Suurien tunteiden ilta – Blind Channel Tavastialla 7.12.

Kun Blind Channel ilmoitti alkusyksystä kotimaan ”The Final Emotions” -kiertueestaan, oli itsestäänselvyys, että sitä oli päästävä todistamaan. Yhtyeen edellisestä kiertueesta pienemmille saleille oli ehtinyt kulua kolme vuotta, joten sille oli todellakin tilausta. Kun bändi sitten myöhemmin syksyn kuluessa ilmoitti jäävänsä määrittelemättömän pituiselle tauolle, aiheutti se varmasti kuhinaa lippukaupoissa. Se oli tosin Tavastian osalta jo hieman myöhäistä, sillä päivän kahdesta keikasta aikuisyleisölle suunnattu keikka myi loppuun vuorokaudessa lippujen tultua myyntiin.

Pyrin mahdollisuuksien mukaan lähtemään etenkin raporttieni kohteena oleville keikoille niin ajoissa, että ennätän katsastaa myös mahdolliset muut bändit. Tällä kertaa lämmittelijä kiinnosti, sillä siihen oli valittu niinikään oululainen rock band from hell. Trion muodostavat Mikko Nykänen (rummut), Jere Siivikko (kitara) ja Jani Tillman (laulu ja kitara). Vuonna 2020 perustettu ja viime syksynä debyyttialbuminsa julkaissut yhtye on ennättänyt esiintyä Blind Channelin kanssa samoilla lavoilla niin Euroopassa kuin Suomessakin, ja se kiinnitettiin ensimmäisenä Niko Moilasen ja Alex Mattsonin hiljattain perustamaan Scary Noise Records -levy-yhtiöön.

Vaikka lähdin liikkeelle omasta mielestäni hyvissä ajoin, kiemurteli Tavastian edessä jo melkoisen pitkä jono keikalle menijöitä. Ehdin hetkeksi jo säikähtää, jääkö illan ensimmäinen bändi kohdaltani kokonaan näkemättä, sillä keikan alkuun en enää mitenkään ehtisi. Ilokseni lipuntarkastus ja narikka vetivät kuitenkin melkoisen ripeää tahtia ja pääsin suhteellisen nopeasti sisälle.

Kuten arvelinkin oli rock band from hell jo aloittanut oman vetonsa. Suuntasin siis suoraan saliin pysähtymättä sen kummemmin niin baari- kuin merchandise-tiskillekään, että ennättäisin nähdä edes jotain. Jo tässä vaiheessa iltaa oli salin puoli kohtalaisen täynnä, ja sopiva paikka keikan seuraamiseen löytyi suhteellisen perältä miksauspöydän takaa. On aina ilo nähdä, että myös lämppäribändi kiinnostaa yleisöä ja vaikutti siltä, että rock band from hell oli suurimmalle osalle jo ennestään tuttu.

Näin sen ensimmäistä kertaa, eikä meininki vaikuttanut ollenkaan hullummalta. Energiaa riitti vaikka muille jakaa, ja yleisö vaikutti seuraavan herkeämättä lavan tapahtumia. Omien biisiensä lisäksi bändin setissä kuultiin pätkät niin ”Freestylerista” kuin ”We Will Rock Yousta”, ja etenkin viimeksi mainittu sai katsojat villiintymään. Yleisö vaikutti osaavan useammankin biisin sanat loistavasti ulkoa. Minä en, mutta aion ottaa työn alle tarkemman perehtymisen rock band from hellin tuotantoon. Ja olipa ilahduttavaa kuulla loppunauhana ”I Love Rock ’n’ Roll”, joka lienee useimmille tuttu juuri Joan Jett & The Blackheartsin versiona!

Blind Channelin oli määrä astella lavalle klo 21.30 ja aloitusta odotellessani pääsin jälleen viihtymään minulle viime kevään Nokia Arenalta tutun Radio Exitin parissa. Samalla katselin, löytyisikö keikan seuraamiseen paikkaa edes hieman lähempää. Onneksi vapaata tilaa oli vielä vähän matkan päässä. Viimeiset minuutit odottelua tuntuivat matelevan, enkä suinkaan ollut ainoa, joka odotti kiihkeästi. Tasan mainittuna kellonlyömänä lähti introna toimiva ”Flatline Remix” soimaan – ja tuskin kenellekään oli enää siinä vaiheessa epäselvää, millä biisillä keikka alkaisi.

Seuraavana kuultiin toinenkin raita viime keväänä julkaistulta ”Exit Emotions” -levyltä eli sen aloittava ”Where’s The Exit”. Kyseinen biisi on eräs kyseisen albumin lempikappaleitani ja tempaa aina mukaansa. Sen jälkeen päästiinkin hetkeksi vanhemman tuotannon pariin ”Bullet (With Your Name On It)” -biisin myötä. Jos yleisö oli elänyt mukana jokaisen sekunnin edeltävistä kappaleista, niin nyt se vasta innostuikin.

Yhtye kertoi etukäteen keikkojen biisilistan koostuvan niin vanhemmasta kuin uudemmastakin materiaalista. Myös yleisöllä oli mahdollisuus vaikuttaa, ja illan aikana kuultu ”Darker Than Black” -kappale olikin fanien settiin äänestämä. Se oli mielestäni ideana aivan erinomainen, ja taisinpa itsekin aikoinaan äänestää.

Kun on kyse Blind Channelista, on pitin pyöriminen ennemmin tai myöhemmin tosiasia. ”Wolves In Californian” aikana yhtye kehottikin fanejaan siihen pariinkin otteeseen. Lavan edusta oli melkoisen täyteen pakkautunut, mutta pitille vaikutti olevan hyvin tilaa.

Seuraavaksi olikin vuorossa illan yllätysvieras. Veikkailin etukäteen mielessäni, että lavalle saapuisi Lost Societyn Samy Elbanna, koska hänet nähtiin myös keväällä Tampereella. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, että ”Balboan” ajaksi lavalle saapuisi bändin tuottajana toiminut Joonas Parkkonen. Parkkonen tuli aikoinaan nähtyä useamman kerran Santa Cruzin riveissä, joten oli mahtavaa nähdä hänet pitkästä aikaa esiintymässä. Sen jälkeen siirryttiinkin jo encoreiden pariin, joista ensimmäisenä kuultiin ”Deadzone”.

Ilta sisälsi suuria tunteita niin lavan kuin yleisönkin puolella, ja ainakin minua hieman herkisti Joel Hokan puhe. Laulaja kertoi siitä, miten vuosia sitten bändiä saapui katsomaan Tavastialle ainoastaan 120 ihmistä. Hokka oli tuolloin vakuutellut itselleen, että vielä jonain päivänä Blind Channel myisi paikan loppuun. Nyt unelmasta oli tullut totta, sillä saman päivän aikana se pääsi heittämään kaksi loppuunmyytyä keikkaa. Erityisen tyytyväinen hän, samoin kuin koko bändi, tuntui olevan siihen, että juuri K18-keikka oli täynnä. Hokka arveli, että myös kolmas keikka olisi todennäköisesti myynyt itsensä loppuun mutta laulajan omin sanoin ”ei makeaa mahan täydeltä”. Näkisin, että Hokan sanoissa kiteytyy tärkeä opetus meille kaikille: jos jaksat uskoa unelmiisi ja tehdä määrätietoista sekä sitkeää työtä niiden eteen, voit saada sen mistä haaveilet.

Aivan liian aikaisin oli illan viimeisen biisin eli ”Dark Siden” vuoro. Blind Channel muistaa korostaa suomalaisia juuriaan, ja Joel Hokka nostikin esille saksalaisten fanien tekemän Suomen lipun. Hokka kertoi illan jäävän bändin muistoihin – ja mitä ilmeisimmin yleisö oli samaa mieltä omalta osaltaan. Takahuoneeseen poistuikin kaikkensa antanut, erittäin tyytyväisen oloinen yhtye. Ihailen joka kerta sitä, millä energialla Blind Channel vetää keikkansa läpi. Niin nytkin, vaikka takana oli jo iltapäivän alaikäisille suunnattu veto.

Jäin hetkeksi aikaa paikoilleni odottamaan suurimman ruuhkan väistymistä ennen narikkajonoon siirtymistä. Huomioni kiinnittyi siinä vaiheessa kaiuttimista kuuluvaan loppunauhaan, jota en heti tunnistanut. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli ilmeisesti Kari Peitsamon ”Kaikki miksaajat pitäisi ampua”.

Poistuin keikkaseurani kanssa joulukuiseen Helsingin yöhön keikasta keskustellen. Fiilis oli samalla kertaa onnellinen mutta toisaalta hieman haikeakin. Mielessäni oli ilman muuta se, milloin pääsen seuraavan kerran todistamaan bändiä lavalla… Näkemiin siis Blind Channel tuokioksi ja lämpimästi tervetuloa takaisin sitten, kun aika on siihen valmis!

Settilista:

1. Flatline
2. Where’s The Exit
3. Bullet (With Your Name On It)
4. Over My Dead Body
5. Phobia
6. Sharks Love Blood
7. XOXO
8. Darker Than Black
9. Die Another Day
10. Bad Idea
11. Everybody (Bloodbros Back)
12. Wolves In California
13. Balboa
14. Deadzone
15. Left Outside Alone
16. One Last Time… Again
17. Dark Side

Lisää Kenneth Alexin ottamia kuvia keikalta pääset katsomaan täältä.