietyillä tavoilla alkuaikoinaan, mutta näiden ihmisten kanssa se on enemmänkin luokkaa ”okei, uudestaan kiertueelle”: tiedostamme, että se on työtä eikä hupireissu tai road trip halki maan. Tiedämme, milloin säästää energiaa ja levätä. Joinain päivinä olo voi olla hieman heikompi, jolloin voit luottaa muihin ihmisiin, sillä heillä on asiasta kokemusta. Joten kokonaisuutena on hyvä, että ympärillä on kokeneita ihmisiä.
Soitatte ensimmäisen keikkanne Suomessa syksyllä, jolloin kierrätte Five Finger Death Punchin sekä Papa Roachin kanssa. Kumpikin mainituista on varsin suuri ja suosittu bändi, joten miltä tuntuu päästä kiertämään heidän kanssaan?
Francesco Artusato: Mielestäni se on mahtava tilaisuus. Valitettavasti meidän täytyi viime vuonna perua suurin osa Euroopan keikoistamme emmekä siis päässeet soittamaan monissa maissa. Tämä kiertue on kuitenkin isompi ja laajempi, ja mielestäni on mahtavaa päästä kiertämään Eurooppaa kuukauden ajan soittaen keikkoja. Kaikki keikat tulevat olemaan isoja, ja kierrämme kahden bändin kanssa, joilla on monta vuotta kokemusta alalta ja suuri fanikunta. Yleisöä tulee olemaan keikoilla paljon. Niin käy aina headliner-bändien kanssa: kaikki paikalla olevat ovat tulleet katsomaan niitä, mutta usein oman setin toisen tai kolmannen kappaleen aikana yleisö pääsee menoon mukaan ja pitää hauskaa. Se tulee olemaan työmme kuukauden ajan: pyrimme saamaan näitä ihmisiä kiinnostumaan meistä, jos he eivät tiedä meistä entuudestaan. Se tulee olemaan mahtava kiertue ja mahtava tilaisuus!
Tämä ei varmaan kuitenkaan ole sinun kaltaiselle kokeneelle artistille ensimmäinen keikka Suomessa?
Francesco Artusato: Eipä ole, mutta vain kerran aiemmin olen siellä ollut. Siitä on jo monta vuotta, toivottavasti tällöin ei ole hirveän kylmä! Mitä veikkaat?
Marraskuussa ei aina tunnu mitään suuria lumimääriä olevan, mutta välillä voi kyllä tulla aika vilpoisaa!
Francesco Artusato: Hyvä tietää!
Kiitos haastattelusta, oli oikein kiinnostavaa puhua! Onko mitään, mitä haluaisit näin lopuksi sanoa suomalaisille faneillenne?
Francesco Artusato: Nähdään marraskuussa. Soitamme kappaleita uudelta levyltämme. Tulkaa myös tapaamaan meitä ennen keikkaa. Pidetään loistava ilta yhdessä!
https://www.facebook.com/Devilyouknowofficial
Haastattelu: Thomas Frankton