Sydänsurujen sävyttämää rockia – arviossa Stardustin esikoisalbumi ”Highway To Heartbreak”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 2.12.2020

Kun laitoin Stardustin ”Highway To Heartbreak” -albumin soimaan ensimmäisen kerran, ajattelin että kyseessä on ilmiselvästi nostalgiaan taipuvainen britti- tai jenkkiyhtye. En ollut väärässä nostalgiaan taipuvaisuuden suhteen, mutta sen sijaan ajatus yhtyeen juurista meni pieleen. Toisin kuin luulin, Stardust ei ole kotoisin saarivaltioista tai Atlantin toiselta puolelta, vaan Unkarista.

Unkarilainen Stardust on kuitenkin häkellyttävän brittimäisen kuuloinen. Kiitos siitä kuuluu pitkälti yhtyeen vokalisti Adam Stewartilla, jolla on luonnollinen ja erinomainen englannin kielen artikulointi. Stewartin englannin kielen taito on niin hyvä, että häntä voisi luulla natiiviksi. Vokalistilla, kuten muillakin Stardustin jäsenillä tuntuu olevan myös vahva viehätys 70- ja 80-lukujen suurten rockyhtyeiden suuntaan, mikä selviää yhtyeen kotisivuilla vierailemalla. Muusikoita yhdistää kiinnostus niin Whitesnakeen, Pink Floydiin kuin moneen muuhun menneiden vuosikymmenten suurnimiin. Kiinnostuksen voi myös kuulla Stardustin esikoispitkäsoitolta, joka on kuin sekoitus menneiden vuosikymmenien rock-aktien perintöä ja yhtyeen omaa soundia.

Kuten moni esikuvansa, myös Stardust käsittelee monissa kappaleissaan rock-musiikin tuttua elementtiä; rakkautta. Tämän puolesta kielivät toki useiden kappaleiden nimetkin, kuten ”Heartbreaker”, ”Bullet To My Heart”, ”2nd Hand Love” ja ”Can’t Stop Lovin’ You”. Oikeastaan rakkaus ilmenee muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes joka kappaleella, ja käsittelee nimenomaan rakkauden vaikeutta. Vaikeutta löytää sopivaa kumppania ja vaikea löytää vastavuoroisuutta. Teema on hyvin universaali ja helposti samaistuttavissa oleva, ja siksihän sitä on hyödynnetty rock-musiikissakin kautta historian.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kun tähän rakkauden sanomaan yhdistyy Stardustin pehmoinen rock-soundi, on ”Highway To Heartbreak” kasassa. 11 sävellystä kuljettavat kuuntelijaa varmoin ottein ja kun kappaleiden välille on luotu vaihtelevuutta, levy etenee ongelmitta. Vaikka Stardustin debyytillä ei kuullakaan Led Zeppelin ja Van Halenin nimikaimojen kaltaisia hittejä (”Heartbreaker”, ”I Can’t Stop Lovin’ You”), on unkarilaisyhtye onnistunut luomaan vakuuttavan tasaista ja ammattimaista jälkeä. Stardustin soundi on popahtavampaa kuin sen esikuvien, mutta kaikessa imelyydessään hyvin toimiva.