Sympaattisen nimen omaava Lilli rokkaa reippaasti hevin vivahteiden kera – arviossa yhtyeen ”Kintsugi”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 14.11.2022

Kotimaisen rock-musiikin kentältä löytyy edelleen suhteellisen vähän naissolistin omaavia yhtyeitä, joten kun sellainen kokoonpano tulee vastaan, herättää se luonnollisesti aina huomiota ja kiinnostusta. Niin on myös Lillin kohdalla, jonka muodostavat Lily Black, Teemu Harjunen, Sami Halinen ja Petteri Rosenbom. Yhtyeen sympaattisesta nimestä ei heti arvaisi, että kyseessä on rock-yhtye. Niin kuitenkin on, ja Lilli on jättänyt jälkeänsä kotimaisen rockin kenttään nyt kahden albumin myötä, joista ”Kintsugi” näki päivänvaloa syyskuun lopussa.

Erottuuko Lilli sitten edukseen erikoisen nimensä ja naispuolisen solistin puolesta? Siihen voi onneksi vastata myöntävästi. Yhtyeellä on sen toisen pitkäsoiton perusteella mukavan laaja repertuaari, eikä yhtye selvästikään epäröi kokeilla erilaisia kappaleita, mistä hyvänä esimerkkinä toimii aggressiivinen ”Manflake”, joka koettelee hyvän maun rajoja ja jakaa taatusti mielipiteitä. Vokalisti Black omaa tunnistettavan persoonallisen ja matalahkon äänen, josta löytyy hienoisesti nasaalisuutta, mikä on yleisesti niitä piirteitä, jotka jakavat kuulijoiden mielipiteitä.

Mitä tulee albumin kulkuun, lähtee ”Kintsugi” kytevästi liikkeelle intron myötä ”Demons”-kappaleen lyödessä kaikki kortit kerralla pöytään. Rokkaavalla kululla jatketaan aina ”Long Way Till Monday” -kappaleeseen saakka, jossa tilaa on annettu ilmavammalle ja kevyemmälle ulosannille. Black saa lauluosuuksien tueksi Halisen kosketinsoitinosuudet, jotka antavat äänimaisemaan lämpimän vivahteen. ”Long Way Till Mondaytä” seuraava ”Always There” jatkaa myös sentimentaalisella linjalla vaikka onkin ulosantinsa puolesta menevämpi.

Vaikka ”Kintsugi” etenee vankasti rockin tiellä, yllättää Lilli kuulijan usealla kappaleella albumin keston aikana, mistä esimerkkeinä ovat ”Limits Of Life” ja ”Back To Life”, jotka molemmat ovat hieman kallellaan hevin puolelle. Vaikka kappaleet eivät eroakaan rajusti muista pitkäsoiton teoksista, tuovat ne albumiin kuitenkin uutta perspektiiviä, minkä myötä täyspitkän jaksaa kuunnella vaivatta loppuun asti. Loppupuolelle säästetty slovari ”Dawn Of The Night” on erityisesti tutustumisen arvoinen, eikä pelkästään kappaleena, vaan sen hienoisen The ScorpionsStill Loving You” -vivahteen takia.

”Kintsugi” ei ole kokonaisuutena ehkä sieltä eheimmästä ja tasaisimmasta päästä, mutten katso sen olevan missään tapauksessa huono seikka. Lilli ei ole selvästikään valinnut albumille yhtätoista mahdollisimman saman kuuloista kappaletta, vaan se on antanut arvoa erilaisille näkökulmille. Siitä rohkeudesta ja visionäärisyydestä on annettava pisteet kotia, vaikkei aivan kaikki kappaleet herättäisikään kuulijassa suurta riemua. Albumista huokuu maanläheisyys ja tietynlainen autenttisuus, mikä antaa hyvää vastapainoa loppuun asti hiotuille studioalbumeille.

https://www.facebook.com/lillitheband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen