Suutele kirvestäni! – Arviossa ranskalaisen Baise Ma Hachen neljäs myrskyisä tuotos ”F.E.R.T”

Kun sattumalta mainitsee ”ranskalaisen huligaanisen black metal -yhtyeen”, tulee ensimmäisenä mieleen Peste Noire. Huligaanimuusikoita on alkanut virrata enemmänkin Ranskan suunnasta, sillä eräs vastaavanlainen yhtye nimeltään Baise Ma Hache on myös herättänyt huomiota. Ryhmärämä ehti vierailla toukokuussa Hyvinkään Steelfesteillä tuoden omanlaisensa sanoman ilmoille myös suomalaisille. Tälle syksylle bändi iski näytille neljännen kokopitkän ”F.E.R.T”.

Viiden vuoden aikana Baise Ma Hache on onnistunut tuottamaan omaa tuotantoa melko aktiivisesti, mikä on toisaalta hyvä juttu. Toki uudet ja erityisen mielenkiintoiset yhtyeet, jotka pyörivät omissa underground-piireissään, herättävät suurta kiinnostusta. Bändiä ei voi missään nimessä pitää minkään laisena Peste Noire -kopiona, vaikka poppoiden tuotannoista onkin huomattavissa samantapaisia vivahteita. Baise Ma Hachen tyyli kulkee aivan omaa polkuaan. Bändin aikaisempia näytteitä tarkastellessa huomaa, ettei ”F.E.R.T” muuta vanhaa tuttua kaavaa. Matka jatkuu samalla myrskyllä ja huligaanisuudella.

Kahdeksalla uudella teoksella on saatu aikaan yli 50 minuutin verran tulta ja tappuraa. Ensivaikutelma on melkoisen haastava, mikä johtuu enimmäkseen siitä, että sävellykset venyvät melko kiitettäviin lukemiin. Etenkin albumin alkuraidalla ”Le Crépuscule des gueux” riittää sanomaa yli kahdentoista minuutin ajan. Taideteos vaikuttaa asialliselta, mutta osioihin pudotetut väliosat laskevat hieman kriittisesti kappaleen tunnelmaa ja tempoa. ”F.E.R.T” on toista luokkaa. Seitsemän minuutin veistos on erityisen harvinainen tapaus huligaaniseksi black metaliksi, sillä kuuntelun aikana ei tule vastaan tylsää hetkeä. Kappale on toisin sanoen energinen purkaus.

Levyn edetessä pikkuhiljaa loppua kohti osutaan välillä napakymppiin ja välillä mennään kunnolla ohi. Hutikudit vaikuttavat melkoisesti noihin aikaisemmin mainittuihin väliosiin, joita on sullottu mihin sattuu. Niiden parissa aggressiivinen tunnelma laskee jyrkästi. Parhaimmillaan albumilta löytyy huippuhetkiä, joista esimerkiksi ”Furia Francese” ja kiekon niin sanottu loppukevennys ”Délivrance” pitävät albumin kokonaisuuden hyvin pystyssä.

”F.E.R.T” ei ole albumi ihan sieltä helpoimmasta päästä. Bändin omanlaisensa myrskyisä taide luokittuu kategorioihin, pitää tai ei, mikä on jokseenkin ymmärrettävää. Muutaman kuuntelukerran jälkeen ”F.E.R.T” on vahva kokonaisuus muttei kumminkaan mestariteos.

8-/10

Kappalelista:

1. Le Crépuscule des gueux
2. F.E.R.T
3. Traité du rebelle
4. Insociabile regnum
5. Furia francese
6. B.L.M.I
7. Aux modernes
8. Délivrance

Baise Ma Hache Facebook

Baise Ma Hache Bandcamp

Kommentit