”Suomi-sludgen kauniin rujo sielunmaisema” – Arvostelussa Lähdön Aika -yhtyeen kolmas albumi ”Alku”

Nykyisellään kotimaisen sludgen ja doomin itsepintaisimpiin pitkän linjan tekijöihin lukeutuva Lähdön Aika on nyt kolmannen kokopitkän albuminsa kohdalla. Kuudesta laadukkaasta, eteerisen raskaasta ja hyvin kasassa pysyvästä kappaleesta koostuva, DIY-meiningillä purkitettu ”Alku”-albumi imee kuulijan mukaansa tehokkaasti. Yhtyeen entisen basistin Niko Nevanderin ottama, albumin kannen kauniin sinertävä maisemakuva toimii tarkoituksessaan albumin kantena hienosti. Kesäisen tyynet rantavedet aivan auringonlaskun jälkeen valloittavat monimerkityksellisyydellään. Mitä albumin musiikkiin tulee, yhtyeen sointi uutukaisellaan on kauttaaltaan autenttisen raikasta ja täyteläistä, taidokkaasti rakennettua ja kaikessa rujoudessaan hienosti varioivaa raskastelua.

Avauskappale ”Huomisen toivo” sätkii vääntyneessä raskassoituisuudessaan kuin Death Tripin ja Corporal Punishmentin häiriintynyt äpärälapsi. ”Matkalla” hidastelee puolestaan Napalm Deathin 1990-luvun puolivälin doomimpien hetkien malliin käsi kädessä Oranssi Pazuzulle tyypillisen sairaalloisen tarttuvan, pariin sointuvaihtoon perustuvan jumitusgrooven kanssa. Vaikka ”Kuka Sinä Olet” on kokonaisuuden kasvottomampia kappaleita, nivoo se silti kelvollisella tavalla yhteen albumin A- ja B-puolet alkuaikojen Paradise Lost -tyylisellä doomailullaan. ”Rauha” -kappaleen hypnoottisen kaunis, melankolinen kitaramelodia ja pelkistetysti paria sointua rouhiva rytmiriffikierto saavat yhdessä aikaan hypnoottisen äänimaiseman, jonne yhtye upottaa kuulijansa tehokkaasti ennen kuin Pink Floydia muistuttava duurisoinnuilla operoiva outro vie kuulijan valoisimmille vesille. ”Pelko” taas nousee painostavuudessaan ja ääriolosuhteiden kuvauksessaan albumin avaavan biisikaksikon ohella albumin ehdottomaan parhaimmistoon. Taiteilija-runoilija Pirkko Vakkilan runotekstiin pohjaava ”Ainoa Tie” on taas kappalematerinsa suhteen albumin thrashahtavinta osastoa, eikä Crowbariin ja varhaisen Trio Niskalaukaukseen vertaaminen liene kyseisen kappaleen kohdalla kaukaa haettua. Unkind-yhtyeen alkuperäisen vokalistin Janne Mannion vierailu kappaleessa toimii hyvin.

Lähdön Aika -yhtyeen moukarointi on konstailematonta ja kaikessa rujoudessaan perinnetietoisen kaunista rouhimista. Albumin äänimaisema on Mikko Herrasen tekemän, laadukkaan miksaustyön jäljiltä erinomaisen hyvin eroteltua. Vokalisti Markon ulosannissa on paljon samankailtaisuuksia mm. Terveiden Käsien ja Lapin Helvetin Läjä Äijälän urahtelun ja alkukantaisen tylyn ulosannin kanssa, mikä toimii kontekstissaan mallikkaasti. Kappaleiden sanoitukset ovat epätoivoisuudessaan ja nihilistisyydessään genretyypille ominaisia, mutta samalla paikoin myös hieman yllätyksettömiä ja syystä väsyttäviä. Kuitenkin kitaristien Akin ja Akselin, basisti Annan ja rumpali Sampon ihailtavan jämäkkä yhteissoitanta, sävellyksellinen ja sovituksellinen osaaminen ja nyanssitajuisuus pelastavat tässä paketissa paljon. Yhtye ei täytä kappaleitaan liikaa soittamalla ja jättää niissä sopivasti ilmaa instrumenttien välisille jännitteille. Kehitysosa-alueistaan huolimatta kyseessä on eräs vuoden hienoimpia ja ennen kaikkea luomuimpia kotimaisia metallilevyjä.

 

8+/10

Kappalelistaus:

      1. Huomisen toivo
      2. Matkalla
      3. Kuka Sinä Olet
      4. Rauha
      5. Pelko
      6. Ainoa Tie

Lähdön Aika: Alku -albumi Bandcampissa

Kommentoi julkaisua