Surumielinen, mutta sielua puhdistava – arvostelussa Skepticismin Stormcrowfleet

Kirjoittanut Nikki Jääsalmi - 20.11.2018


Skepticism on suomalainen funeral doomin pioneeri ja edelläkävijä. Bändin liki kolmekymmentä vuotta sitten alkanut ura on ollut varsin mielenkiintoinen ja bändi on ollut omaehtoinen sekä ehdoton tekemisissään. Viimeisin uusia biisejä sisältänyt ”Ordeal”-levy nauhoitettiin livenä yleisön kuullessa ensimmäistä kertaa uusia kappaleita.

Svart Records on jälleen kulttuuritöiden äärellä ja nyt julki on saatettu Skepticismin vuonna 1995 ilmestynyt debyytti ”Stormcrowfleet” uudelleen miksattuna. Vinyyliversiota kokopitkästä ei ole ennen tätä julkaisua ollut saatavilla. Alkuperäisistä nauhoista Anssi Kippo on bändin valvonnan alaisena loihtinut esiin klassikosta analogisesti päivitetyn version.

Lähes tunnin kellottava eepos sisältää kuusi kappaletta, ja jos bändi ei ole aikaisemmin tuttu, niin nyt on oiva mahdollisuus palata sinne, mistä kaikki alkoi. Levy on niin kokonaisvaltainen kokemus, että sitä on lähes mahdoton latistaa minkäänlaisten adjektiivien alle. Kuten yhtyeen edustama tyyli saattanee antaa viitteitä, niin tämä levy ei ole mikään musiikillinen välipala eikä pikaruoka. Nyt ollaan myös melkoisen kaukana vuonna 1995 esimerkiksi Stratovariuksen myötä päätä nostaneesta tilutteluvauhdista.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Avausraita ”Sign Of A Storm” aloittaa mahtipontisen surumarssin ja jylhät äänimaailmat ovat todellakin sanonnan mukaisesti kuin tyyntä myrskyn edellä. Omiin korviini musiikki on myös hyvin visuaalista ja kappaleet avaavat mielensopukoista erilaisia tunnelmia sekä maisemallisia välähdyksiä. Sanoituksessa olevat lauseet ”by the healing waters of my lovely shores” ja ”from these mountains I swear the world” antanevat jonkinlaisia viitteitä minunkin mielikuvista. Musiikki ja sanat tukevat loistavasti toisiaan lyriikoiden onneksi löytyessä sanoitusvihosta, sillä muuten ne olisivat vielä enemmän omien tunnelmien varassa tulkittavia. Toinen teos ”Pouring” on hieman ”rivakampi” esitys raskaine riffeineen, mutta nopeudet pysyvät silti varsin maltillisina. Kappaleeseen sisältyy myös erityisen koskettava ja harmoninen melodia kuin suoraan hautajaisten soundtrackista.

Neljäs kappale ”The Rising Of The Flames” on vakuuttava koko lähes kahdentoista minuutin kestollaan. ”The Gallant Crow” kulkee voimakkaan vahvana ja reippaana läpi koko kestonsa ja saattaa nousta jopa suosikikseni koko pitkäsoitolta. Levy on toisaalta niin vahva kokonaisuus, että biisien erotteleminen toisistaan on paitsi turhaa, niin liki mahdotonta. Levyltä ei tarvitse etsiä tarttuvia kertosäkeitä sisältäviä ”sinkkubiisejä”, vaan voi laittaa vaikka silmät kiinni ja tehdä mukanaan vievän äänimatkan. Kappaleet sisältävät niin vahvoja elementtejä, että runsaista pituuksista huolimatta ne eivät tunnu junnaavilta tai paikallaan polkevilta. Kappaleet kulkevat omaa verkkaista ja luonnollista tapaansa määrätietoisesti kohti loppuaan.

Omalla tavallaan karu levy aiheuttaa voimakkaita tunneväristyksiä painostavalla, mutta kauniilla tunnelmalla eikä taatusti jätä kylmäksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8,5/10

Kappalejärjestys:

Sign Of A Storm
Pouring
By Silent Wings
The Rising Of The Flames
The Gallant Crow
The Everdarkgreen