Suoraviivaista kotimaista yrmyilyä – Arvostelussa Flaggin ”Diabolical Bloodlust”
Melodiseen suuntaan taittavaa black metalia soittava Flagg on tullut vuosien varrella eteen nimenä useammankin kerran, mutta Turun saatanapartio on jostain syystä jäänyt muuten kokematta. Tilanne oikeni kertaheitolla, kun sen tänä vuonna julkaistu ”Diabolical Bloodlust” ilmestyi arvostelupöydälle.
Flagg edustaa soundillisesti hyvinkin tutun kuuloista suomalaista syntikoilla varustettua black metalia. Vauhti pysyy pääosin aika keskitemmon yrmyilynä, mikä on sinänsä sääli, sillä ”Diabolical Boodlustin” paras anti piilee juurikin nopeammassa sahaamisessa. Siitä hyvänä esimerkkinä levyn avaava ”Storming the Gates”, joka lyö kristinuskon vastaisen sodan mukavan äkäisesti käyntiin. Kappaleen puolivälissä vaihdetta lasketaan hetkellisesti kosmiseen himmailuun, joka tuo kappaleella muuten vallitsevalle paahdolle mukavasti kontrastia. Muista omaan korvaan sopineista rivakammista biiseistä voisi mainita ainakin ”In Famine And in Pestilencen” ja ”Call of Darknessin”.
”Diabolical Bloodlust” ei kuitenkaan vakuuta ihan kaikkien osa-alueidensa puolesta. ”Morningstar Rising” ja levyn päättävä ”Omega Dawn” edustavat tuota aiemmin mainittua keskitemmon paukutusta, ja ne saavat jo parin kuuntelukerran jälkeen havittelemaan skip-nappulaa. Sävellysten puolesta lead-kitara vetää paikoin turhan yksiulotteista yhden kielen sahausriffiä, ja levyn kantavat ideat on käyty läpi jo ennen levyn puoliväliä.
Yleisesti ottaen Flagg tarjoaa ihan peruspätevää mustaa metallia sinivalkoisella otteella ilman suurempia yllätyksiä tai uusia ideoita. ”Diabolical Bloodlust” ei ole huono, mutta black metalin tämänhetkisen ylitarjonnan vuoksi en näe syytä palata sen pariin tämän arvostelun ansaitsemien kuuntelukertojen jälkeen.
Mainos päättyy