Swiss Desecration – eli pitkä viikonloppu Desecrated Groundsin kanssa Sveitsissä osa 2/2

Tämä on jatko-osa raportille, jossa kerrotaan helsinkiläisen death/thrash-yhtye Desecrated Groundsin keikkareissusta Sveitsiin. Ensimmäisen osan voit lukea täältä.

Lauantai: ”Onko täällä joku sohva missä voi ottaa tirsat?”

Perjantai-illan jälkeinen olotila kulminoituu nimeltä mainitsemattomaan bändin jäseneen, joka pölähtää aamulla keittiöön pelkissä kalsareissa ja takissa. Keikan jälkeiset afterpartyt ovat ottaneet veronsa. Onneksi ei ole kiire mihinkään vaan uuteen päivään saa heräillä rauhassa. Isäntäpariskunta pistää taas parastaan lounaspöydässä, joka notkuu sveitsiläisiä makkaroita ja herkullisia lisukkeita. Sillä jos millä krapula kyllä lähtee!

Iltapäivällä on taas aika siirtyä kohti seuraavaa keikkapaikkaa, joka sijaitsee Aaraussa. Ajelemme pakulla idyllisen maalaismaiseman halki. Illan venuena toimii Flösserplatz-niminen paikka, jonka seinät on koristeltu graffiteilla. Yläkerrassa vaikuttaa olevan jonkinlainen nuorisotalon tyyppinen kokoontumispaikka, ja alakerrassa/kellarissa on baari ja esiintymissali. Puitteet ovat vielä paremmat kuin edellisenä iltana, joskaan edellisenkään illan puitteet eivät olleet millään muotoa huonot. Backstage on tällä kertaa yläkerrassa, josta on erilainen näköyhteys lavalle ja yleisöön kuin tavallisesti. Bäkkärin jääkaapin olutvarannot ovat taas lähes ehtymättömät, mutta tänään niitä eivät ainakaan suomalaiset verota kovinkaan rankalla kädellä. Soundcheckiä odotellaan, mutta turhaan, koska täällä sen tekee vain ja ainoastaan ensimmäisenä soittava bändi, mikä aiheuttaa DG:n riveissä pientä hämmennystä ja jännitystäkin. Loppujen lopuksi soundit olivat kuitenkin hyvät myös heillä, joten huoli oli turha.

Koska pulju joudutaan sulkemaan huomisen sunnuntain ja ”hupikiellon” takia jo tasan kello 24.00, alkaa soitto suht aikaisin. Desecrated Groundsilla on kunnia olla tämän illan viimeinen bändi. Illan potkaisee käyntiin nuorista jannuista koostuva Weekend Warrior. En tiedä, montako keikkaa kyseisellä yhtyeellä on takanaan, mutta ei niitä kovin montaa voi olla kaikesta päätellen. Ei nimittäin ihan koko ajan pysynyt vire, tai kitarasoolokaan onnistunut, mutta kyllä se siitä varmaan kokemuksen ja treenaamisen kautta, jos hommaa kohtaan on intohimoa. Jostainhan sitä täytyy aloittaa, ja on totta kai hienoa, että he ovat päässeet jo keikkailemaan.

Edellisillalta tuttu Hellavista soittaa lauantainakin toisena bändinä. Odotan keikkaa jopa hieman innostuneesti, koska se oli eilen niin vauhdikas ja viihdyttävä. Lauantaipäivä on ollut uuvahtanut kaikin puolin, joten iltaan kaipaa fiiliksen nostatusta ja piristystä, jotta jaksaa loppuun saakka. Täytyy kyllä valitettavasti sanoa, että perjantaina itävaltalaiset olivat kovemmassa vedossa. Kiipparistikaan ei tunnu tänään jaksavan riekkua niin paljon.

Isäntämme ja Surseen-keikan promoottori Heinz soittaa bassoa Bloody Horseface -nimisessä cover-bändissä. Tänään he ovat illan kolmas esiintyjä, ja paikalla nimellä Bleeding Horse, joka koostuu varsinaisten jäsenten lisäksi vierailevasta laulajasta, Exitin Benistä, koska heidän oma laulajansa on ollut sairauden takia poissa yhtyeestä. Beni ja Bleeding Horsen toinen kitaristi vaihtavat myös välillä paikkoja. Isoimman myllyn keikalla saavat aikaan klassikot kuten Metallican ”For Whom the Bell Tolls”, Iron Maidenin ”Fear of the Dark” ja Panteran ”Walk”. Tosin ”Fear of the Darkissa” rumpalille iskee kappaleen loppupuolella täysi blackout, mutta sattuuhan näitä joskus kokeneemmillekin tekijöille. Sattumus kuitataan ammattimaisesti, eikä yleisökään ole moksiskaan pienestä mokailusta. Muutoin keikka on taattua tavaraa, koska kyllähän yleisö aina näin tuttujen ja kovien biisien parissa viihtyy!

DG:n vuoro tulee piiiiitkän odottelun jälkeen – mutta tulee kuitenkin. Headliner-slotti on suuri kunnia, ja jätkät paketoivat illan tyylillä. Soitannollisesti keikka on vielä tarkempi kuin eilinen keikka, ja yleisökin lähtee enemmän mukaan. Osuutta asiaan on myös varmasti sillä, että yleisön keski-ikä on tänään alhaisempi kuin Kulturwerkissä – nuoret jaksaa heilua! Jopa circle pit saadaan aikaan, mikä on kuulemma ensimmäinen laatuaan DG:n keikoilla.

Kuten sanottu ovet menevät tänään aiemmin kiinni, joten mitään jälkilöylyjä ei keikkojen jälkeen oikein ehdi edes aloittaa. Kamat kasaan ja autoon. Jonkin matkan päässä olisi ollut tarjolla jatkobileet, mutta suomalaisten leirissä on sen verran kaikkensa antanut tunnelma, että on kaikkien kannalta paras suunnata suoraan majapaikkaan ja yöpalan voimin unille.

 

Sunnuntai: ”Paras kokemus bändinä tähän asti!”

Pitkän viikonlopun päätteeksi kaikki nukkuvat kotiinpaluupäivän aamuna ansaitusti pitkään ja hartaasti – tai ainakin pitempään ja hartaammin kuin edellisinä öinä. Sunnuntaille ei ole suunniteltuna enää mitään varsinaista ohjelmaa mutta myöhäisen (ja jälleen loistavan) aamiaisen jälkeen suuntaamme ennen Zürichin lentokenttää vielä Surseen vanhaan kaupunkiin vilkuilemaan nättejä rakennuksia ja kahville – tai kaljathan siellä taisi suurin osa tilata mutta kuitenkin. Vanha kaupunki on pieni ja varsinkin näin sunnuntaina melko hiljainen mutta viehättävä. Baarin terassilla istuessamme puhkeaa ukkoskuuro, jonka joku aukottomasti päättelee olevan merkki siitä, että Sveitsille tulee meitä ikävä, kun huomaa meidän tekevän lähtöä.

Piipahdamme lyhyesti myös Bloody Horsefacen treeniksellä kantaaksemme sisään eilisillan kamoja, mutta koska olemme hieman myöhässä, ei roudattavaa enää juurikaan ole. Hyvästien yhteydessä DG:n jätkät saavat kukin erilaisen Bloody Horseface -paidan. Cover-bändi kun on, niin heillä on ollut ideana tehdä paitaprinttejä tunnettujen metallibändien tyylien mukaisesti. Oma suosikkini on Metallican ”Kill ’Em Allia” mukaileva ”Grill ’Em All” -design. Sveitsin tovereille jätetään vastalahjana ”Lord of Insects” -paidat.

Paluupäivästä ei ole sinällään mitään mielenkiintoista kerrottavaa, koska kotimatka sujuu ongelmitta.  Lento Helsinkiin on vain hitusen myöhässä, mutta jännitän silti, myöhästynkö jatkolennoltani Joensuuhun. Niin ei kuitenkaan käy, ja reportterin pyörryksissä oleva pää on omalla tyynyllä ”jo” yökahden jälkeen.

Kotimatkalla mielen valtaa väsymyksen lisäksi kiitollisuus. Kiitollisuus kaikkia keikkoja katsomaan saapuneita kohtaan, sekä kiitollisuus muita viikonlopun bileissä mukana olleita bändejä kohtaan. Mutta erityisesti saimme kokea aivan uskomatonta vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä isäntäpariskunnan taholta. Aivan mahtavaa, että maailmassa on heidän kaltaisiaan ihmisiä, jotka ovat niin ystävällisiä, ja halukkaita lainaamaan kotiaan ja uhraamaan omaa aikaansa pienten bändien hyväksi.

Kiitosta saavat myös Kulturwerk ja Flösserplatz työntekijöineen. Molempien keikkojen järjestelyt oli hoidettu hyvin, ja keikkapaikat itsessään olivat toimivia ja siistejä. Joku jätkistä totesikin, että reissu oli heidän paras kokemuksensa bändinä tähän saakka. Sekä yleisö että muut bändit olivat kiinnostuneita ja vaikuttuneita yhtyeestä. Yleisöä olisi tietysti voinut olla molempina iltoina enemmän, vaikka DG vetääkin aina kunnolla ja samanlaisella tarmolla yleisön koosta riippumatta. Bändin yhtenä odotuksena ja tavoitteena tälle matkalle oli luoda uusia kontakteja ja saada lisää keikkoja, mikä toteutuikin. Kannattaa seurata uutisointia bändin somessa: hienoja asioita on tulossa, ja osa niistä sai alkunsa tällä reissulla!

Lopuksi voisi vielä todeta, että Sveitsi oli suomalaisille oikein hyvä. Ei nyt mikään Olarin Prisma sentään mutta aika lähellä.

Teksti ja kuvat: Anna-Leena Harinen

DG Facebookissa
DG Instagramissa
DG:n YouTube-kanava