Superchargerin ”Real Machine” on vakuuttava rock-albumi, jota kehtaa kehua vaikka naapurille

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 4.6.2018

Vuonna 2007 perustettu kööpenhaminalaisyhtye soittaa oktaaninkatkuista rockia. Yhtyeen nimi Supercharger, vapaasti käännettynä mekaaninen ahdin, on oikeastaan erittäin kuvaava ainakin ”Real Machinen” -albumin kohdalla. Kööpenhaminalaisyhtye ei nimittäin soita mitään sievistelevää ja kaunistelevaa, vaan aggressiivista ja röyhkeää rockia. Levyä ei kuitenkaan kaahata päättömästi läpi silmät ummessa vaan albumi on kasattu harkiten.

Äänilevyn vauhtiin sylkevä ”Off We Go” on malliesimerkki siitä, mitä tämä huippuunsa viritetty rock-albumi sisältää: adrenaliinia nostattavia riffejä ja Linc Van Johnsonin rääkyvää raivoamista. Kuin viimeisenä silauksena kappaleelta löytyy vieraileva solisti Mariyah LeBerg, jonka lauluosuudet täydentävät mainiosti Johnsonia. ”The Ride” -kappaleelta löytyy myös vieraileva solisti Clare Cunningham (ex-Thundermother), jonka osuudet ovat isommassa roolissa kuin edellä mainitun LeBergin.

Vaikka “Real Machine” etenee pääsääntöisesti päällekäyvästi, löytyy levyltä myös hieman kevyempää materiaalia. Edellä mainittu ”The Ride” on selvästi keveintä antia, jopa hieman popahtava. ”Another One To Die” on vastaavasti tahdiltaan hitaampi, mutta siltä löytyy groovia ihan omalla lailla, jota railakkaasti soivat kosketinsoittimet edesauttavat. ”Watching All Our Heroes Die” alkaa southern rockin kaltaisilla, venytetyillä ja särisevillä riffeillä. Kappaleen soundi ei ole yhtä raskasta kuten esimerkiksi ”Take Backillä”, mutta Thomas Buchwaldin kitarankäsittelytaidot pääsevät oikeuksiinsa. Nimensä puolestakin kappale herättää kiinnostusta, sillä mietin väistämättä onko sen inspiraatio kummunnut viime vuosina menehtyneistä artisteista? En ihmettelisi jos olisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Superchargerin ”Real Machine” on väkevä hard rock -albumi, jonka viimeinen kappale osoittautuu kuitenkin kevyeksi balladiksi. Tämä ei kuitenkaan latista kokonaisvaikutelmaa, sillä Johnsonin ääni taipuu hienosti kevyempäänkin ilmaisuun. Hieman yllättävästi ”Forsaken Sin” tuo mieleeni Fred Durstin (Limp Bizkit) kevyen laulutyylin, esimerkiksi ”Behind By Eyes” ja ”Why”-kappaleilla. Kukin toki saa itse päättää onko tämä sitten hyvä vai huono asia. Kaiken kaikkiaan ”Real Machine” on vahva hard rock-albumi, jota kehtaa kehua vaikka naapurille.

9/10

Kappalelista:

  1. Off We Go
  2. Rottenburg
  3. Shake It Up
  4. The Ride
  5. Seven
  6. Another One To Die
  7. Take Back
  8. Watching All Our Heroes Die
  9. The Punch
  10. Forsaken Sin

Supercharger Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen