Suorasanaista ja mieleenpainuvaa tarinankerrontaa – arviossa pehmoainon ”kaukana kotoa”

Kirjoittanut Sampsa Silander - 12.3.2022

Persoonallista indie-vaikutteista popmusiikkia tekevä pehmoaino on noussut singleillään ”sekaisin” ja ”rakasta mua” yhdeksi puhutuimmista uusista artisteista. Viime vuonna ensimmäiset sinkkunsa julkaissut, Oulusta lähtöisin oleva artisti voidaan nähdä tänä vuonna monilla eri keikkalavoilla aina Helsingin Tavastialta Seinäjoen Rytmikorjaamolle ja kesän festareille. Artistilta ilmestyi nyt debyytti-EP “kaukana kotoa”, jota lähdemme tutkailemaan seuraavassa tarkemmin.

pehmoainon ehdoton vahvuus on hänen hienon tyylikäs ja uniikki lauluäänensä, mieleenpainuvat melodiat sekä suorasanaiset, jopa riipaisevat lyriikat. Se kaikki on ominaista esimerkiksi jo sinkkuna julkaistussa “rakasta mua” -kappaleessa, joka on tarina parisuhteesta, josta rakkaus ja tunteet ovat kuolleet mutta omat itsekeskeiset mietteet ja ajatukset pitävät suhdetta yhä kasassa. Sinkun soundimaailma on todella monipuolinen alle kolmen minuutin kappaleeksi, ja se sopii aiheeseen enemmän kuin hyvin. Kappale alkaa pehmeästi ja kauniisti, kunnes se iskee suoraan naamaan, minkä jälkeen voi vain mennä kappaleen mukana.

kaukana kotoa” on EP:n onnistunein sävellys ja sanoitus, ja se saa ainakin allekirjoittaneen ihon kananlihalle. Aihe on varmasti tuttu monelle, jolle kotikaupungin kadut ovat käyneet liian pieniksi ja edessä on muutto. Vaikka kyseessä olisi itse päätetty ja haluttu teko, voivat ajatukset muuttua ristiriitaisiksi. – Ja mikä onkaan parempi aihe laulun sanoituksiin kuin omat sisäiset ristiriidat? Kappaleessa on jälleen kerran todella kaunis melodia, ja sen rauhoittava tunnelma saa ajatukset hetkeksi pois tästä maailman myllerryksestä, jossa juuri nyt olemme.

EP:n lopettava “suojelusenkeli – outro” on yllättävä mutta jopa nerokas veto. Kyseessä on uusittu versio tunnetusta suomalaisesta virrestä “Suojelusenkeli” tai “Maan korvessa kulkevi lapsosen tie”, millä nimellä se sitten onkaan tullut tutuksi itse kullekin. Kappaleessa käytetään  P. J. Hannikaisen säveltämää melodiaa, mutta Immi Hellénin sanoitukset on pistetty uuteen muotoon. Kyseessä on jopa härski, mutta ah, niin ihailtava teos.

Kokonaisuudessaan julkaisu on oiva debyytti-EP ja jään odottamaan, mitä pehmoaino seuraavaksi keksii.