Svarttjern – Ultimatum Necrophilia

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 6.2.2014

Kymmenvuotias oslolainen Svarttjern sylkäisee helmikuun alussa pihalle kolmannen täyspitkänsä ”Ultimatum Necrophilia” NoiseArt Recordsin suosiollisella avustuksella. Luvassa on yhdentoista kappaleen verran vihaa niin uskontoa kuin ihmiskuntaakin kohtaan. Kuunnellaanpa siis, mitä on luvassa.

Levy lähtee käyntiin mukavan kähisevällä ”Shallow Preacher” -biisillä, joka antaa heti ymmärtää, mistä tällä levyllä on kyse. Homman nimihän on toisen aallon norjalainen black metal, josta on jonkin verran karsittu pois saman maan 90-luvun genressä pinnalla olevaa raakuutta. Levyltä kuuluu kokonaisuudessaan tietynlainen siloteltu vihaisuus: juuret ovat kyllä selvillä, mutta suunta on ennemmin lehmustoon päin. Vai uskaltaisiko sanoa, että mainstreamin suuntaan… no, ei nyt sentään. Levyllä on mukana myös selkeitä thrash-vaikutteita: materiaali on ajoittain suhteellisen nopeaa ja sieltähän kuulee välillä myös thrash-riffejä! Välillä flirttaillaan jopa perinteisen heavyn suuntaan; kuunnelkaapa vaikka levyn toinen biisi ”Aged Burden Fates”.

Levyn nimikkokappale nousee omassa arvoasteikossani levyn parhaimmistoon; tässä thrash ja black lyövät mielestäni erityisen onnistuneesti keskenään ylävitosta. Mukana on bläkkiksen uhkaavuutta ja pelottavuutta biisin väliosassa, mutta toisaalta myös vauhtia ja vimmaa viedä biisiä eteenpäin. Ajoittain löydän levyltä myös pienen pieniä viikinkimetallin vaikutteita esimerkiksi ”Fierces Fire” -kappaleesta, jonka riffittelystä tulee väkisinkin mieleen jopa Amon Amarth. Tässä tapauksessa nämä vaikutteet tuovat oman pikantin lisänsä biiseihin. Kun ihmisen tarve kuitenkin on lokeroida bändit johonkin kategoriaan, niin kaikista vaikutteista huolimatta asettaisin Svarttjernin vielä selkeästi sinne black metallille varattuun lokeroon. Genren klassikoksi bändi ei uuden levynsä myötä nouse, mutta on tällä saralla paljon huonompiakin tuotoksia kuultu.

Svarttjernin soitto on soljuvaa, mutta hiukan yksitoikkoista ja mielikuvituksetonta. Kyllähän levyllä tuplabasaria poljetaan tiuhaan tahtiin ja yksinkertainen kitarajunttaus onnistuu saamaan sormet napsuttamaan tahtia. Ragnarokistakin tutun, bändin perustajajäsen HansFyrsten vokalisointi ei ole aivan tyypillisintä black metal -kähinää, mutta ei tässä nyt kuitenkaan ihan puhtaillakaan vedetä. ”Ultimatum Necrophilia” -levyn tuotannolle täytyy ehdottomasti antaa iso plus-merkki. Tältä levyltä ei nimittäin löydy monelle black metal -bändille tyypillistä suttuisuutta, vaan soundit ovat jopa yllättävänkin puhtaat. Tässä on yksi suuri ero ”vanhan ja uuden linjan” välillä, ja ainakin Svarttjern on onnistunut tuoreella tuotoksellaan myös soundillisesti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Svarttjern kiertää Keski-Eurooppaa helmikuussa myös uuden levyn ulostavan Behemothin, Cradle Of Filthin ja Inquisitionin kanssa. Onhan se siis lähdettävä Saksaan tsekkaamaan, miten tämän uuden levyn materiaali toimii live-tilanteessa. Sitä – ja ehkäpä jonain päivänä Suomenkin keikkoja – odotellessa kannattaa tsekata ”Ultimatum Necrophilia” -levy.