Kajaanilainen Dai Kaht on Suomessa suhteellisen harvinaislaatuinen yhtye. Tiettävästi maastamme ei löydy toista zeuhl-yhtyettä, ellei esimerkiksi Utopianistin Markus Pajakkalan sivuprojekti Brutopianistin brutal progea lasketa flirttailevan kyseisen avant-progen haaran kanssa. Yhtyeen vuonna 2018 julkaistu debyyttialbumi ainakin onnistui hurmaamaan minut Magmasta ammentavalla hullutteluprogellaan ja kosmisella konseptillaan, joka ilokseni jatkuu myös yhtyeen kakkosalbumilla.

Levy jatkaa sekä narratiivisesti että musiikillisesti siitä, mihin edellisellä levyllä jäätiin. Tarinaa itsessään on hieman hankalaa lähteä ruotimaan, sillä Magmalle ja zeuhlille uskollisena myös Dai Kaht laulaa keksimällään kielellä, kolönielilla. Levyltä löytyy aikaisemmasta poiketen myös yksi englantia sisältävä kappale, ”Hertz Kömatt”.

Albumilla seuraamme edellisen levyn tähteinvälistä siirtokuntaa, joka laskeutuu vihdoin uudelle planeetalle kansoittamaan sitä. Vaikka sanoista ei levyllä saakaan selvää, on keksitty kieli mahdollistanut aivan erityisen leikkimielisyyden vokaaliosuuksien luomisessa, ja solisti Atte Kemppaisen maaninen ja julistava laulutyyli tekevät niistä jollain erikoisella tavalla uskottavia. Magmasta muistuttavat kauniimmat taustavokaalit tasapainottavat Kemppaisen shamanistista ja militaristista ulosantia toimivasti.

Avauskappale ”Hanšhin” esittelee niin tyylipuhdasta zeuhlia kuin vain voi olla: korvan taakse jääviä, jännittäviä ja taivaita tavoittelevia melodioita, vuoroin jämäkkää ja vuoroin heleää laulua sekä tulessa olevan rytmisektion, joka kohoaa koko albumilla yhdeksi sen kannattelevista voimista. Kemppaisen villi, perkussiivinen mutta silti vahvan fundamentaalinen basismi puskevat koko levyä eteenpäin eläimellisellä voimalla, ja yhdessä rumpujen kanssa lopputuloksena on vahva rytminen selkäranka. Tämän selkärangan tukemana kitaristi Ville Sirviön on helppoa saada simppelikin melodia kuulostamaan planeetan kokoiselta, ja kosketinsoittaja Roope Pelkosen on hyvä ryhdittää kokonaisuutta omilla koruillaan ja komppauksillaan.

Kakkoskappale ”Dai Korönenn” tuo pöytään hieman vaikutteita muualtakin progemaailmasta kuin Ranskan planetaarisesta eksentrismistä. Siellä täällä on mahdollista kuulla Yesin vaikutusta kitarakuvioissa ja kosketinsoittimissa, ja välillä Van Der Graaf Generatorin tuntu on vahvasti läsnä. Kappaleen Yes-tyylisestä avausosiosta päästään kuitenkin sellaiseen poljentoon, joka kaikessa eläimellisyydessään saa koko kehon nykimään mukana innosta. Sama dionysiaaninen ja infernaalinen tamppaaminen jatkuu kappaleessa ”Helvet Sttröi II”, joka on täynnä omalaatuista groovea ja esimerkiksi Koenjihyakkeista muistuttavia grooveja.

Levyn keskeltä löytyy kaksi kappaletta, ”Willargh” ja ”Zöbehr-Daï”, jotka omalla tavallaan tuntuvat hieman latistavan levyn meininkiä. Kappaleissa on itsessään varsin toimivia ideoita ja toteutus on edelleen hyvä. ”Willargh” sisältää kauniita melodioita ja enemmän sellaista progea, mitä esimerkiksi Malady ja Sammal voisivat tuotannossaan esittää. Kahdeksanminuuttinen kappale kehittyy selvästi tarinallisesti relevantiksi hetkeksi, mutta kappale itsessään tuntuu ehkä hieman liian pitkältä. Ja koska kuulija ei ymmärrä kieltä, myös sen narratiivinen olennaisuus hukkuu hieman. ”Zöbehr-Daï” tuntuu erityisesti aivan liian pitkältä siihen nähden, miten vähän se tuntuu lopulta sisältävän kuulijaan tarraavia ideoita.

Loput levyn kappaleista eivät valitettavasti nosta kokonaisuutta enää sille tasolle, mitä yhtyeeltä on kuultu aikaisemmin sekä debyytillään että tällä samalla levyllä, mutta Dai Kaht ei varsinaisesti koskaan tipu banaaliuden tai mielikuvituksettomuuden tasolle. Yhtye on selvästi vaisuimmillaankin keskivertoa retroprogea larppaavaa bändiä parempi, ja se ansaitsee kiitosta.

Olen varmasti sanonut tämän aikaisemminkin, mutta Dai Kaht ansaitsee huomattavasti enemmän huomiota siihen nähden, miten omalaatuinen ja ainutlaatuinen bändi on kotimaisella musiikkikentällä. Dai Kaht onnistuu kanavoimaan monia zeuhlin parhaita puolia lähtemättä liialliseen kopiointiin tai yliyrittämiseen. Kappaleet pysyvät yhtenäisinä ja niistä löytyy sopivassa suhteessa häröilyä, koukerointia ja groovea. Dai Kaht jaksaa antaa toivoa siitä, että kotimaassakin osataan tehdä vielä loistavaa progea.

8/10

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Hanšhin
2. Dai Korönenn
3. Helvet Sttröi II
4. Willargh
5. Zöbehr-Daï
6. Wehr Mahrü
7. Mōa Orgata
8. Hertz Kömatt