Tasan 15 vuoden ajan aktiivisesti toiminut doom-death -orkesteri Swallow The Sun on kiivennyt albumi albumilta lähemmäs suomalaisen metallimusiikin kärkikastia. Nyt vuonna 2015 yhtye hämmentää ja hemmottelee metallikansaa tripla-albumilla. Bändin pääasiallinen biisinikkari Juha Raivio kuvaa albumeja yhdeksi pitkäksi matkaksi halki valon ja pimeyden. Albumeilla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista yhteistä konseptia, mutta kaikki kolme levyä kytkeytyvät toisiinsa. Kyseessä on sangen kunnianhimoinen projekti, johon sukeltaminen hieman jännittää. Toisaalta on arvostettava sitä, että tänä inhottavana kertakäyttöisen musiikin aikakautena jotkut bändit jaksavat edelleen vaivautua vuodattamaan sydänvertaan musiikkiin, uskaltavat tehdä tällaisen ”riskiratkaisun” musiikin julkaisemisen suhteen, eivätkä ennen kaikkea aliarvioi kuuntelijoitaan.

Täyslaidallinen Swallow The Sunia alkaa ”I”:llä, joka jatkaa pitkälti edellisten albumien viitoittamalla tiellä. ”I” ei tarjoakaan suuria yllätyksiä bändin aiempaan tuotantoon tutustuneille. Parissa biisissä kuullaan vierailijana Trees Of Eternityn Aleah Stanbridgeä, joka kävi huokailemassa myös Amorphiksen uudella levyllä. Sielukkaan mystinen naisääni toimiikin hyvänä kontrastina Kotamäen murinoille. ”I”:n kappaleet ovat taidokkaasti rakennettuja ja moniulotteisia yksiköitä, jotka jyräävät sujuvasti ja intensiivisesti eteenpäin. STS on hallinnut alkuajoistaan asti melankolian, kauneuden ja ahdistuksen yhdistämisen ainutlaatuisella tavalla, ja bändille onkin muotoutunut aivan oma ja tunnistettava soundinsa. Myös ”I” kuulostaa STS:lta eikä miltään muulta. Se on ensiluokkaista tuomiokuoloa yhtyeelle tuttuun tapaan olematta kuitenkaan tylsää tai pelkkää vanhan kierrätystä.

”II” alkaa pahaenteisellä instrumentaaliraidalla, jossa piano ja suden ulvonta johdattelevat kuulijan tämän fiilistelylevyn maailmaan. Kakkosalbumi esittelee aivan uuden puolen STS:sta ja toimii todisteena bändin muuntautumiskyvystä. Riisutuista kappaleista jokainen on pakahduttavan kaunis, ja ne onnistuvat välittämään valtavan määrän tunnetta kuulijalleen. ”II” näyttäytyy myös eräänlaisena rakkaudentunnustuksena kotimaatamme Suomea ja erityisesti sen luontoa kohtaan: meillä on upea pohjoinen maa, jonka luonnosta voi ammentaa paljon sykähdyttävää taidetta. Nimibiisi ”Songs From The North” sisältää myös ensimmäiset STS:n suomeksi lauletut säkeet ikinä. Itselläni ”II” on jo tässä vaiheessa kerännyt näistä kolmesta eniten kuunteluja, koska se sopii niin monenlaiseen tunnelmaan ja on ihanan rauhoittavaa kuunneltavaa stressaavan elämän vastapainoksi. ”II” on myös niin kiehtovan erilainen STS:n aiempaan tuotantoon verrattuna, että sitä jaksaa kuunnella pää kallellaan ihmetellen vielä pitkän aikaa. Kun asiaa makustelee lisää, voi kuitenkin havaita, että STS:lle ominainen ilmaisu kuuluu vahvana myös ”II”:n kappaleissa tietynlaisena tunnistettavana pohjavireenä.

”III” puolestaan langettaa ilmaan niin sankat hautapöllyt, että kalman haju hiipii välittömästi sieraimiin. ”Songs From The Northin” grande finale sukeltaa useamman sylen syvemmälle kuin STS koskaan ennen. Myös Mikko Kotamäki ärjyy terävämmin, mikä toki sopii mainiosti funeral doom -ilmaisuun. Kappaleet kasvavat – vaikkakin laahaten ah niin hitaasti – orkesterisoundien ja kirkonkellojen kumussa paikoitellen jopa eeppisiin mittasuhteisiin ja suorastaan vyöryvät päälle. Siinä missä trion kaksi muuta levyä ovat raskaudestaan ja surumielisyydestään huolimatta kuitenkin ilmavia ja hengittäviä, niin ”III” korisee kuolontuskissaan, eikä valoa ole näkyvissä pilkahduksenkaan vertaa.

”Gloom, beauty and despair” -slogan kuvaa täydellisesti “Songs From The North” -tripla-albumia. Jokainen niistä esittelee eri puolen Swallow The Sunin musiikillisista ja taiteellisista kyvyistä. Kaikki kolme on veistetty samasta puusta, mutta jokainen toimii mielestäni myös erikseen kuunneltuna ja omana kokonaisuutenaan. ”I”, ”II” ja ”III” on tarkkaan harkittu ja taidokkaasti tasapainotettu setti. Yhtenäisyyttä albumien välille luovat paitsi toistuvat teemat, niin myös esim. kirkonkellojen ja urkujen käyttö tehosteina kautta linjan.

Pelko vaikeasti lähestyttävästä möhkäleestä osoittautuu vääräksi, vaikka onhan tässä totta kai sulateltavaa ja sisäistettävää roppakaupalla. On kuitenkin palkitsevaa löytää jokaisella kuuntelukerralla jokin uusi soppi tai kerrostuma, johon ei edellisellä kerralla kiinnittänyt vielä huomiota. ”Songs From The North” ei varsinaisesti räjäyttänyt tajuntaani, mutta vähintäänkin laajensi sitä. Uskoisin tämän tripla-albumin miellyttävän jokaista Swallow The Sun -fania, joka on valmis ottamaan bändin kaikki puolet sydämeensä, ja toivottavasti myös keräävän uusia ahnaita kuuntelijoita, jotka eivät tyydy valmiiksi pureskeltuun musiikkiin.

Lopuksi antaisin juuri sinulle vinkin: älä jumitu liikaa miettimään sitä, miten tällainen iso paketti nyt pitäisi ottaa vastaan, vaan anna musiikin puhua puolestaan. Kuuntele, ihmettele, nauti ja kuuntele uudestaan. Jään myös mielenkiinnolla odottamaan, millaisia keikkoja yhtye vetää tämän julkaisun jälkeen, koska nyt viimeistään olisi aineksia vaikka mihin.

9-/10

Kappalelista:
I
1. With You Came The Whole Of The World’s Tears
2. 10 Silver Bullets
3. Rooms And Shadows
4. Heartstrings Shattering
5. Silhouettes
6. The Memory Of Light
7. Lost & Catatonic
8- From Happiness To Dust

II
1. The Womb Of Winter
2. The Heart Of A Cold White Land
3. Away
4. Pray For The Winds To Come
5. Songs From The North
6. 66°50´N,28°40´E
7. Autumn Fire
8. Before The Summer Dies

III
1. The Gathering Of Black Moths
2. 7 Hours Late
3. Empires Of Loneliness
4. Abandoned By The Light
5. The Clouds Prepare For Battle

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://swallowthesun.net/
https://www.facebook.com/swallowthesun/?fref=ts

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen