Sweetheart of the Rodeo: Country rockin vankkumaton kulmakivi 50 vuotta

Kirjoittanut Olli Lehtonen - 30.7.2018

Yhdysvaltalainen The Byrds on yksi kaikkien aikojen tunnetuimpia 1960-luvun rock-yhtyeitä, joka tunnetaan tarttuvista pop-melodioista ja korvia hivelevän kauniista lähiharmonialauluista. Kalifornialainen yhtye solmi levytyssopimuksen Columbia Recordsin kanssa vuonna 1964, ja heidän esikoisalbuminsa ”Mr. Tambourine Man” ilmestyi vuotta myöhemmin. Albumilla kuullaan kitaristi Roger McQuinnin tavaramerkiksi muodostunutta heleää 12-kielistä Rickenbacker -sähkökitaraa, mikä on stemmojen ohella keskeinen osa yhtyeen soundia. Albumin suurin hitti on laulaja-lauluntekijä Bob Dylanin kappale ”Mr. Tambourine Man”, joka myi jopa kaksinkertaista kultaa. Yhtye jatkoi hyvin alkanutta matkaansa suosioon muun muassa albumeilla ”Turn! Turn Turn!”, “The Fifth Dimension” ja ”Notorious Byrds Brothers”. Synkkiä pilviä alkoi kerääntyä yhtyeen ylle, kun sisäisten ristiriitojen vuoksi yhtyeen toinen kitaristi David Crosby nosti kytkintä loppuvuodesta 1967. Hän oli myöhemmin yksi folk trio Crosby Stills & Nashin perustajajäsenistä, yhdessä brittläisen The Hollies -yhtyeen Graham Nashin ja kalifornialaisen Buffalo Springfieldin Stephen Stillsin kanssa. Roger McQuinn päätti koota yhtyeen uudelleen, ja uuden kokoonpanon kanssa levytettiin countrymusiikin pääkaupungissa Tennesseen osavaltion Nashvillessa albumi ”Sweetheart of the Rodeo”.

Heinäkuun 30. päivänä 50 vuotta täyttävää country & western –vaikutteista klassikkoalbumia ”Sweetheart of the Rodeo” voidaan pitää puuttuvana linkkinä perinteisen countryn ja uudistusmielisen rock ’n’ rollin välillä. Se yhdistää perinteisiä countrysoittimia, kuten viulua, banjoa ja mandoliinia rock-kokoonpanoon, kuorruttaen sointimaailman helmeilevillä bluegrass-tyylisillä harmonialaululuilla. Se sisältää niin ”I’m a Pilgrimin” kaltaisia perinteisiä folk-lauluja, kuin myös Gram Parsonsin ja muiden laulunikkareiden, kuten Bob Dylanin kirjoittamaa materiaalia. Albumi lunasti yhtyeelle esiintymisen Nashvillen Ryman Editoriumissa, mutta countrya soittavat pitkähiuksiset hipit olivat liikaa konservatiiviselle yleisölle, joka miltei buuasi yhtyeen pois lavalta. Lisäksi albumia pidetään yhtenä ensimmäisistä country rock -albumeista, jossa yhdistyvät country-instrumentaatio ja tiukka rock-asenne.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumi käynnistyy Bob Dylan -coverilla ”You Ain’t Going Nowhere”, jonka laulavasta solistisesta pedal steel -introsta vastaa legendaarinen Nashville-sessiomuusiikko Lloyd Green. Kappaleesta tuli myös yksi albumin suurista hiteistä. Kappaletta seuraa tyylikäs Chris Hillmanin laulama ”The Pilgrim”, jonka taustalla soivat honottava banjonäppäily ja haikeasti itkevä countryviulu, jotka ovat molemmat folk-muusikko John Hartfordin käsialaa. Upeiden stemmojen höystämien, letkeiden country-valssien “The Christian Life” ja “You Don’t Miss Your Water” jälkeen seuraa menevä, 1950-luvun honky tonk –tyylinen, konstailemattomalla shuffle-kompilla eteenpäin rullaava ”You’re Still on My Mind”. Kappaleella countrylle ominaisesti soolo-osuuksissa vuorottelevat lirkutteleva kapakkapiano ja seesteinen steel-kitara. Folk-laulaja Woody Cuthrien säveltämä, tosielämän 1930-luvun gangsterista kertova, bluegrass-tyylinen ”Pretty Boy Floyd” saattelee kahteen kauniiseen Parsonsin kappaleeseen: Seesteiseen valssiin ”Hickory Wind” ja albumin rokkaavimaan kappaleeseen ”One Hundred Years from Now”, jotka kielivät Parsonsin tulevasta materiaalista. Rauhallista kappaletta ”Blue Canadian Rockiesin” seuraa Parsonsin laulama, country-tähti Merle Haggardin kappaleen ”Life in Prison” cover, joka kertoo haikean tarinan vaimonsa surmanneesta elinkautisvangista. Albumi päättyy toiseen Bob Dylan -kappaleeseen ”Nothing is Delivered”, joka vaihtelee tyylikkäästi letkeän country-shufflen ja rokkaavan peruskompin kanssa kertosäkeen ja säkeistön välillä. Vaikka albumia pidetään The Byrdsin viimeisenä innovativisena albumina, se ei saavuttanut edellisten albumien suosiota. Albumin jälkeen Chris Hillman ja Gram Parsons lähtivät yhtyeestä, perustaakseen legendaarisen country rock –yhtyeen The Flying Burrito Brothers. Kaiken kaikkiaan ”Sweetheart of the Rodeo” on käänteentekevä rock-albumi, joka osoittaa, että country voi olla muutakin kuin vain yksinäisiä cowboyta, heinähattuja ja viisikielisiä banjoja. Albumi on kokonaisuudessaan kuunneltavissa YouTubessa: