Suomirockin sivupolkuja samoillen – arviossa Katujen Äänet ja ”Lainakengissä”

Vantaalainen pitkän linjan punk-bändi Katujen Äänet on tällä kertaa coverbiisien parissa 25. syyskuuta ilmestyneellä albumillaan ”Lainakengissä”. Mukaan pitkäsoitolle on valittu 10 kappaletta yhtyeen 16 vuoden pituisesta liverepertuaarista. Kappaleet on äänitetty lukuisilla eri studiolla ja lukuisten eri äänittäjien kanssa vuosien 2011–2026 välillä. Lainojen joukkoon mahtuu kappaleita niin tunnetuilta suomirokin nimiltä kuin myös jo unohdetuilta kulttinimiltä.

Leevi and the Leavingsin fanina minua kiehtoo erityisesti levyn aloitusraita ”Ei se tyttö tule takaisin”. Kappale alkaa täysin identtisesti alkuperäisversion kanssa, tosin Katujen Äänten versiossa alkusanat lausuu Joose Berglund. Pitkäsoitto päättyy samaan tapaan kuin Eppu Normaalin ”Aknepop”: lyhyeen ja ytimekkääseen ”(Näin on)” -lausahdukseen. Raitojen välissä seikkaillaan Kalifornian auringossa, kaupunki muistaa nuoria, ja välillä fiilis kerta kaikkiaan puuttuu.

”Lainakengissä” toi eteeni muutaman entuudestaan tuntemattoman yhtyeen ja kappaleen. Sain siis itsekin paikattua sivistykseni aukkoja, sillä en ollut aiemmin törmännyt esimerkiksi Erec-yhtyeeseen (”Kalifornian aurinko”), Metropoikiin (”Ei saa enää tapahtua niin”) saati Nautaan (”Mä meen!”). Vieraampien yhtyeiden ja kappaleiden coverointi on aina mainio asia, sillä sitä kautta voi tehdä uusia löytöjä.

Levystä tekee mielenkiintoisen kokonaisuuden ennen kaikkea se, että vaikka raitoja on äänitetty eri studioilla eri äänittäjien kanssa, ja otosten välillä saattaa tosiaan olla viitisentoista vuotta aikaa, pysyy kokonaisuus silti yhtenäisenä. En ainakaan huomannut äänitysten välillä sen kummempia eroja. Toinen kiinnostava seikka on, että kaikki Katujen Äänten jäsenet pääsevät tulkitsemaan kappaleita. Jos siis kaipaat kuunteluusi coverlevyä, joka ei sisällä puhki kulutettuja biisejä tai itsestäänselvyyksiä, on ”Lainakengissä” oiva valinta.