Suuruuksia kotimaasta ja ulkomailta: nämä albumit juhlivat tänä vuonna 20-vuotispäiviään

Listasimme aikaisemmin albumit, jotka juhlivat tänä vuonna 50-, 40- ja 30-vuotispäiviään, ja nyt on aika katsoa 20 vuoden taakse vuoteen 2004. Vuonna 2004 julkaistiin suuri määrä jopa klassikko-statuksen ansaitsevia levyjä. Olikin hankalaa valita näiden joukosta vain 20, mutta ehkä sitten vuoden 2034 listalle päätyvät ne, jotka eivät tähän artikkeliin mahtuneet. Nämä albumit täyttävät tänä vuonna 20 vuotta:

1. Nightwish – Once:

Vuonna 2004 päivänvalon näki sinfonisen metallin kulmakivi Nightwishin “Once”. Tällä yhtyeen viidennellä albumilla kuullaan bändin lisäksi myös lontoolaista sinfoniaorkesteria ja kuoroa, jotka nostivat Nightwishin äänimaailman entistäkin massivisiin sfääreihin. “Once” onkin edellisiä Nightwish-albumeita selkeästi mahtipontisempi. Valitettavasti “Once” jäi myös Tarja Turusen viimeiseksi pitkäsoitoksi yhtyeen riveissä. 

2. Lamb Of God – Ashes Of The Wake:

Edellisenä vuonna julkaistu “As The Palaces Burn” sisälsi jo pieniä kaikuja nykyään tutusta Lamb Of Godin soundista. Yhtye yhdessä tuottaja Machinen kanssa päätti kehittää tätä pidemmälle ja tuloksena saatiin lähes mestariteokseen verrattavissa oleva kokonaisuus nimeltään “Ashes Of The Wake”. Albumi sisältää LOGia parhaimmillaan: rumpali Chris Adlerin tuplatyöskentely jättää sanattomaksi, Randy Blythen brutaalit huudot kulkevat albumin läpi kuuntelijan alitajuntaan, kitaristit Mark Morton ja Willie Adler riffittelvät uskomattomasti yhteen ja John Campbellin upeat bassolinjat tukevat koko loppu bändiä. “Ashes Of The Waken” julkaisun jälkeen kaikki tiesivät, mikä on Lamb Of God.

3. Green Day – American Idiot:

Kun “Cigarettes And Valentines” -työnimellä kulkeneen albumin masternauhat pöllittiin studiolta, joutui Green Day aloittamaan koko levyn teon alusta. Huhujen mukaan “Cigarettes And Valentines” ei ollut lähelläkään sitä huikeaa tasoa, jonka Green Day saavutti “Cigarettes And Valentinesin” tuhkista väsätyllä “American Idiot” -albumillaan. Tämä Green Dayn seitsemäs albumi laukaisi raketin lailla yhtyeen suosion uudestaan nousuun. Eikä suotta, sillä sisältäähän “American Idiot” Green Dayn suurimmat 2000-luvun hitit, kuten nimikkoraita, “Boulevard Of Broken Dreams”, “Holiday”, ja joka lokakuu meemeiltävän “Wake Me Up When September Ends”.

4. Ensiferum – Iron:

Ensiferumille tarjoutui loistotilaisuus päästä äänittämään toista albumiaan Tanskaan Metallican klassikkoalbumit äänittäneen Flemming Rasmussenin luo – ja totta kai tämän innoituksena “Ironille” päätyi folk riemun lisäksi myös cover-versio Metallican “Batterysta”. Vaikka yhtyeellä oli varmasti kovat paineet niin upean debyyttialbumin jälkeen, “Iron” tarjosi liudan Ensiferum-klassikoita, kuten tättädädään tättädädään (eli “Ironin”), “Into Battlen” ja “Lai Lai Hein”. “Ironin” julkaisun jälkeen Jari Mäenpää siirtyi sivuun keskittyäkseen Wintersuniin ja tilalle otettiin Northerista tuttu Petri Lindroos. 

5. Turisas – Battle Metal:

Folk metal oli selkeästi kasvava trendi, mutta ainoa tapa menestyä on erottautua joukosta. Näin teki hämeenlinnalainen Turisas, joka vahingossa loi oman genren julkaistaessaan debyyttialbuminsa “Battle Metalin”. Ensimmäiseksi pitkäsoitoksi “Battle Metal” on ihan onnistunut kokonaisuus, josta kyllä huomaan, mihin suuntaan yhtye on kehittymässä. 

6. Diablo – Eternium:

Jos albumi alkaa Henry Theelin kappaleen paloista väsätyllä introlla, ei se vaan voi olla huono. Vaikka Diablon toinen albumi “Renaissance” tarjosikin jo varsin Diablomaista materiaalia ja nosti yhtyeen suosiota, “Eternium” nosti rankoilla melodioillaan tason entistäkin korkeammalle.”Eterniumilla” kuullaan myös naisääntä, kun “Queen Of Entityssä“ vierailee Pornorphansista tuttu Jytt.

7. Finntroll – Nattfödd:

Finntroll koki melkoisia muutoksia, kun kitaristi Teemu “Somnium” Raimoranta menehtyi, ja alkuperäinen laulaja Jan “Katla” Jämsen joutui ääniongelmien vuoksi siirtymään sivuun. Onneksi Finntroll kuitenkin jatkoi vastoinkäymisistään huolimatta, ja Raimorannan tilalle valittiin Mikael “Routa” Karlbom ja laulajan paikkaa tuli pitämään Tapio Wilska. Jämsen kuitenkin jäi yhtyeen hovisanoittajaksi, vaikkakin “Nattfödd” onkin ainoa Finntroll-albumi, jonka sanoituksissa hän ei ollut mukana. Tältä albumilta jäi elämään kauniin keinuttavan albumin nimikkokappaleen lisäksi varmasti kaikkien tuntema Finntroll-kappale “Trollhammaren”. 

8. Rammstein – Reise, Reise:

Jo yhtyeen edellinen albumi “Mutter” sai ylistyksiä, eikä “Reise, Reise” todellakaan jää edeltäjänsä varjoon. Rammsteinin neljäs albumi “Reise, Reise” sisälsi jälleen melkoisen liudan uskomattomia industrial metal -kappaleita, kuten “Amerika”, “Keine Lust”, “Mein Teil” ja “Ohne Dich”, joiden musiikkivideot ovat ehdottomasti viihdyttäviä. Albumin kappaleet on esitetty yhtyeen tyyliin kuuluvasti saksaksi, mutta “Amerikassa” kuullaan myös englantia ja “Moskau”-kappaleessa venäjää vierailija Viktoria Fershin toimesta.  

9. The 69 Eyes – Devils:

Edellisillä pitkäsoitoillaan Helsingin vampyyrit rakensivat synkkää kauhuromanttista gootti-imagoaan. Vaikka tällä seitsemännellä albumilla goottielementit ovat myös vahvasti läsnä, goottirockin suuntaa on muutettu enemmän hard rockia kohti. Myös Jenkkilän valloitusyritys paistaa aika selkeästi juuri tältä albumilta. Tästä huolimatta “Devils” on ehdottomasti yksi The 69 Eyesin parhaimmista albumeista tarjoten monta hittiä, kuten “Lost Boys”, “Feel Berlin” ja nimikkobiisi “Devils”. 

10. Wintersun – Wintersun:

Jari Mäenpäällä piti kyllä kiirettä vuonna 2004: ensin Ensiferumin toinen albumi putkahti ulos ja sitten Wintersunin debyytti näki päivänvalon. Nykyään ehkä hieman surkuhupaisassa maineessa oleva yhtye alkoi yhden miehen proggiksena, ja Mäenpää onkin hoitanut “Wintersunilla” kaikki muut instrumentit paitsi rumpuraidat, joista suuren suuri hatunnosto kuuluu Kai Hahdolle. Kristian Wåhlinin luomassa “Wintersunin” kansikuvassa olevan hahmon on arveltu olevan Windir-yhtyeen Valfar, joka kuoli vuonna 2004 hypotermiaan jäätyään lumimyrskyn jalkoihin. 

11. Mastodon – Leviathan:

2000-luvulla ei voinut enää uskoa, että Black Sabbathinlaista suu auki -ihmetystä metallimaailmaan voi tulla – kunnes Mastodon julkaisi toisen albuminsa nimeltään “Leviathan”. Kuten varmasti albumin kansikuvasta voi päätellä, “Leviathan” on konseptialbumi, joka sai innoituksen Herman Melvillen Moby Dickistä. “Leviathania” voisikin tituleerata jopa Mastodonin läpimurtoalbumiksi, sillä verrattuna varsin jopa hardcore soundiseen debyyttiin, Mastodon toi tällä toisella albumillaan enemmän omaa uniikkia soundiaan esiin.

12. Norther – Death Unlimited:

Northerin kolmas albumi “Death Unlimited” jatkoi “Mirror Of Madnessin” viitoittamalla tiellä tarjoten 12 kappaletta melodista death metalia. Vaikka Northeriin liitetäänkin usein Children Of Bodom -vertauksia, “Death Unlimitedillä” alkoi selkeämmin kuulumaan Northerin oma soundi. Pian albumin julkaisun jälkeen Petri Lindroos siirtyi Ensiferumiin, mutta jatkoi myös Northerissa vuoteen 2009 asti. 

13. Hypocrisy – The Arrival:

Varsin erikoisen “Catch 22” -albumin jälkeen Hypocrisyn yhdeksäs albumi tarjosi paluun “Abducted” tyylisen death metalin pariin. “The Arrival” on myös yhtyeen pitkäaikaisen rumpalin Lars Szöken viimeinen Hypocrisy-albumi. Tältä albumilta löytyvät Hypocrisyn ehkä tunnetuimmat kappaleet “Eraser”, “Stillborn” ja “Slave to the Parasites”. 

14. Mokoma – Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi:

“Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi” jatkoi vahvasti edeltäjänsä “Kurimuksen” jalanjäljissä venyttäen genrerajoja “Uni Tulla Saa” -hempeilystä “Vade Retro Satanan” -tyyliseen jopa grind corea hipovaan mättäykseen. Tältä albumilta jäi Mokoman keikkasettiin muun muassa “Haudan Takaa”, “Poltetun Maan Taktiikka” ja akustisena erittäin hyvin toimivat “Toista Maata” ja “Kiellän Itseni”. “Tämän Maailman Ruhtinaan Hovi” on kyllä ehdottomasti yksi Mokoman upeimmista albumeista!

15. Slipknot – Vol. 3: (The Subliminal Verses):

Slipknotin edellinen pitkäsoitto “Iowa” oli menestys, eikä yhtyeen kolmas albumi “Vol. 3: (The Subliminal Verses)” jäänyt sen varjoon. Vaikka “Vol. 3: (The Subliminal Verses)” sisälsikin melodisempaa ja kevyeempä materiaalia kuin edeltäjänsä, silti “Iowan” kaltainen aggressiivisuus on vahvasti läsnä. Albumin nauhoitusten aikaan Slipknotilla oli myös pieniä haasteita, kun kitaristi Paul Greyllä oli huumeongelma ja Corey Taylor nojasi vahvasti pulloon. Kuitenkin yhtye sai pidettyä itsensä kasassa, ja tuottaja Rick Rubinin avulla ulos puskettiin “Vol. 3: (The Subliminal Verses)”. 

16. Megadeth – The System Has Failed:

Vuonna 2002 Dave Mustaine onnistui telomaan kätensä pahasti ollessaan vieroituksessa, ja pitkän toipumisajan vuoksi Mustaine päätti hajottaa koko Megadethin. Mustainen käsi kuitenkin parantui oletettua nopeammin, ja kitarataituri alkoi työstämään “The System Has Failed” -levyä, josta meinasi tulla Mustainen sooloalbumi. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin Sanctuary Recordsin sopimusteknisistä syistä, ja levy julkaistiin Megadethin nimen alla ollen yhtyeen kymmenes pitkäsoitto. “The System Has Failed” on myös ensimmäinen Megadethin albumi, jolla basisti David Ellefson ei soita.  

17. Cradle of Filth – Nymphetamine:

Cradle Of Filth otti askeleen kohti mainstreamia kuudennella albumillaan. Yhtye teki levytyssopimuksen Roadrunner Recordsin kanssa ja sai tuottajaksi Volbeatistä tutun Rob Caggianon. “Nymphetamine” tarjosi melodisemman puolen Cradle Of Filthistä, mistä loistavana esimerkkinä nimikkokappale, jossa vierailee Leaves’ Eyesista tuttu Liv Kristine. Vaikka yhtyeen uusi melodisempi suunta ei vanhempia faneja miellyttänyt, “Nymphetamine” oli silti Cradle Of Filthin siihen aikaan parhaiten myydyin albumi.

18. Behemoth – Demigod:

Behemothin seitsemäs pitkäsoitto “Demigod” tarjosi albumillisen tiukkaa teknistä death metalia. Levy onnistuu tuomaan jokaisen pienemmänkin komponentin selkeästi esiin, eikä soundi puuroudu tai lähde käsistä missään vaiheessa. Tämä lieneekin syy siihen, miksi “Demigod” nostetaan usein yhdeksi Behemothin parhaimmista albumeista. 

19. Lordi – The Monsterican Dream:

Tämä hirviöryhmä iski jo debyytillään kovat pöytään, kun kaksi vuotta aikaisemmin julkaistu “Get Heavy” sisälsi Lordin tunnetuimpia kappaleita, kuten “Devil Is A Loser” ja “Would You Love A Monsterman”. “The Monsterican Dream” kuitenkin tarjosi edeltäjäänsä enemmän raskaampaa materiaalia, ja tältä albumilta julkaistiin singlenä “Blood Red Sandman” ja “My Heaven Is Your Hell”. Levystä tehtiin myös erikoisversio, jossa on bonuksena mukana Lordin tekemä lyhytelokuva “The Kin”.

20. Before The Dawn – 4:17 am:

Vuosi aikaisemmin julkaistu Before The Dawnin debyyttialbumi “My Darkness” päättyi kappaleeseen “4:16 am”, joten luontevasti yhtyeen toinen albumi on nimeltään “4:17 am”. Ajallisesti ollaan siis vielä hetkessä ennen aamunkoittoa. Tältä albumilta ehdottomasti mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat “Seed”, “My Room” ja “Hiding”, jotka edustavat “4:17 am:n” parasta antia.