Sympaattista humppaa – Klassikkoarviossa R.E.M:n ”Murmur”

R.E.M:n ensimmäinen täysimittainen albumi ”Murmur” ilmestyi 40 vuotta sitten 12. huhtikuuta 1983. Levy äänitettiin Reflection- studioilla Pohjois-Carolinassa saman vuoden tammi- ja helmikuun aikana. Don Dixon ja Mitch Easter pälyilivät konsolin takaa tuottajien ominaisuudessa tarkkaamon puolella. Albumilta lohkaistiin kaksi singleä: ”Radio Free Europe” ja ”Talk about the Passion”.

”Radio Free Europe” käynnistyy elektroefektillä, jonka jälkeen kulkeva ja näppärästi humppaava A-osa johtaa joukkoa. Michael Stipe laulaa sielukkaasti ja B-osassa on mittava määrä ilmaa alla. Bill Berrylle ominainen korostukseton rumpumätke jatkuu jankkaavana biisin läpi. Touhu on yksinkertaista ja isosti sujuvaa. Kappaleen päätyminen albumin ensimmäiseksi singlejulkaisuksi on enemmän kuin ilmeinen valinta. Iskevä kertosäe alleviivaa hittipotentiaalia. Väliosa on kuin toisesta biisistä ja lopussa jauhetaan kertistä kyllästymiseen saakka.

”Pilgrimagen” alun kaukaisessa laulussa on vahva holvikaiku. Basari polkee, basso ja koskettimet soittavat samaa kuviota. Laulu ja perkussioiskut liittyvät mukaan. B-osa jätetään turhana pois välistä ja siirrytään A:sta suoraan kertosäkeeseen. Sitten paluu A-osaan ja heittämällä kertis uudelleen. Kolmas väliosaksi naamioitu kertosäe mätetään menemään yhteisiskuin. Koko kappale rakentuu osien toistuvasta kierrosta, kunnes yhtäkkinen lopetus nollaa laskurin.

”Laughing” toistaa edeltäjäänsä: Bassorumpu, basso, perkussioiskut… Akustinen on raikas ja ilmava, kuten myös Stipen laulu. Tunnelmallinen B-osa johdattaa kuulijan yhtä tunnelmalliseen kertosäkeeseen. Kaava on tuttu: A-osa, B-osa, kertis. Mitäpä sitä suotta venkuroimaan. Lyhyt ja kokonaisuudesta irrotettu väliosa kuitenkin rikkoo sapluunan ja helähtävä yhteisisku päättää fiilistelyn.

Akustinen aloittaa ”Talk about the Passion”– biisin. Basso ehtii seuraksi ensimmäisenä, sitten koko bändi. A-osa on surumielisen toiveikas. Jälleen siirrytään B-osatta suoraan kertosäkeeseen. Se jää kertakuulemalla korvien väliin soimaan. Läiskähtävä virppasoundi häiritsee tiukan läjähdyksen ystävää, mutta tuskin enemmistöä. Ensivisiitin tekevä väliosa on näppärästi vieraannuttava, mutta siirtyminen kertosäkeeseen oppikirjan mukainen. Akustinen soittaa soolontapaista, kunnes osia jälleen ryhdytään toistamaan aakkosjärjestyksessä. Viulu yllättää kertiksen taustalla, kuten myös väärinsoitto. Kappale loppuu pitkään feidiin.

Sähkökitara riipii ”Moral Kioskin” käyntiin. A-osa tökkii hektisesti ja on kertakaikkisen upea. Silmänräpäyksellisen B-osan taustalla ölistään jo epämääräisesti. Äkkiväärässä kertosäkeessä jatkuu sama meno ja saa seurakseen ylettömän kaiun. Ei yllätä, että osien aakkosellinen toistuvuus on jälleen seuranamme. Väliosan rytmiksi on tällä kertaa valittu twist. Stipe huhuilee pöllönä etualalla. Biisin loppu tuo kaikuja debyyttiä edeltäneeltä ”Chronic Town”- EP:ltä. Kertistä jankutetaan taas kerta jos toinenkin, kunnes teos on valmis. ”Moral Kiosk” taistelee vahvasti albumin parhaan kappaleen tittelistä.

Bassorumpu potkii jälleen ja basso seuraa mukana, kun ”Catapult” alkaa. A-osan kitara nakuttaa kuin Röyhkällä ikään ja meininki on pelkistettyä. B-osan tehtävä on nostaa tunnelmaa kohti kertistä, jonka teksti koostuu vain biisin nimen hokemisesta. Osat kiertävät taas tuttua karusellia. Pikkunäppäryydestään huolimatta ”Catapult” sujahtaa toisesta korvasta sisään ja pyrkii välittömästi toisesta ulos. Tunnelma on laiskanpulskea ja epävireinen, eikä monotoninen rumpumätke myöskään innosta.

”Murmur” on pätevä aloitus uralle, joka kuljetti R.E.M:n kukkulan kuninkaaksi. Levy ei tavoita taivaita, eikä siihen pyrikään. Tasoltaan se jää kakkoseksi edeltävän vuoden ”Chronic Town”- EP:lle. Se ei ole ainakaan itselleni yllätys, sillä pidän viiden biisin lyhytsoittoa yhtenä kaikkien aikojen parhaista äänitteistä. Jos R.E.M olisi jatkanut samalla pelkistetyllä ja perushumppaavalla tyylillä koko uransa ajan, niin tuskin mikään tulevakaan julkaisu olisi ylittänyt ensimmäistä raapaisua taianomaisuudessaan. Mutta bändi uusiutui hienovaraisesti ja uutuudenviehätys säilyi loppuun saakka. ”Murmur” ei ole huono levy. Se on epätasainen ja hapuilevan innostunut, mutta myös raikas tuulahdus 40 vuoden takaa keskelle ylituotettua aikaamme. R.E.M myös hallitsi taidon, joka monella muulla kuulostaa pelkästään paskalta. Harvassa ovat nimittäin bändit, joiden ns. huonosti soittaminen on tuottanut kuulijalle niin suurta nautintoa. R.E.M:n toteuttamana se on ainoastaan tyylikästä.

Kappalelistaus:

1. Radio Free Europe
2. Pilgrimage
3. Laughing
4. Talk about the Passion
5. Moral Kiosk
6. Perfect Circle
7. Catapult
8. Sitting Still
9. 9-9
10. Shaking Through
11. We Walk
12. West of the Fields