Kuljen yksin Saharan autiomaassa. Aurinko porottaa ja kurkkua korventaa. Auringonpistoksen johdosta päässäni soi junnaava ja uhkaava musiikki joka nousee nousemistaan. Kaadun maahan, ja siinä se on edessäni; elämän lähde, joka räjähtää naamalle kuin universumin jokainen kolkka. Tämä olkoon alustus seuraavalle arviolle Swansin “To Be Kind” -albumista.

“To Be Kind” tuo pöytään paljon samoja piirteitä kuin edeltäjänsä, massiivinen ja tuskallinen “The Seer”. Michael Giran johtama Swans on löytänyt itsestään viimeisten vuosien aikana ihan erilaisen energian, vaikka bändi on kuitenkin tehnyt musiikkia jo 80-luvun alkupuoliskolta. Yhtye kuulostaa uudistuneelta monella tavalla, mutta edelleen sieltä löytyy myös se varma experimental-rockin sydän, joka pumppaa verta siihen tahtiin, kuin olisi nitroissa.

Levyn pituus venyy yli kahden tunnin mittaiseksi, ja yhtye onkin tämän takia jakanut kappaleet kahdelle erilliselle levylle, mikä oli erittäin hyvä päätös. Ensimmäinen levy on täyttä timanttia. Avauskappale “Screen Shot” puskee junnaavalla riffillään ja mantramaisella laulullaan korviin kuin hidas kuolema. Siitä jatkava 12-minuuttinen “Just A Little Boy (For Chester Burnett)” tuo mieleen tuskallisen yksinäisyyden. Kun Michael Gira huutaa lopussa palosireenin lailla “I need love”, ja taustalta kuuluu samalla ihmisjoukon ivallinen nauru, ei voi muuta kuin käpertyä huoneen nurkkaan ahdistuksesta. Levyn toiseksi viimeinen kappale, reilu 30-minuuttinen “Bring The Sun/Toussaint L’Ouverture”, voi tuoda kuuntelijoille harmaita hiuksia. Kappaleen mantra ja kauneus tuovat mieleen vanhat mayojen aikaiset aurinkojumalan palvomiset.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Toiselta puoliskolta löytyy myös varmoja suorituksia. Kakkosraita “Kirsten Supine” tarjoaa kaiken pörinän jälkeen pientä rauhoittavaa tilaa, joka on tervetullutta. Rauhan jälkeen lähtevä “Oxygen” puskeekin sitten taas varmalla Swans-menetelmällä eteenpäin kuin tuomiopäivän laite.

Koko albumin lopettava “To Be Kind” antaa tilaa rauhoittaa mielensä, kun massiivinen räjähdys vetää lopussa viimeisen kirveeniskun suoraan takaraivoon, ja lopettaa kaikki huolet maailmassa.

Levyn tuotannosta ja miksauksesta vastaa Swansin keulahahmo Michael Gira, joka tietää mitä tekee. Mies osaa tuoda yhtyeensä kaikki vinksahtaneet ja massiiviset soundit esille puskematta niitä kuitenkaan liikaa, jotta suoritus ei kuulostaisi mussuiselta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Levyn ainoa huono puoli on sen pituus. Reilu kaksituntinen “To Be Kind” esittelee Swansia parhaimmillaan, ja näyttää mihin bändi on päässyt viimeisten kymmenien vuosien aikana. Levy on omassa hulluudessaan niin nerokas ja kaunis, etten voi kuin laittaa silmät kiinni ja sulkeutua taas Saharan kuumalle autiomaalle etsimään elämän lähdettä.

9/10

CD1
1. Screen Shot
2. Just A Little Boy (For Chester Burnett)
3. A Little God In My Hands
4. Bring The Sun/Touissant L’Ouverture
5. Some Things We Do

CD2
1. She Loves Us
2. Kirsten Supine
3. Oxygen
4. Nathalie Neal
5. To Be Kind

http://www.facebook.com/SwansOfficial

Kirjoittanut: Niklas Aaltio