”Suurin inspiraatio on varmaankin tehdä jotain omaperäistä” – haastattelussa kotimainen progemetallin lähettiläs Fireproven
Kotimainen progemetalliyhtye Fireproven julkaisi debyyttialbuminsa 23. maaliskuuta. Albumi ”Future Diary” on ehtinyt keräämään kehuja ja huippuarvioita niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja se on nimitetty myös yhdeksi vuoden kovimmista kotimaisista progemetallialbumeista.
Kaaoszine tavoitti yhtyeen rumpalin, Nuutti Hannulan sähköpostin välityksellä ja pääsi kuulemaan miehen omia mietteitä mm. saaduista kehuista sekä albumin takana olevasta, rankaksikin käyneestä tekoprosessista. Saimme myös kuulla, miltä bändin lähitulevaisuuden suunnitelmat oikein kuulostavat.
Mainos päättyy
Tervehdys! Mitenkäs alkava kevät on Fireprovenin leirissä otettu vastaan?
Nuutti: Kyllähän tässä alkaa piristymään, kun linnut laulaa ja vaatteet vähenee! Terassillekin pääsee kohta, joten oikein mukavasti menee. Bänditouhutkin sujuvat oikein mukavasti.
Uusi albuminne julkaistiin tuossa maaliskuun loppupuolella, ja se onkin ehtinyt jo tovin olla ulkona. Millaisella mielellä kuuntelijat ovat ottaneet albumin vastaan ja millainen fiilis teillä itsellänne on nyt, kun albumi on nähnyt päivänvalon?
Mainos päättyy
Nuutti: Hyvällä fiiliksellä ollaan albumin suhteen. Tekoprosessi oli pitkä, mutta lopputulos kyllä miellyttää meitä. Porukka on myös ottanut levyn hyvin vastaan, eri tahoilta on tullut oikein positiivista palautetta. Hienoa nähdä suuren työn jälkeen, että tehty työ herättää hyviä fiiliksiä ihmisissä.
Julkaisusta on tosiaan saanut lukea melkoisen ylistäviä arvioita ja onpahan teitä kehuttu jopa maan lupaavimmaksi progeyhtyeeksi. Miten debyytistä saadut kehut oikein istuvat perussuomalaiseen vaatimattomaan mentaliteettiin?
Nuutti: No, ei noihin kehuihin kannata jäädä liikaa kiinni. On toki mukavaa, jos porukka diggailee, mutta pitää silti keskittyä siihen omaan tekemiseen. Jos jää liikaa kelailemaan muiden mielipiteitä, voi löytää itsensä toistamasta samaa vanhaa uudestaan. Se ei mielestäni ole hyvä tapa tehdä musiikkia. Pitää rohkeasti antaa uusien biisien olla erilaisia.
Kerro vähän mistä albumin nimi ”Future Diary” juontaa juurensa, ja vastaavasti millainen tarina samannimisen kappaleen takana oikein on?
Mainos päättyy
Nuutti: Kitaristimme Janne kuvaili kappaleen sanoituksia näin: ”Future Diary” on filmaattinen ja kantaaottava kappale, jolla nostetaan esille kulutusyhteiskunnasta aiheutuvia ja seuraaviin sukupolviin vaikuttavia seurauksia. Tarinassa on otteita Mel Gibsonin Ikuisesti nuori -elokuvasta. Leffassa päähenkilö syväjäädytetään, niin kuin tämänkin kappaleen tarinassa.” Mielestämme ”Future Diary” sopi hyvin myös albumin nimeksi, koska albumin kappaleissa on futuristista tunnelmaa niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin.
Jos kelataan vielä ajassa takaisin albumin tekovaiheeseen, millainen prosessi albumin tekeminen kokonaisuudessaan oli?
Nuutti: Sävellys ja tuotanto sujuivat ongelmitta prosessin alussa. Tämän jälkeen kuitenkin tuli aika monta mutkaa matkaan, mikä johtikin sitten siihen, että siinä oli fysiikka ja psyyke aika kovilla. Puolet bändin jäsenistä paloi aivan loppuun, ja siinä pitikin sitten jo latailla akkuja ihan urakalla. Luulen, että nyt osataan elää vähän energiaystävällisemmin ja saadaan pidettyä kaikkien jaksaminen kunnossa. Onhan tämä homma välillä raskastakin, mutta on se samalla myös erittäin palkitsevaa. Paljon ollaan tästä prosessista myös opittu ja päivääkään en siitä vaihtaisi pois, niin kuin iskelmälauluissa sanotaan.
Albumin tekovaiheita ajatellen, millainen työnjako teillä bändin riveissä vallitsee?
Mainos päättyy
Nuutti: Me koitetaan kaikki säveltää biisejä tasaisesti levylle, minkä jälkeen siirrytään tuotantovaiheeseen, jossa on myös kaikki mukana. Näin saadaan yhtenäinen soundi, joka miellyttää kaikkien korvaa. Kaikkien meidän sävellystyyli on hieman erilainen, mutta mielestäni se tuo ainoastaan väriä kokonaisuuteen. Kosketinsoittajamme Ilari tekee kappaleiden bändi-instrumenttien ulkopuoliset orkestraatiot ja nuotintaa jne. Siihen emme ole muut toistaiseksi paljoa puuttuneet, lähinnä ideoineet jotain juttuja. Sanoitukset on jokainen tehnyt itse säveltämiinsä kappaleisiin, ainoastaan ”Empty Openings” -kappale on basistimme ja huutajamme Juhan sekä entisen konemiehemme Tepon yhdessä sanoittama. Kokonaisuus eroaa tässä mielessä myös ”Omnipresence”:stä, jonka sanoitukset ovat Ilarin ja minun yhdessä tekemiä. Ollaan huomattu, että tällä tavalla tekemällä jokainen saa sisimmästään esille vielä jotain diipimpää.
Voisi sanoa, että albumin soundi on melko massiivinen ja mukana on paljon erilaisia elementtejä. Oliko teillä alusta asti selkeänä mielessä, mitä kaikkia elementtejä halusitte ottaa mukaan albumille, vai rakentuiko albumin messevä soundi ihan pala palalta sitä tehdessä?
Nuutti: Soundi kasvoi tuotantovaiheessa pala palalta. Aluksi emme ehkä ajatelleet, että laittaisimme ihan noin montaa elementtiä mukaan keitokseen, mutta lopulta se kävi ihan luontaisesti. Oli mukavaa saada mukaan oikeita jousisoittimia, puhaltimia, haitari ja kuoro. Yhteistyö kovien muusikoiden kanssa sujuikin hienosti. Kiitos siitä vielä kaikille mukana olleille!
Albumilla on mittaa tunnin verran, ja mukaan mahtuu hyvin monipuolisesti erilaisia kappaleita ja tunnelmia. Mitkä olivat suurimmat inspiraation lähteet, jos ajatellaan kappaleiden sanoituksia ja yleistä fiilistä?
Mainos päättyy
Nuutti: Sävellyksellisesti suurin inspiraatio on varmaankin tehdä jotain omaperäistä. Vaikka kyse onkin metallimusiikista, kaikki bändin jäsenet kuuntelevat musiikkia laidasta laitaan. Se antaa ehkäpä hieman erilaisen näkökulman tekemiseen, kun vaikutteita tulee vähän eri genreistä. Sanoitusten inspiraatiot ovat paljolti elokuvista, nondualistisesta kirjallisuudesta sekä ympäröivän maailman tapahtumista. Monissa biiseissä nämä kaikki teemat ovat myös kiinnittyneitä toisiinsa.
Mitkä sanoisit olevan albumin isoimmat teemat tai aiheet?
Nuutti: Osa sanotuksista on hyvin abstrakteja ja kertovat ihmisen sisäisestä kehityksestä ja elämän kriiseistä, kun taas toiset liittyvät globaaleihin ongelmiin. Sellaista hippimeininkiähän ne on, mutta hyvällä tavalla. Kuitenkin ollaan pyritty tekemään sanoituksista samaan aikaan myös synkkiä ja aggressiivisia, mikä tietenkin tukee itse musiikkia. Ei sitä voi skulata metallia ja laulaa vain kedon kukkasista, vaikka toisaalta sekin olisi ehkä ihan mielenkiintoista. Mene ja tiedä.
Kerro vähän millainen tarina ”Shine” –kappaleen takana on ja miten päädyitte sen tiimoilta yhteistyöhön Noora Louhimon kanssa?
Nuutti: ”Shine” kertoo henkilön sisäisestä prosessista ennen ja jälkeen kriisin. Biisin sanoitus kulkee tavallaan kahdella eri tasolla, joista toinen kuvaa sisäistä prosessia ja toinen eräänlaista tulevaisuuden kuvaa post-apokalyptisestä maailmasta. Sanoituksen idea lähti mielikuvastani, jossa sodan runtelema lapsi katselee jyrkänteen päältä tuhoutunutta kaupunkia. Tämäkin tavallaan sopii levyn teemaan, vaikkei sitä sinänsä suunniteltu. Noora puolestaan saatiin mukaan ihan vain pyytämällä. Hän kuunteli biisin ja diggasi siitä. Yhteistyö oli hyvin miellyttävä kokemus ja Nooralla oli paljon hienoja ideoita nauhoituksissa.
Jos saisitte valita kenet tahansa mukaan Fireprovenin albumille, kuka se olisi ja miksi?
Nuutti: Rob Halford olisi aika kova. Kävin Priestin keikalla joskus junnuna, ja setä veti kyllä kovaa ja korkealta!
Onko albumilla jokin tietty kappale, mistä olet erityisen ylpeä?
Nuutti: Olen kyllä tasaisesti ylpeä kaikista levyn biiseistä. Nehän ovat vähän kuin omia lapsia, joten en halua laittaa niitä eriarvoiseen asemaan. Olen kuitenkin erittäin ylpeä siitä, että uskalsimme tehdä aidosti erilaisia biisejä tälle levylle.
Missä itse koet bändin kehittyneen tai muuttuneen eniten, jos verrataan uutta albumia esimerkiksi aiempaan ”Omnipresence” -julkaisuun?
Nuutti: Koitamme koko ajan mennä eteenpäin musiikillisesti, joten julkaisut ovat meillä aina eri tyylisiä. Selkeästi ”Omnipresence”:stä ollaan liikuttu hieman massiivisempaan suuntaan. Tähän tietenkin vaikuttaa paljon orkestraatiot, joista aiemmin olikin jo puhetta.
Nykyajan musiikki on hyvin pitkälti siirtynyt erinäisiin striimauspalveluihin ja levymyynnit on korvattu sillä, montako kertaa kappaletta on striimattu. Koetko tämän enemmän positiivisena vai negatiivisena asiana, vaikkapa juuri debyyttijulkaisun kannalta ajatellen?
Nuutti: Taloudellisesti striimaus ei suuria summia tuo, mutta asioissa on tietenkin aina monta puolta. Musiikkia on helpompi löytää kuin ikinä aiemmin, jonka taas näen hyvin positiivisena asiana. En myöskään näe järkeä siinä, että haikailtaisiin takaisin menneeseen – se kun meni jo. Musiikkibisnes on mielenkiintoisessa tienristeyksessä, ja tulevaisuudessa löytyy varmasti taas uusia kiintoisia tapoja kuluttaa musiikkia.
Millaiselta keikkakuviot ja muut suunnitelmat vuodelle 2018 näyttävät?
Nuutti: Syyskuussa lähdemme rundaamaan Baltiaan, jota ennen sitten onkin tiedossa yksi festarikeikka sekä klubivetoja. Baltian jälkeen olisi tarkoitus tehdä Suomen-kiertue. Monta verkkoa tässä on vetämässä eri suuntiin, mutta puhutaan niistä lisää sitten, kun tiedetään paremmin.
Haluatko lopuksi heittää omat terveisesi Kaaoszinen lukijoille? Vapaa sana!
Nuutti: Mukavaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille lukijoille. Hail and kill!
Kiitos haastattelusta. Kaasozine toivottaa kaikkea hyvää koko jengille!
Nuutti: Kiitos myös teille haastattelusta.