Suomenkielistä ja kryptistä rockia – arviossa Lojohhin ”Tosikertomuksia havumetsien maasta”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 8.5.2019

”Tosikertomuksia havumetsien maasta”. Albumin nimi antoi minulle viitteitä Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa” -kappaleen tematiikan suuntaan. Kyseisessä kappaleessa kun lauletaan ”katajaisesta kansasta”, syntyi päässäni väistämättä mielleyhtymä Eppu Normaalin suuntaan. Muuta merkittävää yhtäläisyyttä näillä yhtyeillä ei ole keskenään, paitsi rock-musiikki ja nokkelat sanoitukset.

Erikoisesti nimetty Lojohh on Äänekoskelta kotoisin. Yhtyeen musiikki on reipasotteista rokkia, jossa on myös punkin särmikkyyttä. Omakohtaisesti huomioni ei niinkään kiinnittynyt Lojohhin soundiin, vaan albumin sanoituksiin. Ne kun ovat aidosti korvaanpistäviä, niin hyvässä kuin pahassa.

Punkrock-vetoinen ”Putket Tukossa” avaa pelin väkevästi ja samalla kuuntelija pääsee heti ihmettelemään sanoituskynän synnyttämää jälkeä. Kappaleen alussa vokalisti-kitaristi Paolo Corveleyn pistää itseään halvalla ja siinä sivussa rockmaailman kliseitä, mutta kappaleen lopussa ihmetellään tukkeutuneita putkia. Putkista ei kuitenkaan kerrota sen tarkemmin, joten jää kuulijan vastuulle päättää, millaisista putkista on kyse.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Tänä Iltana” jatkaa sanoitusten suhteen kryptisellä linjalla, mutta kyseisen kappaleen punaisesta langasta saa jo hieman paremmin kiinni. ”Ei kumpikaan meistä” raapaisee ensimmäisen kerran pintaa syvemmältä. Sanoituksissa on dialogi kahden eri lailla maailmaa katsovan ihmisen välillä, jotka kykenevät olemaan yhdessä, vaikka ajattelevatkin asioista eri lailla. Ajatuksia herättävien sanoitusten lisäksi kappaleen loppuun on luotu vangitseva äänimaisema, joka kruunaa komeuden. Harmi, että seuraava kappale tekee täyskäännöksen ja vakavuus haihtuu sen siliän tien.

”Suomalainen mies” on nimensä mukaisesti kuvaus suomalaisesta miehestä, jonka tarinaan on kuitenkin sekoitettu rock ’n’ roll -elämää. Kappaleen lyriikat on kirjoitettu veitsen terävästi ja niissä on mainio humoristinen twistinsä. Kappale kuitenkin hieman lässähtää, kun suomalaismiehestä tehdään aasinsilta Suomen itsenäisyyspäiväjuhlien ja jalkapallokisojen voittoon. Sanoitusten suhteen mopo karkasi hieman käsistä. Se ei tosin ole ainut kerta tällä albumilla, vaan niin voi sanoa käyneen myös ”Olen jumala”- ja ”Sellaista peliä” -kappaleiden kohdalla.

Lojohh on erikoinen ja viihdyttävä yhtye. Toisin kuin ”Putket Tukossa” -kappaleessa kuultu ”Sillä soitan rokkibändissä/ ja hallitsen ne kolme sointua” -lausahdus antaa ymmärtää, on äänekoskelaisyhtye huomattavasti pätevämpi ja taidoiltaan tosissaan otettavampi. Lojohhin soundissa ei mielestäni ole mitään vikaa, saati uuden albumin kokonaisuudessa. ”Tosikertomuksia havumetsien maasta” on monipuolinen albumi, joka antaa kuulijoille paljon enemmän kuin kappaleesta toiseen toistuvia rynkytyksiä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Albumin kompastuskiveksi koen paikoin todella kryptiset sanoitukset. Toinen itseäni hiertävä tekijä on se, etten saa kiinni siitä, milloin yhtye on vakavissaan ja milloin ei. Tämä piirre ei siinä tapauksessa häiritsisi itseäni, jos kaikki kappaleet olisivat ”Putket tukossa”-, ”Suomalainen mies”- ja ”Olen jumala” -kappaleiden kaltaisia ivallisia ja ilkikurisia sanoituksia. Mutta kun joukossa on myös vakavamman oloisia kappaleita, kuten ”Ei kumpikaan meistä” ja ”Kapina”, en voi olla varma haluaako yhtye oikeasti ottaa kantaa nykyajan ilmiöihin, vai vain pilailla naama peruslukemilla. Kaikki tuskin jaksavat vaivata tällaisella asialla päätänsä, mutta itseäni se jäi vaivaamaan. Toki se ei edelleenkään vähennä yhtyeen pätevyyttä tai viihteellisyysarvoa.

Vaikka en aina saa kiinni Lojohhin kappaleiden tarkoitusperistä, on ”Tosikertomuksia havumetsien maasta” joka tapauksessa persoonallinen albumi, jollaista vastaavanlaista tuskin tulee vastaan. Levy etenee saumattomasti, sisältää tarttuvia kappaleita eikä puuduta. Lojohh on selvästi löytänyt tyylinsä ja se toimii, mutta jatkoa ajatellen toivoisin yhtyeen terävöittävän ajatuksiaan. Toisaalta kryptisyydestä voi saada hyvän tavaramerkin, joka uppoaa varmasti joillekin.

6½/10

Kappalelista:

  1. Putket tukossa
  2. Tänä iltana
  3. Ei kumpikaan meistä
  4. Suomalainen mies
  5. Kapina
  6. Hetki maailmalle
  7. Paljasta minulle
  8. Olen jumala
  9. Poni
  10. Sellaista peliä

Lojohh Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Luetuimmat

Uusimmat