Suoraviivaisuutta ja suuria tunteita – arviossa Black Label Societyn ”Doom Crew Inc.”

Kirjoittanut Jani Lahti - 23.11.2021

Lähes neljä vuotta ehti vierähtää ennen kuin Black Label Society saa edellisen albumilleen ”Grimmest Hits” seuraajan julki. Pitkän uran tehnyt Ozzy Osbourne -kitaristi  Zakk Wylden ”sivuprojekti” ei ole ollut pelkkä sivuprojekti enää ainakaan vuosikymmeneen, vaan luonut pikemminkin albumeita läpi uran kuin tasaisella liukuhihnalla, pitäen toki joitain vuosia myös kiertuetaukoa levyjen teosta sopivissa määrin. Osittain Wylden aikaa on syönyt viimeaikoina myös yhä suurempaa mainetta niittänyt Black Sabbath -tribuutti Zakk Sabbath

”Doom Crew Inc.” on albumina erilainen moneen legendaarisempaan Black Label Society -albumiin verrattuna ja toisaalta se ei poikkea suuressa määrin rakenteellisesti juuri ollenkaan aiemmista. Yhtyeen maineeseen nostaneet BLS-julkaisut, kuten vaikkapa ”The Blessed Hellride”, ”Mafia” tai ”Shot To Hell” ovat kaikki pitäneet sisällään reippaampia ja raskaampia kappaleita, kutrn myös slovareita tai jopa balladeja. ”Doom Crew Inc.” pitää sisällään esimerkiksi peräti neljä slovaria, joilla albumi pitää huolen, ettei ainakaan vaihtelua ole liian vähän. 

”Doom Crew Inc.” kuulostaa kuitenkin moneen edeltäjäänsä verrattuna tietyllä tavalla enemmän bändi-levyltä. Se on myös tietyllä tavalla taiteellisempi ja jatkaa soundillisesti siitä, mihin ”Grimmest Hits” yhtyeen jätti. Aavistuksen suoraviivaisempi ja voisiko sanoa 1970-lukuisempi lähestymistapa kappaleiden hard-rokaavuudessa on kypsyttänyt BLS:n soundimaailmaa mukavaan ja helposti kuunneltavaan muottiin. Ja mikä oikeastaan parasta; parilla kappaleella kuuluu Black Sabbath -vaikutteet jotenkin vielä aiempaa tervetulleempana. Tämä voisi kuulostaa toki siltä, että yhtye sortuisi jälleen kliseisiin, mutta lopputulos ei ole ollenkaan niin paha, kuin miltä se paperilla ehkä kuulostaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Avauskappale ”Set You Free” lupailee paljon, ollen myös lupaavimpia BLS:n julkaisemia albumin ensi-singlejä. ”Destroy & Conquer” voisi tylyllä nimellään viitata vähintään yhtä tylyn ”1919 Eternal” -albumin sota-teemaisiin aikoihin, mutta yllättää tässäkin suhteessa, ollen hiukan enemmän. Vaikka sävellyksenkin puolesta juuri 2000-luvun alun aikainen BLS tulee myös etäisesti mieleen. Kappale kuulostaa kuitenkin pikemminkin kuin Black Sabbathin ”Vol. 4” -albumin biisiltä tyylikkäine, kitaristi Tony Iommin suuntaan selvästi kumartavine riffeineen. Kappale olisi hyvin toisaalta voinut istua myös osaksi edellistä ”Grimmest Hits” -albumia.

Albumin keskivaihetta kohti säkenöivät puolestaan erityisesti ja tasaisen varmoilla koukuilla rullaavat ”You Made Want To Live” ja ”End Of Days”, joita kuuntelee myös mielellään yhä uudestaan. Pari muuta vastaavaa mainitsemisen arvoista ovat raskaasti rockaavat, mutta harmonisesti sielukkaat ”Ruins” ja ”Forsaken”.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Mutta mahtuupa mukaan myös uudenlaisia tuulia. Yksi sellaisista on vanhasta ”Stronger Than Death” -albumin raskaasta  päätöskappaleesta ”Love Reign Down” tehty lyhyempi ja riisuttu pianoballadi. Parhaiten yllätystä tarjoilee kuitenkin tyylikäs ”Shelter Me” joka alkaa vahvasti Judas Priestin mieleen tuovalla sankarimetalli-introlla. Kappale etenee rockaten todellisen hempeäksi hidastuvaan kertosäkeistöön, tehden sen yhä uudestaan niin, että sitä odottaa innolla ja laulaa melkeinpä ensikuuntelulla jo mukana. Yksi asia mikä yllättää hieman on Zakk Wylden ääni etenkin slovareissa. Äänenkäyttö kuulostaa jotenkin hieman nuorekkaammalta ja kuulaammalta, ainakin esimerkiksi ”Forever And A Day” -kappaleessa, joka ei sävellyksenä kuitenkaan tuo mitään uutta Black Label Societyn monien slovarien repertoaariin.

Mitä ammennettavaa on sitten albumin kitarasooloissa? Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka Zakk Wylde on Zakk Wylde, liikoja ”Wyldemäisyyksiä” on jopa pyritty välttämään, mitä tulee kitara-likkeihin. Ja koska kyseessä on ensimmäinen BLS-albumi jolla sooloja soittaa joku muukin kuin vain Zakk Wylde, tämänkin voi ymmärtää. Pitkään live-kokoonpanossa mukana ollut kakkoskitaristi Dario Lorina laittaa paikoitellen jopa Wylden hieman tarkastelemaan kitarasankaruutensa ulosantia, vaikka samat vanhat pentatoniset skaalat ja muut maneerit ovatkin yhä olemassa Black Label Societyn musiikissa.

Suoraviivaisuus ja riffien raskaus sekä tyylikkyys ovat pitkälti Black Label Societyn valtteja edelleen uusimmalla ”Doom Crew Inc.” -albumilla. Voisi silti sanoa, että yhtye ja etenkin Zakk Wylde on jollain tavalla herännyt uudelleen yhtyeen olemassaolon edessä, sillä muutamalla edellisillä albumilla läsnä ollut hentoinen tylsyys ja itseään toistavien (täyte)kappaleiden paljous on nyt saatu hieman järkevämmälle tolalle. Myös vaihtelu uudemman ja vanhemman BLS-soundin välillä on tervetullutta, sillä yhtye on selvästi yrittänyt saada tallennettua kaikkia aiempia parhaita puoliaan yhdeksi kokonaisuudeksi. Vaikutteet muilta yhtyeiltä, kuten Black Sabbathilta sekä esimerkiksi Alice In Chainsilta ammennetun musikaalisen melodiatajun viljely on ”Doom Crew Inc.” -albumilla vain pelkkää peukkujen tai yläfemmojen arvoista kiistattoman hienoa musisointia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

8 1/2

Kappalelista:

  1. Set You Free
  2. Destroy & Conquer
  3. You Made Me Want To Live
  4. Forever And A Day
  5. End Of Days
  6. Ruins
  7. Forsaken
  8. Love Reign Down
  9. Gospel Of Lies
  10. Shelter Me
  11. Gather All My Sins
  12. Farewell Ballad

Luetuimmat

Uusimmat