Suomen metalliskeneä arvostava Temple Of Voidin kitaristi Alex Awn kertoi bändin sisäisestä ystävyydestä: ”Meiltä löytyy kemiaa luoda upeaa, mieleenpainuvaa musiikkia”
— Interview in English can be found below the Finnish text —
Yhdysvaltojen Detroitista kotoisin oleva, death- ja doom -metallia soittava Temple Of Void julkaisi heinäkuussa toisen pitkäsoittonsa nimeltään ”Lords of Death”. Levy on saanut hyvän vastaanoton faneilta ja bändi kaavailee myös Euroopan matkaa lähitulevaisuudessa.
Yhtyeen kitaristi Alex Awn, joka on innostunut suomalaisen metallimusiikin ystävä, kertoi Kaaoszinelle bändin kuulumisista. Vuonna 2013 käynnistyneen Temple of Voidin yksi tärkein perusta on ystävyys bändin jäsenten välillä. Selvitetään mitä ystävyksille kuuluu!
Mainos päättyy
Hei Alex! Mitä kuuluu?
Erittäin hyvää, kiitos. Olen työskennellyt kotona, treenannut salilla jalkoja, ja nyt on aika nauttia kunnon kasvisruokaa. Ei voi valittaa.
Heinäkuussa Temple Of Void julkaisi toisen albuminsa “Lords of Death”. Minkälaista palautetta olette saaneet siitä?
Mainos päättyy
Palaute on ollut ylivoimaisen positiivista. Kommenteista ilmenee kaksi asiaa toistuvasti: “murskaava” -sanan käyttö sekä levyn nimeäminen vuoden death metal –albumiksi.
Olemme nöyriä ja uskomattoman kiitollisia faneille ja lehdistölle. Fanimme ovat uskollisia henkeen ja vereen, ja he ovat ostaneet albumeita usein kappalein eri formaatein, hankkivat nimikirjoituksia, julkaisevat kuvia TOV kokoelmastaan jne. Se on hämmästyttävää.
Monilla bändeillä on hankaluuksia päihittää debyyttialbuminsa, mutta meidän faniemme reaktioiden perusteella emme kohdanneet sitä ongelmaa. Tuotanto junttaa ja albumi raivaa. On todella siistiä saada niin paljon positiivista palautetta lehdistöltä ja tovereilta.
Mikä on sinun oma lempikappaleesi “Lords of Death”-albumilta?
Mainos päättyy
Henkilökohtaisesti lempikappaleeni on “A Watery Internment”. Uskon, että se tiivistää kaiken, mistä Temple Of Voidissa on kyse. Kappaleen avausriffi sisältää Bolt Thrower / Asphyx -draivia, seuraavalla riffillä on keskitempoinen Deicide-fiilis ja puolesta välin löytyy melankolinen tauko korkeine huippuineen ja laskuineen. Se on erittäin dynaaminen kohta. Paljon synkkää tunnelmaa, johon on sekoitettu headbanging-energiaa. Se kappale antaa minulle kaiken. Yhtäläiset osat deathia ja doomia. Puhdasta Temple Of Voidia.
“Lords of Death”-albumin kansikuva on upea. Mistä kuvan idea syntyi ja kuka on kuvituksen takana?
Tällä kertaa pensselin takaa löytyy taiteilija Paolo Girardi. Hän on tehnyt sairaan upeita töitä viime aikoina, hänen taksansa mahtui budjettiin ja hän nostaa painoja. Olimme myydyt.
Mainos päättyy
Kaivelimme hänen varhaisimpia töitään, ja olimme innoissamme, kun saimme hänet mukaan “Lords of Death”-levylle.
Basistimme Brent heitti kansikuvasta karkean idean, jota Paolo lähti työstämään.Taiteilija ei tosin antanut etukäteen hahmotelmia, joten emme tienneet mitä tulisimme saamaan. Oli outoa työskennellä sillä tavoin, mutta kansitaiteen palaute on ollut erittäin hyvää. Paolo on tietyllä tapaa aavemainen, joka sopii meidän tyyliimme.
Erosiko uusimman albumin työstäminen debyyttialbumista “Of Terror and the Supernatural”?
Mainos päättyy
Kyllä. Molemmat levyt olivat samankaltaisia, mutta erilaisia.
Kansikuva: OTATS-debyytillä annoimme vapaat kädet yhdelle lempitaiteilijallemme Bruce Penningtonille, joka luo old school -fantasiaa. LOD:ssä annoimme toimeksiannon eräälle nykyaikaisen tyylin taiteilijalle, joka oli yksi lempitaiteilijoistamme.
Nauhoitus: OTATS-debyytin nauhoitimme Mt. Doomissa, mutta annoimme muiden hoitaa miksauksen ja masteroinnin. LOD-levyllä nauhoitimme, miksasimme ja masteroimme kaikki Mt. Doomissa. Miksauksen myötä soundissa olikin valtava ero.
Kirjoitus: OTATS-debyytillä riffien kirjoitus toteutui 50/50 suhteessa minun ja Ericin kesken. LOD:ssä minä kirjoitin suurimman osan riffeistä. Molemmilla albumeilla kappaleiden todelliset rakenteet ja kirjoitukset syntyivät tasapuolisella yhteistyöllä. Jotta onnistumme muuttamaan riffit kappaleiksi, vaaditaan siihen jokaisen viiden jäsenen osuutta. Ja se on ehdotonta.
Ulkoinen suunittelu: Molempien albumien taitto on minun jälkeäni.
Syntikat: Molempien albumien muutamalla kappaleella syntikoita soittaa minun ystäväni Omar Jon Ajluni.
Kuinka työnjako ja roolitus toteutuu bändillä, kun työstetään uutta musiikkia ja kappaleita?
Riffien kirjoituksen hoitavat tyypillisesti kitaristit, joten nyt minä ja Don toteutamme riffit. Jahka saamme ne luotua, koko bändi kerääntyy yhteen ja muuttaa ne kappaleiksi muokkaamalla niiden rakennetta. Käytämme paljon aikaa kokeilemalla erilaisia toistoja kunnes olemme täysin tyytyväisiä. Sittenpä kaikki ovat mukana kappaleiden työstämisessä, ja se on todennäköisesti tärkein tekijä TOV:ssä. Kukaan meistä ei ole virtuoosi soittajana, mutta kun kokoonnumme yhteen, meiltä löytyy kemiaa ja ymmärrystä luoda upeaa, mieleenpainuvaa musiikkia.
Lisäksi laulajamme Mike sävelsi ja soitti instrumentaaliset raidat molemmille albumeille. Hän on mahtava kitaristi ja tykkäämme, että hän osallistuu musiikin tekoon myös sillä tavoin. Annamme hänen tehdä oman juttunsa ja se on mahtavaa. Hän kirjoittaa myös kaikki lyriikat.
Temple Of Void perustettiin vuonna 2013. Voitko kertoa bändin tarinan?
Se ei ole mikään järjettömän hullu tarina. Ei irstailua eikä villiä pelleilyä. Tapasin Ericin kun treenasin Krav Magaa. Kutsuin hänet kellariini nostamaan painoja. Kuuntelimme metallia ja teimme penkkipunnerruksia ja siten ystävyytemme alkoi. Sinnikkäästi hän halusi perustaa bändin ja kun aika lopulta oli oikea meille molemmille, toteutimme sen.
Värväsin pitkäaikaisen ystäväni ja bändikaverini Brentin basson varteen. Sitten Eric löysi Jasonin ja Miken, joista edellinen hoiti rumpuosuudet ja jälkimmäinen vokaalit. Minua ja Brentiä lukuun ottamatta kukaan meistä viidestä ei tuntenut toisiamme kunnolla. Tavallaan tiesimme toisistamme, mutta emme hengailleet keskenämme. Se olikin jotain uutta ja mielenkiintoista meille kaikille. Meillä on erilaiset taustat punk- ja metalskeneissä, ja meillä vain natsasi muusikkoina ja ystävinä. Totuuden nimissä, ystävyytemme on tärkeämpää kuin mikään muu.
Nauhoitimme demomme 2013 ja julkaisimme sen itse. Sen jälkeen underground levy-yhtiö laittoi sen levitykseen Euroopassa, ja toinen yhtiö nappasi sen ja julkaisi digitaalisena versiona. Sen jälkeen levitimme OTATSin Eurooppaan CD-formaatissa pienen levy-yhtiön kautta, ja Detroitissa julkaisimme sen vinyylinä. Pian Shadow Kingdom julkaisi levyn ja levitti sen CD- ja kasettimuodoissa. Soitimme muutamia keikkoja ja saimme nimemme leviämään Internetissä ja uusien ystäviemme kautta.
Hiljattain julkaisimme toisen albumin, LOD:n, Shadow Kingdomin ja Hell’s Headbangersin kautta. Levyä aiomme hyödyntää vuonna 2018.
Toivottavasti teemme kevyen kiertueen, ja suuntaamme Eurooppaan suomalaisten ystäviemme kanssa.
Teillä on uusi kitaristi Don Durr. Minkälaista on ollut soittaa hänen kanssaan? Minkälaista tunnelmaa hän tuo bändiin?
Olemme innoissamme, että Don on bändissä. Brent ja minä olemme tunteneet hänet jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Hän on tappava kitaristi ja hyvä ystävä. Hän toimi hetken roudarinamme ja kun tiesimme, että on aika korvata Eric, Don oli ensimmäinen jolle soitimme. Hänen toinen bändinsä oli laittanut pillit pussiin, ja hän tuli innoissaan mukaan Temple Of Voidiin.
Hän on nostanut innostusta ja tuonut hieman erilaista näkökulmaa asioihin. Hän on hyvin aktiivinen ja tuntuu kuin hän olisi ollut bändissä jo pitkään. Mahtava tyyppi. Don on enemmän death metal -kitaristi kuin Eric oli, joten Donin materiaalit ovat merkittävästi erilaisia. Se on enemmän linjassa minun kanssani, mutta meillä molemmilla on oma uniikki tyylimme asioiden suhteen. Minä kirjoitan juttuja, joita hänelle ei tulisi mieleen ja hän kirjoittaa juttuja, joita minulle ei tulisi mieleeni.
Meillä on hauskaa säveltää musiikkia yhdessä, hänen kanssaan on helppo työskennellä. Vaikka hänen tyylinsä onkin enemmän death metalia, TOV kunnioittaa meidän death doom -visiotamme. Doom ja melankolinen tunnelma on osa meidän DNA:tamme, emmekä unohda sitä termistön ja headbangingin sumussa.
Mitkä bändit ovat vaikuttaneet teihin eniten?
Henkilökohtaisesti minuun kitaristina ovat vaikuttaneet erilaiset bändit, kuin TOV:n kappaleiden kirjoittamiseen ovat vaikuttaneet. Uskon, että kun alussa opettelet kitaransoittoa, niin se musiikki mitä kuuntelet tulee olemaan merkittävää oman tyylin luomisessa.
Kun olet nuori ja kehität taitojasi, olet kuin sieni ja kaikki asiat joita kuuntelet, vaikuttavat sinuun ikuisesti. Joten uskon, että monipuolisuuteni kitaristin alkuvaiheilla on ollut minulle hyväksi, koska minulla on oma ääni eikä se kuulosta geneeriseltä.
Sen sanottuani, kun kirjoitamme TOV:in kamaa, uskon että bändit kuten: Autopsy, Asphyx, Morbid Angel, Immolation, Opeth, Bolt Thrower, Carcass, Cancer, Cannibal Corpse, Deicide, Paradise Lost ja Katatonia ovat niitä jotka ryömivät musiikkimme. Tunnet niiden DNA:n. Eteenpäin kuljettaessa uskon, että Morbid Angel -näkökulma hiipii enemmän ja enemmän mukaan.
Minkälaisia suunnitelmia Temple Of Voidilla on kuluvalle vuodelle ja vuodelle 2018?
Kevyt USA:n kiertue. Matka Eurooppaan. Tammikuussa kahden split-levyn nauhoitukset! Ensimmäiset materiaalimme Donin kanssa.
Anna 3 sanaa, joilla kuvailla bändiänne?
Murskaava. Melankolinen. Kuolema.
Onko mitään terveisiä Kaaoszinen lukijoille ja suomalaisille faneille?
Kuulin Turussa tapahtuneesta puukotuksesta. Ajatukseni menevät kaikille, jotka olivat osallisena. Elämme paskamaista aikaa. Mutta kevyemmällä huomiolla, minä rakastan suomalaista death metalia. Tervehdin Gorephiliaa, Kryptsia, Scumia, Xysmaa, Funebrea, Lie in Ruinsia, Sadistik Forestia, Hooded Menacea, Solothusta, Purtenancea ja Mordicusta.
Temple Of Voidin jäsenet:
Michael Erdody (Acid Witch, Nuke) – laulu
Don Durr – kitara
Jason Pearce – rummut
Alex Awn (Hellmouth) – kitara
Brent Satterly – basso
Temple Of Void Facebookissa
Temple Of Void Bandcampissa
Temple Of Void YouTubessa
Interview in English:
Detroit-based death/doom metallers Temple Of Void released their second full-length studio album called ”Lords of Death” in July. The album has received good feedback from both fans and press, and the band is planning to come to Europe in the near future.
Guitarist Alex Awn, who is an enthusiastic fan of Finnish metal music, told Kaaoszine how the band is doing. Temple of Void was founded on 2013, and one of its most important foundations is the friendship between band members. Let’s find out how these friends are doing!
Hello Alex! How are you doing?
I’m doing very well, thanks. Worked from home, went to the gym for Leg Day, and now it’s time for a big veggie dinner. Can’t complain.
In July Temple Of Void released its second album called ”Lords of Death”, what kind of feedback have you received from it?
The feedback has been overwhelmingly positive. Two things are consistent; the use of the descriptor “crushing” and the call for “death metal album of the year.” We’re humbled and incredibly appreciative of the fans and the press. Our fans are diehard, buying multiple copies of the album on various formats, getting signatures, posting pics of their TOV collections, etc…it’s staggering.
I think a lot of bands have an issue topping their debut album but judging by the fans’ reactions, we didn’t fall prey to that problem. The production is pummeling and the album just bulldozes. It’s really cool to get such a positive response from the press and our peers.
What is your own favorite song from ”Lords of Death”?
My personal favorite track is probably A Watery Internment. I think it’s a good encapsulation of everything that TOV is about. The opening riff has a Bolt Thrower / Asphyx drive to it, the next riff has a mid-tempo Deicide vibe, and half way through there’s a melancholic break with these huge peaks and valleys. It’s a very dynamic part. Lots of somber atmosphere mixed with head banging energy. That song has it all for me. Equal parts death and doom. Pure TOV.
”Lords of Death” has a great album cover, where did the idea came and who illustrated it?
Paolo Girardi is the man behind the paintbrush this time around. He’s done a lot of cool shit recently, he was in budget, and he likes to lift weights. Sold. We dug his prior work and were excited to work with him on Lords of Death.
Brent (our bassist) threw out a rough idea, and that’s what Paolo worked from. But he doesn’t do sketches, so we just got what we got. It’s a weird way to work. But the reception to the art has been very positive. He’s sort of phantasmal and fits our vibe.
Was it different in any way to process this album compared to your debut ”Of Terror and the Supernatural”?
Yeah, both albums were similar yet different.
Covers: For OTATS we licensed a work from one of our favorite old school fantasy artists, Bruce Pennington. But for LOD we commissioned a piece from one of our favorite contemporary artists.
Recording: For OTATS we recorded most of it at Mt. Doom, but had someone else mix and master it. For LOD we recorded, mixed, and mastered all at Mt. Doom. The mixing made a huge difference in sound.
Writing: For OTATS the riff-writing was 50/50 between Eric and I. For LOD I wrote the majority of the riffs. For both albums the actual song structure and song writing was equally collaborative, though. It takes all five of us to turn riffs into songs, which is crucial.
Design: Both albums laid out by me.
Synths: Both albums featured my friend, Omar Jon Ajluni, contributing synths for a few tracks.
What roles do you guys take while creating new songs and new music?
The riff writing is typically done by the guitarists. So now the riffs are provided by me and Don. But once we have the riffs then the whole band comes together to turn them into songs by arranging the structure. We spend a long time trying different iterations until we’re totally happy. So everyone is definitely involved in the song-wiring. And that’s probably the most important aspect about TOV. None of us are virtuoso players. But when we get together, we have the chemistry and understanding to know how to craft great, memorable songs.
Also, Mike (our vocalist) composes and plays the instrumental tracks on both albums. He’s a fantastic guitarist and we love to have him contribute that way, too. We just let him do his thing and it’s awesome. He writes all the lyrics, too.
Temple Of Void was formed in 2013. Can you tell the band’s story?
It’s not a terribly crazy story. No debauchery or wild antics. I met Eric when I was training in Krav Maga. I invited him over to lift weights w/ my in my basement. We’d listen to metal and benchpress and that’s how our friendship was born. He persisted in starting a band together and when the time was right for both of us we made it happen.
I recruited my long time friend and bandmate, Brent, on bass. Then Eric found both Jason and Mike to fill the drum and vocal roles respectively. Other than Brent and I, the five of us didn’t really know one another. We knew OF one another, but we’d never really hung out. So it was something new and interesting for all of us. We’ve got diverse backgrounds in the punk and metal scenes, and we just really clicked as musicians and as friends. Our friendship is more important than anything, to be honest.
We recorded our demo in 2013, released it ourselves, then an underground label put it out on tape in Europe, and another one picked it up and released a digipac version. From there we put out OTATS in Europe on CD via another small label, and in Detroit on vinyl. Then Shadow Kingdom rereleased it and put it out on CD and tape. We played a bunch of shows and generally got our name out there through the internet and new friendships that were forged. And we recently put out our second album, LOD, on Shadow Kingdom / Hell’s Headbangers. And we’re poised to capitalize on it in 2018. Hopefully doing some light touring and hitting up Europe w/ some Finnish friends.
You have a new guitarist Don Durr. How has it been playing with him? What kind of vibe is he giving to the band?
We’re excited to have Don in the band. Brent and I have known him for close to twenty years. He’s a killer guitarist and good friend. He was our roadie for a while and when we knew it was time to replace Eric, Don was the first person we called. His other band had recently called it quits and he was excited to be a part of Temple of Void.
He’s brought an increase in enthusiasm and a slightly different perspective to things. He’s a very active participant and it feels like he’s been in the band for a long time. Great dude. Don is way more of a death metal guitarist than Eric was, so Don’s writing is significantly different. More in line with my own, but both of us have our own unique spins on things. I’ll write stuff he wouldn’t think of and he’ll write stuff I wouldn’t think of. We’re having a lot of fun composing shit together.
He’s easy to work with. Even though he’s more death metal in his style, TOV is still honoring our death doom vision. The doom and the melancholy atmosphere is part of our DNA and we won’t lose sight of that amongst the blur of term-picking and head banging.
Which bands have influenced you the most?
Personally, the bands that have influenced me as a guitarist are probably way different than the bands that ultimately influence TOV’s song-writing. I think the stuff you listen to when you’re first learning to play guitar is instrumental in forming your own style. When you’re young and developing your craft you’re a sponge. And all that stuff you’re listening to influences you forever. So I think that diversity in my early guitar days serves me well b/c I have my own voice and it doesn’t sound generic.
But having said that, when we’re writing TOV stuff, I think bands like Autopsy, Asphyx, Morbid Angel, Immolation, Opeth, Bolt Thrower, Carcass, Cancer, Cannibal Corpse, Deicide, Paradise Lost, and Katatonia, are all bands that creep into our music. You can feel their DNA. Moving forward I think the Morbid Angel aspect is going to creep up more and more.
What kind of plans does Temple Of Void have for this year and for 2018?
Light US touring. Going to Europe. Recording in January for two new split releases! Our first material w/ Don.
Give me 3 words to describe your band.
Crushing. Melancholic. Death.
Any greetings to KaaosZine readers and Finnish fans?
I heard about the stabbing in Turku. My heart goes out to all those involved. We live in fucked up times.
But on a lighter note, I fuckin love Finnish death metal. Hails to Gorephilia, Krypts, Scum, Xysma, Funebre, Lie in Ruins, Sadistik Forest, Hooded Menace, Solothus, Purtenance, and Mordicus.
Temple Of Void lineup: