Syksyn kaiho laskeutui – Viikate Joensuun Kerubissa
Pimenevässä syksyssä on jotakin kiehtovaa. Syksyisin myös kuuntelemani musiikki kokee muutoksen synkempään ja raskaampaan suuntaan. Tässä kohtaa kuvaan astuu Viikate, joka on synkillä sanoituksillaan onnistunut taltioimaan taitaviksi lauluiksi tämän vuodenajan herättämiä tuntemuksia. Kouvostoliiton karu edustaja kävi perjantaina 22.9. tuomassa Joensuun Kerubiin runsaasti syksyyn mukavasti kalskahtavaa melankoliaa.
Perinteissä on voimaa. Niin tälläkin kertaa, kun yhtye saapui lavalle totutusti ”Haaskalinnut saalistaa” -kappaleen aikana. Tuttu aloitus herätti tälläkin kertaa kotoisan synkkyyden ja jylhyyden tunteen tuolla jossain syvällä sisimmässä. Aloitusta voitaneen kutsua myös asialliseen tunnelmaan laskeutumiseksi. Lyhyen instrumentaalivedon jälkeen Viikate käynnisti koneensa uusimmalla singellään ”Synkällä Ventillä”. Aloitus oli varsin rauhallinen, ja yleisön puolella tunnelma oli hivenen tarkkaileva. ”Kerran” jatkoi kuunteluun kannustavaa tarjontaa sisältäen erittäin tunnelmallisen kitarasoolon ja jopa herkäksi luettavat sanat. Ensimmäisen kerran fiilikset kokivat kohoamisen ”Tervaskannon” aikana, kun Kaarle Viikate herätteli yleisöä horroksesta. Herättely toimi, ja tuttu hitti sai aikaan hieman lauluakin yleisön parissa.
Illan settiä voisi kuvailla kolmijakoiseksi: pikkuisen uutta, runsaasti vanhaa ja kasa hittejä. Vanhojen kappaleiden veivaaminen takasi keikan ainutlaatuisuuden. Varsinkin 14 vuoden takaiset ”Surut pois ja kukka rintaan” -albumin biisit ”Kaunis kotkan käsi” ja ”Leimu” toimivat livenä todella hyvin. Uusimman pitkäsoiton materiaalista erityismaininnan puolestaan ansaitsee ”Musta, metalli ja taivas”. Synkän ja tunnelmallisen intron aikana yleisö alkoi spontaanisti taputtaa ja samalla bändi saapui takaisin lavalle. Kaunis balladi jäi parhaiten mieleen kaikista illan aikana kuulluista kappaleista. Jälkeenpäin en ihmettele lainkaan, miksi biisi sai niin klassikkomaisen vastaanoton yleisöltä.
Mainos päättyy
”Musta, metalli ja taivas” muodostui selkeäksi jakolinjaksi, mitä tunnelmaan tulee. Keikan alkupuoli meni pääasiassa rauhallisissa ja hieman odottavissa tunnelmissa. Mielessä pyöri kysymys: milloin keikka lähtee lentoon? ”Oi pimeys” toimi mainiosti jengin kipinännostattajana: tämä pimeyttä ylistävä biisi onnistui vapauttamaan yleisön lauluäänen komeasti läpi Kerubin Salin. Illan spesiaalitapaus ei myöskään jengiä hiljentänyt. Ennen keikkaa Viikate vinkkasi Instagramissa jotain erikoista olevan tiedossa. Mana Manan tuotantoa saatiin kuuluville kitaristi Otra Romppasen ja laulaja Kimmo Kuosmasen liittyessä mukaan remmiin. Kuusikko esitti Mana Manan ensimmäisen singlen molemmat puolet eli ”Maria Magdalenan” ja ”Vaarallisen”. Viikate itse coveroi kyseiset kappaleet vuonna 2005, ja Kaarle Viikatteen puheista kuuli, kuinka korkealle hän arvosti harvinaislaatuista yhteistä esiintymistä Romppasen ja Kuosmasen kanssa.
Keikan loppuosuus oli sitten tuttujen biisien tarjontaa. Nopeatempoinen ”Mantelinmakuinen” lisäsi kierroksia, ja mukavaa kehityskulkua jatkoi eräs yhtyeen suurimmista hiteistä eli ”Viina, terva & hauta”. Encoren alussa basisti Ervolla kesti aikaa saapua lavalle. Pieni tauko aiheutti ylimääräisen viihdenumeron, jonka Kaarle käytti yleisöä huudattamalla. Huudosta osansa saivat yleisön toiveesta sekä Kirill Babitzin – joka olisi perjantaina täyttänyt vuosia – että Kassu Halonen. Yleisö palkitsi Ervon tulemisen lavalle riehakkaalla ”Kassu Halonen!” – huudolla, Kaarlen yllytyksestä tietenkin. Kappaleiltaan encore oli kuin keikka pienoiskoossa: mukaan mahtui vanhaa tuotantoa, hitti ja rauhoittavaa melankolista synkkyyttä. ”Ah ahtaita aikoja” edusti vanhaa ja rauhallisempaa puolta. Viikatteen suurin hitti ”Pohjoista Viljaa” oli taas kerran upeaa kuultavaa ja syksyn tunnelmointiin kätevästi käynyt ”Kuu kaakon yllä” sinetöi musiikillisen tarjonnan kauniisti.
Kokonaisuutena Viikatteen vierailu Kerubissa oli syksynkaihoisen tunnelman ja vauhdikkaan meiningin vuorottelua. Yhtyeen pari kertaa aiemmin nähtyäni settilista muodostui todella kiinnostavaksi vanhan materiaalin esiin nousemisen myötä: tylsyys ei vallannut mieltä ja tyylikkäisiin sanoituksiin eläytyminen oli keikan alkupuolella miellyttävä kokemus. Loppua kohti tunnelma yleisössä kohosi eikä bändin live-esiintymisessä ollut moitteen sijaa. Lisäksi hauskat välispiikit kevensivät osuvasti tunnelmaa ja loivat mukavan kontrastin kappaleiden sanoituksille. Kaiken kaikkiaan kokemus oli positiivinen, joten eiköhän Viikatetta tule käytyä katsomassa vielä useaan otteeseen.
Settilista:
1. Synkkä Ventti
2. Kerran
3. Tervaskanto
4. Me olemme myöhäiset
5. Kaunis kotkan käsi
6. Myrkynvihreää
7. Leimu
8. Musta, metalli ja taivas
9. Oi pimeys
10. Maria Magdalena
11. Vaarallista
12. Mantelinmakuinen
13. Viina, terva & hauta
Encore:
Mainos päättyy
14. Ah ahtaita aikoja
15. Pohjoista Viljaa
16. Kuu kaakon yllä
Kirjoittanut: Markus Raatikainen
Kuvat: Juuso-Valtteri Kivimäki