Suoraan katakombien syövereistä: haastattelussa juuri uuden ”Vile Nilotic Rites” -albumin julkaisseen Nilen kitaristi-laulaja Karl Sanders
Yhdysvaltalainen death metal -jättiläinen Nile julkaisi marraskuun 3. päivä uusimman, paljon ylistystä saaneen ”Vile Nilotic Rites” -nimisen albuminsa Nuclear Blast Recordsin kautta. Tavoitimme puhelimitse juuri albumin julkaisun kynnyksellä kiireisen mutta onnellisen yhtyeen kitaristi-laulaja Karl Sandersin, joka kertoi hieman bändin tuoreen albumin taustoja sekä siitä, miten päätyi soittamaan kitaraa. Voit lukea haastattelun kokonaisuudessaan tästä:
Terve Karl! Mitä sinulle kuuluu?
Oikein hyvää!
Mitä bändille kuuluu tällä hetkellä?
Asiat eivät voisi olla paremmin. Meiltä on tulossa uusi albumi, joten kaikki on loistavasti.
Mainos päättyy
Kertoisitko hieman ”Vile Nilotic Rites” -albumista ja sen synnystä? Oliko sen tekeminen erilaista, kun kokoonpano on eri?
Se oli todella erilaista. Koko tiimi toimi vallan loistavasti, ja uudet jäsenet olivat hyvin mukana.
Teittekö kappaleet yhdessä, toivatko kaikki ideoita pöytään?
Mainos päättyy
Yleensä kappale alkaa siitä, että minä kirjoitan lyriikoita, ja muut tekevät sillä välin musiikkia. Siihen meni tällä kertaa noin vuosi. Ja kappaleiden työstäminen oli todella palkitsevaa, käytimme siihen paljon aikaa.
Oletteko aina toimineet niin, että lyriikat tulevat ensin ja sen jälkeen vasta musiikki?
Kyllä, se on toiminut meille niin.
Mainos päättyy
Tämä on Brianin ensimmäinen Nile-albumi, oliko hän hermostunut?
Hän oli hieman hermostunut, koska hän halusi tehdä parhaansa.
Albumin lauluosuudet ovat todella monipuoliset. Miten päätätte sen, kuka laulaa minkäkin kohdan?
Teemme kappaleet yleensä yhdessä laulajien kanssa ja pystymme sitten siinä näkemään, kenelle tietty sanoitus sopii.
Mainos päättyy
Tämä on Nilen yhdeksäs albumi. Koetko, että jokainen albumi on (ollut) looginen jatkumo sitä edeltäneelle albumille?
Kyllä, näen kehityksen todella hyvin. Kun tarkastelen kaikkia levyjämme, huomaan, että olemme aina pysyneet tyylillemme uskollisina.
Tällä albumilla todella kuulostatte bändiltä, onko sävellystyön erilaisuudella jotakin tekemistä sen kanssa?
Kyllä, ja sen kuulee…
Oliko se tarkoitus?
Tämä albumi on Nile tällä hetkellä, tänä päivänä. Ei eri kokoonpanolla, eikä 20 vuotta sitten, vaan nyt. Juuri nyt. Eli jokaisen soittajan rooli oli erittäin tärkeä jo sävellystyössä, ja sitä kautta saimme parhaan mahdollisen version.
Kuinka vaikeaa on tehdä materiaalia, joka tyydyttää sinut vielä yhdeksän albumin jälkeen?
Olemme itse (omia) vihollisiamme. Heitimme niin paljon materiaalia roskiin, että niistä saisi kasattua toisen levyn. Halusimme tehdä parhaat mahdolliset kappaleet juuri tälle bändille niin, että ne luovat myös jotain hieman uutta.
Mitä mieltä olet klassikkoalbumien läpisoitosta, haluaisitteko esittää jonkin albumeistanne joskus ehkä kokonaan livenä?
Minusta bändi seisoo tällä hetkellä vankasti omilla jaloillaan, enkä näe mitään syytä haikailla mennyttä.
Eli vanhojen albumien läpisoitto olisi sama kun sanoisitte, ettei teillä ole enää mitään uutta annettavaa?
Se on heikoille! Ei vaan, jos jotkut bändit tekevät niin, niin hyvä on.
Olit taas tuottajan penkillä, kun valmistelitte uutta albumianne. Teitkö kaiken yksin?
Miksaamisen ja masteroinnin hoiti Mark Lewis. Minä hoidin tuotannosta äänittämisen.
Tällä kertaa hoidit äänittämisen siis yksin?
Kyllä. Se oli todellinen oppimisprosessi. Mutta se, että minun ei tarvinnut tapella kenenkään kanssa, oli vapauttavaa. Ennen olen ollut liiankin lepsu ideoideni kuoppaamisessa.
Lyriikat ovat jälleen hyvin tyypillisiä Nilelle. Mistä hait niihin inspiraatiota?
Kävin muun muassa Egyptissä, näin pyramideja ja vierailin museoissa. Se oli ensimmäinen kerta, kun olen käynyt Egyptissä…
Nile on nyt 26-vuotias. Kuinka paljon omat musiikilliset kiinnostuksen kohteesi ovat muuttuneet tuona aikana?
En tiedä, onko ne muuttuneet paljoa, haha! Olen edelleen sama ihminen ja ihmiset, jotka näkevät minut monien vuosien jälkeen, sanovat ihan samaa.
Miten päädyit kitaristiksi?
Soitin ensin perheeni akustisella kitaralla, minkä jälkeen sain basson. Minusta piti ensin tulla basisti, mutta menin sittenkin kitaratunneille, ja minusta tuli kitaristi.
Ketkä muusikot vaikuttivat siihen, että aloit soittaa kitaraa?
Bändit kuten Black Sabbath, Led Zeppelin, Kiss, Cream ja ZZ Top olivat ensimmäisiä yhtyeitä. Myöhemmin kuvioihin tulivat sitten Iron Maiden, Judas Priest ja Randy Rhoads.
Ne eroavat hyvin paljon Nilen musiikista…
Niin eroavat. Yleensä muusikoilla on omat inspiraation lähteensä, ja he kehittävät niitä sitten eteenpäin.
Milloin löysit death metalin?
En edes tiennyt sen olevan olemassa ennen kuin tapasin David Vincentin. Se oli ennen Morbid Angelia. Hän näytti minulle uuden maailman. Se oli silloin, kun vaihdoimme vielä keskenämme kasetteja.
Onko mielestäsi outoa, miten helppoa musiikin ”saavuttaminen” on nykyään?
Se on todella erilainen maailma. Internet on uudistanut kokonaan tavan, miten kulutamme musiikkia.
Jäävätkö nykyajan lapset jostain paitsi?
He eivät voi asialle tietenkään mitään. Ja keitä me olemme sanomaan, että he jäävät jostain paitsi? Ehkä mekin jäämme, koska internetiä ei ollut meidän aikanamme. Olen kuitenkin todella ”old school” ja pidän siitä, miten asiat tehtiin ennen. Nykyään lapsilla on siinä tietty etuoikeus: he saavat musiikkinsa kaikkien kuuluville, eikä heidän välttämättä tarvitse työskennellä niin paljon saavuttaakseen tietyn aseman. Mutta heidän täytyy olla todella hyviä saadakseen kuuntelijoita. Ehkä se työ on nykyään vain erilaista.
Nykyään on todella mahdotonta menestyä metallibändinä, jos ei ole ollut aktiivisena 10 vuotta. Siihen sisältyy myös levyjen teko…
Luulen, että olet oikeassa. Monet tekevät yhden albumin, josta tykätään. Kun heidän pitäisi tehdä uusi albumi, joka saavuttaisi vähintään saman aseman, ei heitä enää ole. Nykyään on myös vaikea löytää todella ainutlaatuisia bändejä.
Miten itse kulutat musiikkia? Kuunteletko uusia yhtyeitä?
En oikeastaan kuuntele uutta musiikkia. Jos löydän jotain hienoa, niin totta kai kuuntelen sitä. En oikein edes osaa käyttää Spotifyta, ostan mieluummin äänitteitä.
Miksi et juurikaan kuuntele uutta musiikkia, mitä luulet?
Koska uudemmat bändit joutuvat aina olemaan vanhempien bändien, kuten esimerkiksi Immolationin varjossa. Koska heillä ei ole yhtä paljon kokemusta, eivätkä he ole tietenkään ehtineet kehittyä vielä tarpeeksi.
Millaisen vinkin antaisit uusille bändeille, jotka haluavat menestyä?
Sanoisin, että tehkää musiikkia ja soittakaa keikkoja. Menestys ei tule yhdessä yössä. Jos ensimmäinen albuminne myy triplaplatinaa, ettekä ole oppineet siitä mitään, toinen albuminne tulee tuskin menestymään yhtä hyvin. Bändit, jotka tekevät paljon työtä, oppivat aina.
Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
Kun albumi julkaistaan, menemme Japaniin ja Australiaan. Teemme kesällä niin paljon festivaalikeikkoja kuin vain on mahdollista. Sen jälkeen teemme suuren Euroopan-kiertueen. On vielä paljon paikkoja, joihin viemme uuden levymme.
Karl, kiitos haastattelusta. Haluaisitko vielä sanoa jotain suomalaisille faneillenne?
Rakastan suomalaisia metallifaneja, he ovat aina uskollisia tälle taidesuuntaukselle. Me tulemme takaisin!