Syksyn säveliä uudistuneella kokoonpanolla – Katatonia Tampereella

Ruotsalainen vaihtoehtoisen metallin suurnimi Katatonia matkasi syksyllä 2025 Euroopan kiertueelle uuden albuminsa voimin. ”Nightmares as Extensions of the Waking State” -albumin kiertue aloitettiin Turusta edellispäivänä 10. marraskuuta. Kiertuekavereina tällä kertaa hääräsivät italialainen Klogr, sekä ruotsalainen Evergrey.

Katatonia on Suomessa varsin tuttu näky. Yhtye on esiintynyt kotimaassamme jo 51 kertaa vuodesta 2001 lähtien. Järjestyksessään 13. studioalbumi ”Nightmares as Extensions of the Waking State” julkaistiin kesäkuussa, joten luonnollisesti nyt oli hyvä sauma valloittaa sillä ihmisten sydämiä klubikiertueen merkeissä.

Yhtye esittelikin heti kättelyssä tamperelaisyleisölle uuden albumin avausraidan ”Thrice”. Vaikka en ole oikein välittänyt uudemmista Katatonia-levytyksistä, niin löysin ilokseni silti tästä, sekä ”The Liquid Eye” kappaleista ”Night is the New Dayn” kaltaista charmia. Olin kuitenkin huojentunut, että uutta albumia ei käsitelty neljää kappaletta enempää. Edellinen ”Sky Void of Stars” oli myös typistetty kahden biisin edustukseen. Näistä toinen ”No Beacon to Illuminate Our Fall” oli keikan pitkästyttävin pala.

”Soil’s Song” sekä ”Leaders” toimivat ikään kuin piristysruiskeina keikan alkupuoliskon keskittyessä kolmeen tuoreimpaan levyyn näitä lukuunottamatta. Yleisön hurmos läpimurron ”The Great Cold Distance” albumin kappaleiden kohdalla oli käsinkosketeltavaa. Nykyään keikkasettiin usein päätyvä ”Dead Letters” rankaisi yleisöä pahanpäiväisesti, kunnes ”Nephilim” kuristi doomahtavalla lanaamisellaan. Ehkäpä suurin yllätys lienee, että ensimmäistä sinkkulohkaisua uudelta levyltä ei kuultu. Olin itse kyseisestä ”Lilac” kappaleesta julkaisuhetkellä positiivisesti yllättynyt sen esittäessä jälleen Katatonian syksyisempiä säveliä.

Mutta nostetaampa se kissa nyt pöydälle. Katatoniaan kuuluu tasan kaksi ihmistä. Perustajajäsenet Jonas Renkse sekä Anders Nyström. Aiemmin tänä vuonna saimme kuulla sen mitä netissä pitkään oli jo uumoiltu. Nyström oli jättänyt yhtyeen. Tai savustettu ulos, miten tuota nyt sitten haluaakaan arvioida. Se mitä tämä duo on saanut aikaiseksi kaksistaan, on täysin jäljittelemättömissä. Jonaksen viitoittama suunta Katatoniassa hykertelee aika ajoin turhankin paljon duurisointujen pauloissa. Itselleni tilanne vaikuttaa kuitenkin siltä, että Nyström ja Renkse kyllä varmasti saavat asiat lopulta sovittua. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta yhtyeen polulla. Toisessa kitarassa kauan vaikuttanut Roger Öjersson jäi myös rattailta pois ilmeisesti selkäkipujen takia.

Miehistönvaihdosten jäljiltä yhtye oli kuitenkin dynamiikaltaan piirun verran pirteämpi edelliseen Tampereen visiittiin verrattuna. Erimielisyydet ja muut sanaharkat saattoi vielä ajankohtaisuudellaan painaa viimeksi Tullikamarilla, mutta nyt Katatonia oli keskittyneempi ja rennompi. Entombedissa vaikuttanut Nico Elgstrand, sekä Painissa toiminut Sebastian Svalland täyttivät kitaristien paikat uskottavasti.

Vanhin soitettu kappale oli vuoden 1999 ”For My Demons”. Erinomainen livekappale, mutta muistuttaa harmittavan paljon siitä, että kuinka hyviä keikkoja Katatonia voisi halutessaan soittaa. Klassikkokappaleiksi laskettavat ”Teargas”, ”Cold Ways”, ”I Break” ja ”Ghost of the Sun” olisivat sopineet enemmän kuin mainiosti yhtyeen uudemman progressiivisen ilmaisun joukkoon. Lähdin yleisöstä kuultuun ”Brave!” huutoihin itsekin mukaan, vaikka tätä death/doom -aikakauden Katatoniaa tullaan tuskin ikinä enää kuulemaan livenä.

Settilista:

1. Thrice
2. Soil’s Song
3. Rein
4. The Liquid Eye
5. Austerity
6. Leaders
7. Dead Letters
8. Lethean
9. Nephilim
10. Wind of No Change
11. The Longest Year
12. Old Heart Falls
13. July
14. Lethean
15. No Beacon to Illuminate Our Fall
16. For My Demons
17. In the Event of
18. Forsaker