Surmakuja @ Ravintola La Barre, Joensuu 16.7.2015
Nyt kolmatta kertaa järjestetty Surmakuja on Popkatu-kaupunkifestivaalin ja Susiraja Metal Club ry:n yhteistyön tulos. Kyseessä on metallimusiikille omistettu ilmainen liveklubitapahtuma Ilosaarirock-viikolla, jolloin Joensuussa riittää muutenkin monenlaista tapahtumaa pitkin viikkoa. Tällä kertaa Surmakujalla Ravintola La Barren legendaarisella lavalla esiintymässä oli kolme paikallista bändiä: Rhotide, Fireproven ja Systematic Sickness Kin.
Surmakujasta oli pyritty tekemään yhden illan mittainen ”metallikarnevaali”, ja siellä olikin keikkojen lisäksi oheisohjelmaa tulishow’n, paikallisen ylioppilasteatterin metallikulttuurille lämpimästi irvailevan näytelmän, arvonnan ja levykirppiksen muodossa. Bändit olivat kuitenkin selkeästi huomion keskipisteessä, ja siksi tässä raportissa keskitytäänkin keikkojen eikä oheisohjelman ruotimiseen.
Illan ensimmäisenä musiikillisena aktina räyhäsi Rhotide, joka soitti ensimmäisen keikkansa koskaan nyt Surmakujalla. Keikasta ei välttämättä olisi uskonut sen olevan vasta ensimmäinen laatuaan, sen verran vakuuttavasti äijät runttasivat menemään. Rhotiden musiikkia on vaikea tunkea mihinkään lokeroon, mikä voi olla erittäin hyväkin asia, mutta tässä tapauksessa se jätti allekirjoittaneen raapimaan päätään eksyneen oloisena. Livemeininki vakuuttaa ja biisit ovat periaatteessa toimivia, mutta niissä on vielä vähän liikaa kaikkea. Yhtye löytänee oman linjansa ja soundinsa ajan kuluessa. Erikoismaininta täytyy antaa vokaaleja hoitaneelle Mika Varikselle, jonka tulkinta on käsittämättömän monipuolista taipuessaan ihastuttavan vaivattomasti niin rouheaan murinaan kuin korvia hivelevään puhtaaseenkin lauluun.
Mainos päättyy
Fireprovenin setti ei alkanut lupaavimmalla mahdollisella tavalla: ensimmäistä biisiä ehdittiin soittaa tuskin minuuttia enempää, kun bassorummun kalvo otti ja hajosi. Tämä tiesi pientä viivästystä keikan alkamiseen, mutta ongelma selvitettiin kuitenkin suhteellisen nopeasti ja keikka pääsi vauhtiin. Fireprovenin ajoittain maalailevassa ja ajoittain ärjymmässä progemetallissa ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta se jätti minut hiukan viileäksi. Samaa ei onneksi voinut sanoa monista muista kuulijoista, koska meininki etenkin lavan edustalla oli intensiivistä heti ensimmäisistä biiseistä lähtien. Lavan puolella livesuoriutuminen oli melko vähäeleistä ja jätti vaikutelman siitä, että bändi haluaa antaa musiikin puhua puolestaan. Ja mikäpä siinä, mutta minua se ei puhutellut kovin syvällisesti.
Surmakujan päätösslotti kuului death- ja pomppuelementeillä maustettua thrash metalia tahkoavalle Systematic Sickness Kinille, jolle kyseessä oli levyjulkkarikeikka – ”Code Zero” -EP nimittäin julkaistiin samana päivänä. Bändi soittikin kyseisen lätyn alusta loppuun ja siihen päälle vielä muutaman valitun palan menneisyydestä. Systematic Sickness Kin on tunnettu tiukasta ja energisestä livekunnostaan, eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Bändin ukot nauttivat silminnähden uuden materiaalin ilmoille kajauttamisesta, ja yleisö otti sen vastaan vähintäänkin yhtä suurella intohimolla. Setin viimeisen biisin ajaksi lavalle kapusi vokalisti Lauri Ruotsalaisen kaveriksi bändin alkuperäinen mörisijä Aleksi Koslonen, mikä oli ihan vänkä yllätys.
Keikkojen jälkeen sain kuulla luotettavalta taholta, että tänä iltana tehtiin kyseisen baarin kaikkien aikojen kävijäennätys yhden illan aikana, kun kaikkiaan yli 300 ihmistä löysi tiensä La Barreen – siitä huolimatta, että oli arki-ilta. Tämä on totta kai erittäin hieno asia, mutta pistää myös miettimään, mitä se kertoo keikoilla käymisestä. La Barressa järjestetään nimittäin säännöllisesti myös maksullisia keikkoja, joiden lippujen hinnat eivät todellakaan päätä huimaa. Näissä niinsanotusti tavallisissa keikkailloissa kävijäkato on tosiasia. Kaikesta päätellen se vajaan kympin tai muutamankin hassun euron suuruinen pääsymaksu on monille liikaa. Ongelma ei mahda koskea pelkästään La Barrea tai Joensuuta, vaan lienee maanlaajuinen. Aikana, jolloin levyjä ei myydä enää entiseen malliin ja keikkailusta on tullut bändeille yhä tärkeämpi henkireikä, tämä on huolestuttava trendi. Siispä: tue (paikallista) metallimusiikkikulttuuria ja mene keikalle! Se on ihmiselle hyväksi.
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen
Kuvat: Nuutti Turkki (kuvat 1–3), Dethpenalty Studio: Janne Sund (kuva 4)