Suomirockin ikoni hyvästeli yleisönsä Tampereella — kiitos kaikesta, Eppu Normaali
Aika aikaansa kutakin — ajaton ja armoton viisaus pätee myös Eppu Normaaliin, kotimaisen rockmusiikin jättiläiseen, joka saavutti legendan aseman jo kauan ennen näyttämöiltä poistumistaan. Tätä kirjoittaessa olemme kuitenkin siirtyneet aikaan, jossa Eppu Normaali ei enää ole keikkaileva yhtye. Viime lokakuussa Eppu Normaali tiedotti, että sen esiintymiset loppuisivat kesällä vuonna 2026, ja bändi soitti viime viikolla viimeiset keikkansa Ratinan stadionilla Tampereella. Bändi ilmoitti alun perin yhdestä suurkonsertista lauantaina 8. elokuuta, mutta valtavasta kysynnästä johtuen orkesteri nousi Ratinan lauteille myös kahtena edeltävänä iltana. Yllekirjoittaneelle tarjoutui kunnia jättää omat jäähyväiset Epuille torstaina 6. elokuuta. Vihoviimeisen keikan tunnelmiin voi palata Outi Puhakan kuvien kautta täällä.
Tampereen keskusta oli rankkasateen huuhtoma, kun löysin itseni Ratinan seudulta puoli seitsemän tuntumassa. Tuossa vaiheessa aurinko oli kuitenkin jo halkaissut pilviverhon ja alkanut hyvää vauhtia kuivattaa stadionia ja siellä massoittain kuhisevia Eppu Normaalin ystäviä. Tilanteen on täytynyt olla haastava niin yleisölle kuin järjestäjillekin, sillä väkeä oli liikkeellä kymmeniä tuhansia, joista suurin osa vaikutti saapuneen paikalle samaan aikaan eli vähän ennen konsertin alkua. Kyse oli kuitenkin arki-iltana järjestetystä konsertista, ja ennakkoon ilmoitettu alkamisaika kello 18.45 oli verrattain varhainen. Alueen ruoka- ja juomatarjoilut eivät hintojensa puolesta takuulla houkutelleet ketään aikaiseen saapumiseen. Tuskin kenenkään tarvitsee niin ollen ihmetellä, miksi ihmiset ajoittivat saapumisensa aivan viime tinkaan…
Ensimmäisen setin harvinaisuudet
Konsertin alku viivästyi lopulta vain viisitoista minuuttia. Lavan taustalla oli jättimäinen videotaulu, jolla keikan alkajaisiksi komeili maanläheistä metsämaisemaa. Keskellä lavaa seisoi mökki, josta käsin Eppu Normaali käynnisti iltapuhteensa kappaleella ”Kamat lujilla”. Räväkkä punk-henkinen poljento edusti bändin toista albumia ”Maximum Jee & Jee”, joka tänäkin päivänä on monille Eppujen faneille se läheisin. Suorastaan hengästyttävät neljäkymmentäneljä biisiä sisältänyt settilista oli jaettu kahteen suunnilleen yhtä pitkään näytökseen, joista ensimmäinen keskittyi harvinaisempiin Eppu Normaali -sävelmiin jälkimmäisen ollessa omistettu niille tutummille lauluille. Järjestely oli sikäli järkevä, koska oltiin jättämässä jäähyväisiä Eppu Normaalille, jolloin kattava ja eri aikakausia kunnioittava soittolista oli enemmän kuin oikeutettu.
Vaikka esitettäviä kappaleita oli ruuhkaksi asti, ei Eppu Normaali turhaan kiirehtinyt asiansa kanssa, vaan biisit soitettiin antaumuksella ja napakasti taustoittaen. Laulaja Martti Syrjä muun muassa muistutti edesmenneen Mikko Saarelan osuudesta kappaleessa ”Hipit rautaa”, ja säveltäjä-kitaristi Pantse Syrjä sai kyseenalaisen kunniamaininnan biisin ”On viatonta ja kainoa harrastukseni ainoa” juonnossa. Virkistäviä yhteislauluhetkiä sisältänyt ”Sotilaallinen tyhjiö” päätti illan ensimmäisen osuuden, jota seurasi kolme varttia kestänyt väliaika.
Kaikkia kansankerroksia puhuttelevat laulut
Ihmisten vaeltaessa viettämään väliaikaa kuka minnekin väljeni permanto huomattavasti, ja tilaisuutta hyödyntäen siirryin lavan edessä sijaitsevaan ”Jee & jee” -katsomoon. Sieltä löytyikin otolliset tarkkailuasemat keikan jälkimmäistä settiä varten, joka käynnistyi hieman iltayhdeksän jälkeen. Toisen setin kolme ensimmäistä kappaletta ”Minun aurinkolasit”, ”En saa mielestä sinua” ja ”Ei sankariainesta” bändi esitti akustisesti permannolla sijainneelta pieneltä kakkoslavalta. Se olikin hieno tapa rikkoa esityksen kaavaa ja tuoda bändi lähemmäs yleisöä. Sään kirkastuminen keikan alkuun mennessä oli siksikin hienoa, että sadekelillä tämä osuus ohjelmasta olisi peruuntunut.
Akustisten tunnelmointien jälkeen keikka jatkui isolla lavalla. Toisen näytöksen aikana Martti Syrjän ei tarvinnut liiemmin taustoittaa kappaleita. Ikivihreät hitit kuten ”Tahroja paperilla”, ”Vuonna ’85” ja ”Suolaista sadetta” eivät esittelyjä kaivanneet, ja nostalgiannälkäinen yleisö myötäeli suosikkejaan kuin viimeistä kertaa. Niille, jotka eivät olleet saaneet lippua kahteen jälkimmäiseen jäähyväiskonserttiin, oli todellakin kyse viimeisestä mahdollisuudesta kokea Eppu Normaalin ikonisimmat viisut livenä. Vaikka Eppu Normaalille onkin kertynyt vuosirenkaita ja yhtyeen fanit ovat ikääntyneet siinä samalla, oli keikalla paljon myös nuorempia kuulijoita. Kappaleet kuten ”Vihreän joen rannalla” ja ”Joka päivä ja joka ikinen yö” herkistivät silminnähden pariskuntia ikään katsomatta.
Vaikka Eppujen punk-ajat ovat jo kaukana takanapäin, jaksoi encoren käynnistänyt ”Poliisi pamputtaa taas” yhä riemastuttaa energisyydellään. Illan päättänyt ”Kaikki häipyy, on vain nyt” oli kuin elämyksellisen elokuvan jälkeiset lopputekstit, jonka aikana alkoi jo mielessään kerrata illan tunnelmia ja esiintyvän bändin vaiheita ylipäätään. Viidenkymmenen toimintavuoden, viidentoista studioalbumin ja satojen keikkojen jälkeen on Eppu Normaali ansainnut leponsa. Orkesteri on painottanut Ratinan konserttirupeaman merkitsevän vain keikkailun loppua, ei bändin lopullista hajoamista. Voisiko kiertueiden lopettaminen todella tarkoittaa sitä, että Eppu Normaali saa vielä saatettua julkaisukuntoon uutta musiikkia vuonna 2007 ilmestyneen ”Syvään päähän” -albumin jatkoksi? Jos ei, on Eppu Normaali -kollektiivilla silti kaikki mahdolliset syyt olla ylpeitä urastaan ja saavutuksistaan.
Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula