Suomenkielistä thrashia paiskova Pahan Ikoni julkaisee debyyttialbuminsa ”Ikonoklasti”

Pahan Ikoni on helsinkiläinen thrash/death metal -yhtye, jonka tarjoilemassa rässijuhlassa kättä lyövät mielenräjäyttävät suomenkieliset sanoitukset, timantinkovat kitarariffit sekä teräksenkova liveakti, jota on päästy todistamaan muun muassa Tuskan ja Nummirockin lavoilla. Nyt vuorossa on yhtyeen uran ensimmäisen täyspitkän studioalbumin julkaisu. Ikonoklasti-levyn tekoprosessissa yhtye otti itsestään kaiken irti. Kitaristi Janne Vähäaho kertoo albumista seuraavaa:

”Mietimme bändin kesken albumin kokonaisuuden huolella. Mukaan valikoitui kymmenen biisiä, joista muutama juontaa juurensa bändin alkuaikoihin asti. Biisien sovitukset hiottiin todella viimeisen päälle, ja joka ainoa bändin kundeista ylitti soittosuorituksissa itsensä näitä ralleja narulle raapiessa.”

Yhtyeen rumpali Anton Nisonen jatkaa, ettei levyn teossa päästetty soittajia vähällä:

”Soitannollisesti tämä albumi oli haasteellinen, mutta auttoi minua suuresti kehittymään rumpalina kokonaan uudelle tasolle. En malta odottaa, että pääsemme soittamaan näitä biisejä livenä!”

Levyn julkaisua juhlitaan tänään Bar Loosessa, ja yhtye on kertonut soittavansa koko albumin alusta loppuun. Mukana menossa ovat myös Misterer ja Ratface. Lisäinfoa tapahtumasta löydät täältä.

Illan keikalle sopivaa asennetta voi käydä hakemassa ”Kohti Pohjaa” -kappaleen musiikkivideolta. Kuvaukset olivat yhtyeen suurin tuotanto tähän asti kierrätysmateriaaleista rakennettuine kulisseineen. Videon ohjaukseen osallistunut yhtyeen basisti Petri Sara sanoo, että ”Kohti Pohjaa” on myös aiempia videoita kerronnallisempi:

”Olihan tuo kuvausviikonloppu aika psykoottista taiteilua, verta ja sekoilua. Lopputulos kuvastaa sanoituksia aika hyvin. Viiksimies voi kätkeä hymynsä taakse kaikenlaista. Jos niitä asioita ei käsittele, ne syövät sisältä päin koko ajan enemmän ja enemmän.”

Lyriikat ovat vokalisti Jan Juvoselle henkilökohtaisin teksti, jonka hän on yhtyeelleen kirjoittanut. ”Kohti Pohjaa” kertoo konkreettisin kielikuvin syvissä vesissä räpiköivän yksilön tuntemuksista. Hän kirjoitti sanat ymmärtäessään, että kaikki ei ollut hyvin.

”Ihmisellä on tapana pitää kulissia yllä ja omista asioista on vaikea puhua. Laulun kertoja ymmärtää, miten lähellä pohjaa hän on omien ajatustensa kanssa pohtien, voiko syvemmälle enää vajota. Voihan sitä. Ehkä sieltä pieni toivonkipinäkin löytyy.”