Svart Recordsin raskaan osaston kiinnostavimpia nimiä esiteltiin omilla nimikkofestareilla Helsingin Nosturissa
Svart Records -levy-yhtiön oma klubifestari Svart Festival järjestettiin ensimmäistä kertaa viime perjantaina 27.11.2015. Helsingin Nosturissa soitti kahdella lavalla yhteensä kuusi yhtyettä, jotka kaikki kuuluvat Svart Recordsin rosteriin. Tapahtuman musiikillinen anti keskittyi Svartin raskaaseen osastoon sen kaikessa monimuotoisuudessaan, jokaisen esiintyjän voisi nimittäin luokitella eri genrelaatikkoon.
On melko uskaliasta järjestää tapahtuma, jonka esiintyjät ovat näinkin eri maailmoista eivätkä monet erityisen tunnettuja. Tunnetuin yhtye taisi olla tapahtuman päättänyt Jess & The Ancient Ones, jonka toinen albumi ”Second Psychedelic Coming: The Aquarius Tapes” julkaistaan lähiaikoina. Ensimmäisestä albumista onkin jo kulunut nelisen vuotta. Vielä julkaisemattomalta uudelta levyltä saatiinkin jonkin verran esimakua. Jotkin kappaleista vaativat vielä sulattelua, kun osa taas iski jo aivan täysillä. Vauhdikas, tarttuva ja yllättävän suoraviivainen ”Samhain” on Jessin uskomattoman laulun siivittämänä hyvä esimerkki jälkimmäisestä. Jessin laulusuoritus oli muutenkin loistava, lähes hypnoottinen. Aina hänen avatessaan suunsa pääni tyhjeni ajatuksista enkä voinut kuin keskittyä kuuntelemaan tuota riivatun lailla laulavaa naista, jonka toivotan tervetulleeksi uniini milloin vain.
Eikä pelkästään laulajassa ole kehumista, vaan koko yhtye pisti parastaan. Yksi kitaristi on pudonnut kokoonpanosta pois, mutta en muista Jess & The Ancient Onesin kuulostaneen koskaan näin hyvältä. Näin jälkeenpäin tutustuttuani uuteen albumiin voin sanoa siitä myös samaa.
Mainos päättyy
Tapahtumaa ei varmastikaan myyty loppuun, mutta alakerrassa Elmun baarin lavan edustalla oli aika ajoin melko täyttä. Speedtrapin esiintyessä tunnelma rupesi olemaan jo suorastaan tiivis. Illan ainoalta varsinaiselta metalliyhtyeeltä ei ainakaan puuttunut vauhtia tai väkevyyttä. Bändin live-esiintymisen riehakkuus tarttui nopeasti yleisöön. Varsinkin laulaja Jori Sara-aho hoiti niin nokkamiehen kuin laulajankin hommat tyylillä. Kirkuessaan kuin palosireeni hän osasi samalla jakaa osan lavalla vallinneesta energiasta yleisölle ja ottaa sen ikään kuin mukaan esitykseen. Harmillisesti tämä oli yksi hänen viimeisistä keikoistaan Speedtrapin riveissä. Edellisenä esiintyneen Sammalen tunnelmoivan progen jälkeen kovaäänisen ja tiukasti soittaneen Speedtrapin energinen speed metal -esitys sai siis adrenaliinin virtaamaan toden teolla. Juuri tästä pidinkin Svart Festivalissa, että tultuaan yläkerrasta kuuntelemasta hyväntuulista fiilstelyä ja tarttuvia melodioita saattoi rappuset alas kävellessään törmätä raskaasti pauhaavaan ääniseinämään.
Svart Festivalin esiintyjistä musiikillisesti lähimpänä toisiaan olivat juuri Speedtrap ja hard rock -yhtye Hard Action. Hard Actionilla on vielä maine ja kunnia saavutettavanaan, mutta tänä vuonna julkaistu debyyttialbumi ”Sinister Vibes” lupaili jo hyvää. Muistan elävästi miettineeni bändin soittaessa kyseisen albumin nimikkokappaletta, että tästä ei enää rock ’n’ roll -keikka paljon parane. Soitossa oli erittäin intensiivinen ote läpi koko keikan, mikä toi musiikkiin vielä vähän lisäpotkua, jota se ei välttämättä edes tarvitsisi. Hard Actionin parhaat kappaleet toimivat jo levyltä kuunneltunakin mahtavasti, mutta livenä yhtyeestä hohkaava väsymätön energisyys tuntui luissa ja ytimissä. Vanhan koulukunnan hard rock on hyvissä käsissä.
Svart Recordsin uusin kiinnitys Musta Risti esiintyi myös erittäin vakuuttavasti. Olen nähnyt Mustan Ristin jo aikaisemmin useaan otteeseen Lahden Torvessa. Esiintyminen on tuntunut paranevan jollain tapaa joka keikalla ja musiikki hioutunut pikku hiljaa nykyiseen muotoonsa, joka on tunnistettava ja persoonallinen. Nuorella yhtyeellä on oma mielenkiintoinen soundinsa. Vaivattomasti ja rennosti, mutta kuitenkin vakaalla ja vahvalla otteella groovaavaa stoner rockia vahvistaa puhdas ja komea, paikoin lähes iskelmätyylinen laulu, joka sopii bändin musiikkiin ja sen haikeahkoon tunnelmaan yllättävän hyvin, vaikka yhdistelmä saattaa paperilla kuulostaakin erikoiselta. Musta Risti soitti lyhyehkön settinsä hyvin ja esiintyi karismaattisesti. Bändin ja Svart Recordsin yhteistyö vaikuttaa jo nyt lupaavalta.
Tunnelmallisiin ulottuvuuksiin kurottivat Kesä ja Sammal, kumpikin omalla tavallaan. Kesän melankolinen ja haikea post-punk otti heikon ihmismielen omakseen pysäyttäen siellä kaiken toiminnan, kun taas Sammalen progressiivinen rock vietteli rennolla ja pirteällä otteella. Kesä esiintyi melko eleettömästi, mutta tunteella. Eleettömyys pukee Kesän sopivasti jumittavaa musiikkia.
Industrial-elementit ovat hyvin vahvasti esillä tuoden minimaalisen rumputyöskentelyn kanssa musiikkiin hypnoottista jännitettä. Sammalen musiikissa tapahtui koko ajan paljon; keskittymällä siihen täysin saa paljon irti eri soittimien taitavasta käsittelystä. Puhdas, voimakas ja lempeä laulu sekä valloittavat laulumelodiat tuovat musiikkiin sydäntä ja sielua. Kesän laulajan kyynisen oloinen ja punk-tyylinen tulkinta nostatti selvästi synkkämielisemmän olotilan. Sammalen keikalla koko kroppa hytkyi musiikin mukana hyvän olon merkiksi jalan tampatessa lattiaa. Kesää tuijotettiin lasittunein katsein. Molemmat esiintyjät herättivät paljon tunteita, melko erilaisia, mutta yhtä hienoja ja vahvoja.
Harvoin tulee eteen tapahtumaa, jonka kaikki esiintyjät kiinnostavat etukäteen suurissa määrin ja kykenevät tarjoamaan mahtavan keikan. Svart Festival oli kuitenkin sellainen. Järjestelytkin toimivat hyvin, ja yleisöä oli paikalla ihan mukavasti. Vahvasti plussan puolelle yltävä hinta-laatusuhde varmasti vaikutti asiaan. Toivottavasti tapahtuma järjestetään vielä uudelleenkin ja mielellään entistäkin suurempana ja monimuotoisempana sekä usemmalla paikkakunnalla Helsingin ja Jyväskylän lisäksi.
Raportti: Jyri Kinnari
Kuvat: Jani Kormu/Kormugraphy