Suoraselkäistä toimintaa Pohjanmaalta- arvostelussa Noitavasaran ”Nature Morte”


Uljaalta Etelä-Pohjanmaalta takova on ehtinyt jo levytyspuuhiin aikaisemminkin ja käsillä oleva kolmas tuotos kantaa nimeä ”Nature Morte”. Tuon nimen voi yhdistää joko suoraan taiteeseen tai sitten yksinkertaisimmillaan vain kääntää sanat, jolloin tämä päivä on yllättävän lähellä. Minulle yhtyeen aiempi tuotanto on jäänyt pimentoon, mutta tämän tuotoksen myötä kaivan nekin mielelläni ne päivänvaloon. Lähes kymmenen vuotta yhdessä tahkonnut bändi asettaa musiikkinsa heavy rock-kategoriaan ja se lienee vallan osuva ilmaus. Vaikutteita on napsittu sieltä täältä ja niiden laaja-alaisuudesta huomaa, että ihan äskettäin musiikista ja maailman tarjoamista virikkeistä ei ole innostuttu. Bändi itse ilmoittaa itse vaikuttajikseen Iron Maidenin sekä :n ja kieltämättä yhdyn välillä yhtyeen mielipiteeseen. Jälkimmäisen vaikutteet tuntuvat varsinkin lyyrisellä puolella tietynlaisena oman polun kulkemisena.

Avausraita ”Kovaääninen” lähtee rivakasti käyntiin ja sitä väritetään tarttuvalla melodisella taustalaululla. Vokalisti Tuomo Saarenpään raspia tihkuva monipuolinen ääni miellyttää minua suuresti ja muutenkin biisissä on omanlaista tarttuvuutta. Pidän myös kovasti siitä, että lauluosuuksien sovittamiseen nähdään vaivaa, sillä yhdellä pienelläkin taustalaulujipolla voi olla suuri merkitys sille miltä lopputulos kuulostaa. Biisillä on minun korvissa outo yhteys myös sellaiseen musiikkiin, jota tehtiin varsinkin Suomessa paljon 90-luvun alussa punk-nimikkeen alla. Ehkä siitä tuo YUP-vertauskin on sopiva ja hieman biisin olemuksesta tulee mieleen vanha , eikä se ei ole koskaan huono asia.

”Kaspar Hauserin Tapaus” on kertomus mysteerisestä pojasta, joka aikanaan ilmestyi Saksassa kaduille väittäen eläneen elämänsä eristyksissä. Vedellä ja leivällä eläneen pojan elämä ei ollut pitkä ja se jätti taaksensa paljon kysymyksiä. Biisissäkin tarinan kuunteleminen on niin mielenkiintoinen, että meinaa musiikki jäädä sivurooliin kokonaan. Rauhallisesti alkavan kappaleen rytmitys ja laulumelodia kuin kuuntelisi tarinallista joululaulua. Täytyy myöntää, että biisin melodia ja teksti tukevat kyllä täysin toisiaan, eli ovat harmonisessa tasapainossa keskenään. Ensivaikutelma biisistä oli vähän että mihinköhän tässä ollaan menossa. Kuunteluiden myötä biisi kuitenkin jää soimaan päähän outona, mutta mielenkiintoisena kokonaisuutena.

”Taivas Ja Maa” soi kuin iskelmänä kaiken suomalaisuuden synkkyyden ytimessä. Pohjanmaalla uskonnolliset kysymykset ovat totisia ja isoja eikä niitä ole tapana vähätellä. Tekstin sävy on kuitenkin omaan korvaani positiivinen ikuisen kärsimyksen ja valituksen sijaan, sillä rajan taakse pääsyn jälkeen odottaa helpotus. Manalassa on koko suku, helvetin lämmin kesä ja itse Lucifer myös kunnioittaa läsnäolollaan. Kaiken kaikkiaan kaiken sanomansa takana varsin miellyttävä kappale ja pidän siitä kuinka yhtye osaa säilyttää ne ehjinä kokonaisuuksina.

”Homo Deus” palauttaa askeleet takaisin raskaille poluille ja kappaletta sävyttää kunnon takominen, oikea uho ja raskas poljento. Kaiken tämän poljennon nostaa siivilleen soljuva ja kauniisti soiva kitaramelodia, joka on mainiossa ristiriidassa kappaleen kylmän ja koneellisen ahtamisen kanssa. Tulevaisuuden ihmisten versioiden visio ei ole järin mieltä ylentävä, mutta yhtä kaikki keskustelua aiheuttaneena visiona realistinen, tai ehkä inhorealistinen.

EP:n päättävä ”Elävänä kuolleena” soi haikean mahtipontisena säilyttäen kuitenkin itsessään hyvin samaistuttavan arkisuuden. Hienot bassokuviot ja eteerinen tunnelma luovat elokuvamaisen sekä mustavalkoisen kuvan vanhasta Suomesta, jossa soi surullinen kaiho.

Kappaleet ovat hyvin erilaisia toistensa kanssa, mutta säilyttävät silti yhteneväisen linjan eikä tunnu lainkaan oudolta, että sama bändi levittää itseänsä musiikillisesti näinkin laajalle. Biisit eivät perustu varsinaisesti yksittäisiin koukkuihin, mutta aina niiden koukkujen läsnäolo ei olekaan välttämätöntä, jos biiseissä riittää mielenkiintoista työstettävää korville muutenkin. Sanoituksissa on myös linja, joka osoittaa oman pään pitämisen sen sijaan, että esimerkiksi radioaalloille pyrittäisiin miellyttämällä muita. Ihmettelen suuresti, että kyseinen bändi on mennyt korvieni ohi, mutta parempi myöhään kuin liian myöhään.

8/10

Kappaleet:
Kovaääninen
Kasper Hauserin Tapaus
Taivas Ja Maa
Homo Deus
Elävänä kuolleena

Kommentoi julkaisua