”Suomiräpin jurakauden juhlat” – klassikkoarvostelussa Raptorin 30-vuotias ”Moe!”

”Kaikki kotipojat ja ympäri Suomenmaan, mulla on tarina, tulkaa kuuntelemaan.” – Näillä riimeillä käynnistyy vanhan liiton suomenkielisen rapin, 80-luvun lopun house-musiikin ja tanssipopin lennokkaasti naittaneen hyvinkääläisen Raptorin nimikkobiisi esikoisalbumillaan ”Moe!”. Palatkaamme siis aikaan, jolloin saamelaisvitsit olivat vielä luonteva osa lapsille suunnattua TV-viihdettä ja kaiken ei pitänyt olla niin saatanan uskottavaa ja korrektia. Kolmen nuoren miehen, JuFo III:n (Juho Samuli Peltomaa), Izmon (Ismo Tapani Heikkilä) ja Kaivon (Tero Tapio Kaikkonen) muodostaman viihdyttävän räppiryhmän yksi vahvuuksista oli kyky nauraa itselleen ja räpätä aiheesta riippumatta pilke silmäkulmassa, silti ilman huomattavaa litramäärää kusta päässä. Musiikillisia vaikutteita yhtyeen keitokseen oli vedetty sumeilematta monelta tuolloin suosionsa huipulla olleelta house-vetoiselta tanssiaktilta kuten Black Box sekä rapakontakaiselta valtavirran räppiposselta: Run-D.M.C., Beastie Boys ja Public Enemy.

”Moe!” – nimi on härmäläinen vastine rapakontakaisessa gangstailupullistelussa käytetylle huudahdukselle ”Yo!”. Johanna Kustannuksen -levymerkillä 3.8.1990 julkaistu albumi upposi sen ajan Suomen (varhais)nuorisoon kuin Tysonin heilauttama nyrkki vanhukseen. Albumi myi nopeassa ajassa platinalevyyn oikeuttavan 86 685 kappaletta. Yhtye teki valtavan määrän keikkoja ympäri Suomen suurkaupunkeja ja maakuntia. ”Moe!” -albumilta löytyvät muun muassa ajattomat bilebiisit, kuten albumin avausraita ”Minä ja ryhmä” sekä ”Jutka ja Kunkka”. Raptorin kulttuurihistoriallisesta sivistyksestä kertova kappale ”Olviräppi” on rustattu ja riimitetty ”Olviretki Schleusingenissa” -näytelmässä käytetyn Aleksis Kiven runon pohjalta. Albumin jättihiteistä pakollisina mainintoina on toki mainittava vuosien mittaan puhki soitetut vuoden 1990 menestynein singlelistan ykkönen ”Oi beibi” ja albumin toinen singlelohkaisu ”Debi Gibson”. Jälkimmäinen näistä on biisinä ehdottomasti parempi, vaikka ajan hammas on päässyt jyrsimään siitäkin ne mehukkaimmat lihat pois. Mm. Pulttiboisin myötä aikansa tamperelaishuumorin jättisuosioon vahvasti liitoksissa ollut ”Rane” on 30 vuoden jälkeen albumin väsyneintä osastoa.

 

Nokkelia, räppikliseet kekseliäästi ylösalaisin kääntäviä riimejä agressiivisesti lohkonut ja aikaansa nähden pirun ryhdikkäällä, pelkistetyllä flow:lla räpännyt ryhmä osasi myös tarpeen tullen vakavoitua ja ottaa biiseissään mulkkuja ihmisiä raivelista ja pöläyttää päivänpolttavia epäkohtia kaunistelematta. Huomionarvoista tässä yhteydessä on, että vakavasävytteisempien kappaleidensa viestin osasi kiteyttää verbaaliseen muotoonsa selkeästi paremmin kuin esimerkiksi valtaosa samoina aikoina Helsingin Lepakossa henganneista hiilipaperikuvia toisistaan olleista anarkopunkeista. Kyseisistä Raptori-kappaleista mainittakoon rikospoliisin silloisen johtajan ja poliitikko Sulo Aittoniemen avoimen rasistisille mielipiteille ivaileva ”Tuhansien Sulojen maa” , joka on näinä PerSu-invaasion aikoina ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Myös pasifistisista lähtökohdista asevelvollisuuden eetoksen ja siihen liittyvän vallankäytön älyttömyyttä ruotiva ”Armeija” ja joka miehen tapanikansoille pohdinnanarvoisia pointteja moukaroiva ”Rattijuoppo” ovat albumin parhaita vetoja. Mediamaailman avautuvaa seksuaalisuutta ja visuaalista ruokottomuutta vastaan kynsin ja hampain aikanaan tapelleesta, silloisesta kristillisen liiton kansanedustaja Esko Almgrenista kertova ”Esko A.” voisi tänä päivänä kertoa yhtä hyvin Päivi Räsäsen rajoittuneisuudesta ja kieltoihin pyrkivistä mielenliikkeistä.

Tuohon maailman aikaan yhtyeen käyttämät syntetisaattorisoundit ja konerummut tekivät tuloaan kotimaiseen pop- ja rock-musiikkiin kovaa vauhtia. Raptorin aikoihin muut räppivetoiset pop-kokelaat, kuten Pääkköset, Hausmylly ja MC Nikke T. yrittivät puskea hyvinkääläisryhmän ohi siinä onnistumatta. ”Moe!” -albumin tuotannosta yhdessä Izmon kanssa vastannut Mitro (oikealta nimeltään Manne Railo) osallistuivat pian ”Moe!” -albumin jälkeen tuottamaan Sielun Veljistä soolouralle lähteneen Ismo Alangon toista soololevyä, syntetisaattoripohjaista ”Jäätyneitä lauluja” -albumia. Raptorin Izmo ja Mitro olivat 1990-luvun alkumetreillä mukana tuottamassa myös Ismo Alanko ja Tuonelan Lukio -yhtyeen EP:tä. Keskinäisessä vertailussa kyseisten albumien soundimaisemat ovat tarkkaan kuunneltuna varsin samantyyppisistä ja osin identtisistä soundeista koostuvia. Yhtyeen suosiosta kertoo myös se, että silloisen kotimaisen nuorisomusiikin valtamedian, Suosikki-lehden Grand Prix -äänestyksessä Raptori putsasi koko palkintopöydän. Se äänestettiin voittajaksi kolmessa eri kategoriassa: Vuoden kotimainen superbändi, vuoden kotimainen yhtye ja vuoden paras kotimainen levy. Lisäksi samaisessa äänestyksessä yhtyeen pääräppäri JuFo III valittiin viidenneksi parhaaksi kotimaiseksi laulajaksi.

 

Loppuvuodesta 1990 Raptorin ja Elovalkia Oy:n toimesta julkaistiin Hannu Peltomaan ohjaama ”Moe! – Disvertikaalinen livevideo”, joka sisältää yhtyeen siihen asti tekemät musiikkivideot ja tuoreita livetaltiointeja yhtyeen keikoista ”Moe!”-albumin kiertueella ympäri Suomen. VHS-kasetin mukana tuli myös vihreä monistevihkonen, joka sisälsi tietoa Raptorin historiasta yhtyeelle tyypilliseen sekoilutyyliin selitettynä.

Kaaoszine ei suinkaan ole tämän kirjoituksen myötä ensimmäistä kertaa nostamassa Raptoria tapetille. Vuonna 2016 Riku Mäkinen kirjoitti julkaisussamme artikkelissaan Raptorista seuraavasti: ”Kolmikosta Jufo III, Kaivo ja Izmo muodostunut trio oli suomenkielisen rap-musiikin edelläkävijöitä, jonka lyriikoissa yhdistyivät jopa nerokkaalla tavalla kantaaottavat aiheet sekä huumori. Ja koukuttavuus kappaleissa, sehän oli suorastaan ylivertaista. Kukapa meistä ei esimerkiksi muistaisi ”Oi Beibi”-kappaletta vähintäänkin osittain ulkoa, piti kappaleesta tai ei.”

Eräs yhtye, joka ei erityisemmin pitänyt Raptorista oli joensuulainen Mana Mana. Laulajansa Jouni Mömmön ollessa jo omissa maailmoissaan, yhtye julkaisi ”Raptori” – 7″ singlen ivallisena oodina hyvinkääläiselle räppiposselle. Ehkä se ei vuonna 1990 hymyilyttänyt, mutta nykyään Mana Manan kaltaisen kulttiyhtyeen levyttämän kappaleen saattaisi jopa mieltää yleväksi kunnianosoitukseksi.

 

 

Raptori julkaisi 1991 toisen albunsa ”Tulevat tänne sotkemaan meidän ajopuuteorian”, joka oli parista mukiinmenevästä biisistään huolimatta kuitenkin melkoinen pettymys debyyttialbumin hullaannuttamalle 90-luvun alun nuorisolle. Tästä huolimatta sekin levy myi kultalevyyn oikeuttaman 50 000 kappaletta. Yhtye jäi kahdeksan vuoden mittaiselle tauolle uudenvuoden aattona 1992 soitetun keikan jälkeen. Vanhojen nuorten sävellahjaksi ja kaikkien meidän iloksi, kymmenen vuoden väliajoin Raptori on tosin tehnyt säännöllisen comebackin ja julkaissut kokoelmalevyn yllättävän piristävillä uusilla biiseillä höystettynä. Seuraavan yhtyeen aikoman paluun ajankohta olisi osunut juuri tälle kesälle. Vaikka korona pilasi keikkakesän, voi aina pistää pehmennystä tukkaan, pastellivärejä ylle, korkeavyötäröiset, pillilahkeiset Levikset jalkaan ja antautua Raptorin ruoaksi.

 

 

 

Kommentoi julkaisua